Iso harjusammakko (Triturus cristatus) – elintavat, levinneisyys ja suojelu

Iso harjusammakko (Triturus cristatus): elintavat, levinneisyys ja suojelu — lajin biologia, lisääntyminen, uhat ja suojelutoimet Suomessa ja Euroopassa.

Iso harjusammakko (tai pohjoinen harjusammakko tai syylälampakko) on Triturus cristatus. Se kuuluu Salamandridae-heimoon ja sitä tavataan pääasiassa Euroopassa aina Ural-vuoristoon asti.

Ulkonäkö ja tunnistus

Iso harjusammakko on suhteellisen suuri sammakkoeläin. Naaraat voivat olla jopa noin 16 cm pitkiä, ja ne ovat usein hieman kookkaampia kuin urokset, joiden pituus on tavallisesti 14–15 cm. Uroksella on lisääntymiskaudella selässä ja hännellä koristeellinen, sahalaitainen harjus (josta lajin suomenkielinen nimi). Ruumiin väri vaihtelee ruskean, oliivin ja tummanvihreän sävyjen välillä; vatsapuolella on usein kirkkaan oranssinkeltaisia ja tummia läikkiä.

Elinympäristö ja levinneisyys

Laji elää kahden elinympäristön välillä: se lisääntyy vedessä, mutta viettää suuren osan ajasta maalla. Sopivat lisääntymisvedet ovat usein runsasravinteisia lampia, lammikoita ja hitaasti virtaavia ojia, joissa on kasvillisuutta ja ilman kaloja. Maalla iso harjusammakko liikkuu kuivat, kosteat ja suojaiset alueet mieluiten pensaikoissa, rehevässä heinikossa, kivien ja lahopuiden alla.

Levinneisyys on laaja koko Euroopassa itään Uralille saakka, mutta lajin esiintyminen voi olla epätasaista paikallisten elinympäristöjen häviämisen takia.

Lisääntyminen ja elinkierto

Iso harjusammakko palaa lisääntymisvesille keväällä. Lisääntymiskausi ajoittuu paikoittain maaliskuun lopulta kesäkuuhun riippuen ilmastosta. Naaras kiinnittää munat yksitellen vesikasvien lehtien sisään tai niiden alle. Munista kuoriutuvat toukat ovat aluksi täysin vesieläimiä: niillä on kidukset ja ne elävät lammessa saalistamassa pieneliöitä. Toukat muuttuvat asteittain ilmaa hengittäviksi nuoriksi sammakkoeläimiksi, jotka lähtevät maalle myöhään kesällä tai syksyllä.

Iso harjusammakko viettää talvet maassa suojaisissa talvehtimispaikoissa, kuten maanalaisissa koloissa, juuriston alla tai rannikon lahopuissa. Lajin elinikä luonnossa voi olla useita vuosia; yksilöitä on tavattu yli 10 vuoden ikäisinä.

Ravinto ja ekologinen rooli

Aikuiset iso harjusammakot saalistavat pääasiassa pieniä selkärangattomia: hyönteisiä, hämähäkkejä, etanoita, matoja ja muita nilviäisiä. Toukat syövät vesieläimiä, kuten vesikirppuja ja pikkurapuja, ja ovat myös kalojen rääpäleiden uhkana, jos kaloja esiintyy lammessa. Laji kuuluu tärkeään rooliin rantakasvillisuuden ja maaperän ekosysteemissä saalistajana ja ravintona esimerkiksi lintujen ja pienten nisäkkäiden ruokaketjuissa.

Uhat ja suojelu

Iso harjusammakko on suojeltu useissa maissa, muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja sitä koskevat myös EU-tason suojelutoimet. Kansainvälisesti IUCN luokittelee lajin yleensä luokkaan "vähiten huolestuttava" (Least Concern), mutta paikallisesti populaatiot ovat heikentyneet ja laji voi olla uhanalainen monissa alueissa.

Päälähteet lajin taustalla oleville uhkille ovat elinympäristöjen pirstoutuminen ja häviäminen: kosteikkojen täyttäminen, lammikoiden poistaminen, maankäytön muutos, maatalouden kemikaalit, rehevöityminen ja rakenteellinen muutos maisemassa. Lisäksi kaloilla ja vieraslajeilla on suuri vaikutus toukkien eloonjäämiseen. Osa populaatioista kärsii myös liikenteen aiheuttamasta kuolleisuudesta keväisin vaeltaessa lisääntymisvesille.

Suojelutoimet ja miten voit auttaa

Suojelutoimet sisältävät vesien ja rantojen säilyttämisen, uudelleenluonnistamista ja lampien kunnostamista, erityisesti kalattomien lisääntymispaikkojen luomisen ja ekologisten käytävien ylläpitämisen elinympäristöjen välillä. Lainsäädäntö, valvonta ja paikallinen maisemanhoito ovat tärkeitä: esimerkiksi hyvänä käytäntönä pidetään rannikkoalueiden luonnontilaisten reunavyöhykkeiden säilyttämistä ja torjunta-aineiden käytön rajoittamista.

Yksityishenkilöt voivat auttaa käytännön toimin:

• Perustamalla tai kunnostamalla pienimuotoisen, kalattoman lammikon, jossa on rantakasvillisuutta ja matalia alueita.
• Säilyttämällä metsäisiä tai pensaikkoisia suoja-alueita lampien läheisyydessä ja jättämällä lahopuuta ja kivikkoja talvehtimispaikoiksi.
• Välttämällä torjunta-aineiden käyttöä ja vähentämällä pintavesien rehevöitymistä.
• Osallistumalla paikallisiin seurantaprojekteihin ja ilmoittamalla havaintoja viranomaisille tai luontojärjestöille.
• Huolehtimalla vaellusreiteistä: varo liikennettä keväisin ja tarvittaessa järjestä liikenteen rauhoitus tai siirrot eläinten kulkemisen ajaksi.

Lisätiedot ja erot lajeihin

Iso harjusammakko voi muistuttaa muita samankokoisia tavia, kuten sileää sammakkoa (Lissotriton vulgaris), mutta sen kookas harju ja vatsan kirkkaat täplät ovat hyvänä tuntomerkkinä lisääntymiskaudella. Tarkempi tunnistus vaatii usein huomion yksityiskohtiin, kuten harjun muotoon ja sivuprofiiliin.

Yhteenvetona: iso harjusammakko on näyttävä ja ekologisesti tärkeä laji, jonka säilyminen edellyttää sekä vesien että ympäröivän maaston hyvää hoitoa ja suojelua. Pienten käytännön toimien avulla yksittäinenkin ihminen voi vaikuttaa lajin säilymiseen omalla alueellaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on isokarvainen vesilintu?

K: Kuinka suureksi naaraspuoliset isokarvaiset vesimyyrät voivat kasvaa?

K: Miksi isokarvaista vesimyyrää pidetään suojeltuna lajina?

K: Missä harmaapäätikka lisääntyy?

Kysymys: Mitä harmaapäätikkaan toukat syövät?

Kysymys: Miten harjumultat selviytyvät talvesta?

Kysymys: Millä muilla nimillä isokarvainen vesimyyrä tunnetaan?

Hae kirjaimella