Hamidianin joukkomurhat (1894–1896) – armenialaisten vainot Ottomaanivaltiossa
Hamidianin joukkomurhat (1894–1896): perusteellinen katsaus armenialaisten vainoihin Ottomaanivaltiossa, tapahtumiin, taustaan ja kansainvälisiin seurauksiin.
Hamidianin joukkomurhat tapahtuivat noin vuosina 1895-1897. Arviolta 100 000–300 000 armenialaista kuoli.
Armenialaiset kuvaavat näitä tapahtumia usein "suurina joukkomurhina". Monille armenialaisille ne olivat todiste siitä, että sulttaani Abdul Hamid II:n hallinto oli ryhtynyt laajamittaiseen väkivaltaiseen ja ryöstöön johtaneeseen politiikkaan vähemmistöä vastaan. Samalla kun armenialaiset vallankumoukselliset liikkeet — kuten Dashnakit (Armenian Revolutionary Federation) ja Hunchakit — vahvistuivat 1870–1880-luvuilla vaatien uudistuksia ja itsepuolustusta, ottomaanivaltion johto koki nämä liikkeet uhkana valtion yhtenäisyydelle. Arvostelijoiden mukaan väkivaltaisuuksien taustalla vaikuttivat sekä aseelliset kapinat että järjestelmällinen sortopolitiikka.
Ottomaanien rikoslain artikla 166 tulkittiin käytännössä keinoksi kieltää armenialaisilta aseiden hallussapito, ja samalla paikalliset kurdiheimot aseistettiin, muun muassa Hamidiye-kavaleriarmeijan muodossa, jotta ne voisivat hyökätä armenialaisten kylien kimppuun. Joidenkin diplomaattien ja silminnäkijöiden mukaan tarkoituksena oli myös provosoida vastatoimia ja luoda esikuvia, joiden perusteella voitaisiin odottaa "ulkomaisia voimia puuttumaan asiaan" — kuten Istanbulin brittiläinen suurlähettiläs Sir Philip Currie raportoi maaliskuussa 1894. Jopa jotkut turkkilaiset kirjoittajat ovat myöntäneet, että virallisia määräyksiä saatettiin käyttää verukkeena laajemmalle väkivallalle.
Taustatekijöitä
Tapahtumat liittyvät 1800-luvun lopun valtio-opillisiin ja etnisiin jännitteisiin Ottomaanien valtakunnassa. Vuoden 1878 Venäjän ja Ottomaanien välinen sota ja Berliinin kongressin seuraukset toivat kansainvälisen painostuksen armenialaisten asemaan liittyvistä uudistuksista, mutta lupauksia uudistuksista ei täytetty. Samanaikaisesti kasvaneet kansalliset liikkeet ja taloudelliset paineet lisäsivät konflikteja paikallisella tasolla.
Tapahtumien kulku
Väkivaltaisuudet alkoivat jo vuoden 1894 tienoilla, ja laajenivat vuosina 1895–1896 koko Itä-Anatoliaan. Keskeisiä väkijoukkoihin ja joukkomurhiin liittyneitä paikkakuntia olivat muun muassa Sasun, Vanin, Bitliksen, Erzerumin, Diyarbakirin ja Harputin ympäristöt. Hyökkäyksiin kuului kyliä polttamista, siviilien joukkomurhia, raiskauksia ja laajaa ryöstöä. Osmanien joukkoja, paikallisia kurdiheimoja ja aseistettuja Hamidiye-yksiköitä pidettiin vastuullisina monissa väkivaltarikoksissa; paikallinen hallinto ei aina puuttunut tapahtumiin tai saattoi olla suoraan osallisena.
Uhrimäärät ja seuraukset
Uhrien määrän arviointi vaihtelee: tutkijat ja silminnäkijäraportit antavat arviot, jotka liikkuvat tyypillisesti 100 000–300 000 kuolleessa. Lisäksi satojatuhansia ihmisiä pakeni kodeistaan, ja monissa alueissa seurasi nälänhätää ja tautiepidemioita. Taloudellinen ja sosiaalinen tuho oli valtava: kylät tuhoutivat, paikallinen infrastruktuuri rappeutui ja yhteisöjen elinkohtalo kärsi pitkään.
Kansainvälinen reagointi
Euroopan valtioiden diplomaattinen reagointi oli laajaa: sanomalehti- ja lähetyssaarnaajaraportit nostivat julkista painetta, ja suurvallat vaativat Ottomaanivaltiota tekemään uudistuksia armenialaisten aseman parantamiseksi. Vaikutus oli kuitenkin rajallinen: lupauksia uudistuksista annettiin, mutta niiden toteutus jäi vajavaiseksi. Kansainvälinen huomio nosti asian kansainväliseen keskusteluun ja lisäsi armenialaisten kansainvälistä sympatiaa ja siirtolaisuutta länsimaihin.
Jälkivaikutus ja muisti
Hamidianin joukkomurhat radikalisoivat monia armenialaisia ja lisäsivät ponnistuksia itsepuolustukseen ja poliittiseen järjestäytymiseen. Monet historioitsijat katsovat näiden tapahtumien olleen yksi merkittävä vaihe kohti myöhempiä, suurempia väkivallan aaltoja 1900-luvun alkupuolella, sekä tärkeä osa armenialaisten kollektiivista muistia. Tapahtumien luonne ja vastuut ovat myös historiantutkimuksessa ja kansallisissa diskursseissa kiistanalaisia: osa tulkinnoista korostaa järjestelmällisyyttä ja valtio-organisaation osallisuutta, kun toiset korostavat paikallisten toimijoiden roolia ja kontekstuaalisia tekijöitä.
Erzeroumin verilöylyt 30. lokakuuta 1895
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä olivat Hamidianin verilöylyt?
A: Hamidianin verilöylyt tapahtuivat vuosina 1895-1897, ja niiden aikana surmattiin arviolta 100 000-300 000 armenialaista. Armenialaiset tuntevat ne myös nimellä "suuret joukkomurhat".
K: Mikä sai armenialaiset vallankumousryhmät muodostumaan?
V: Armenialaiset vallankumousryhmät muodostuivat Venäjän ja Turkin sodan lopussa vuonna 1878, ja ne kasvoivat ottomaanien rikoslain 166 pykälän 166 käyttöönoton ja Erzerumin katedraaliin tehdyn ryöstöretken myötä.
K: Miten 166 artiklaa käytettiin armenialaisia vastaan?
V: 166 artiklan tarkoituksena oli valvoa aseiden hallussapitoa, mutta sitä käytettiin armenialaisia vastaan, koska heidän ei sallittu pitää aseita hallussaan. Paikalliset kurdiheimot aseistettiin hyökätäkseen puolustuskyvyttömän armenialaisväestön kimppuun.
K: Mitä jotkut diplomaatit ehdottivat näistä tapahtumista?
V: Jotkut diplomaatit ehdottivat, että näihin tapahtumiin syyllistyttiin vastatoimien osoittamiseksi ja ulkovaltojen kutsumiseksi väliintuloon, kuten Istanbulin brittiläinen suurlähettiläs Sir Philip Currie näki maaliskuussa 1894.
K: Myöntävätkö turkkilaiset kirjoittajat, että tämä oli veruke joukkomurhille?
V: Kyllä, jotkut turkkilaiset kirjoittajat myöntävät, että tämä oli vain veruke joukkomurhille.
K: Kuka aloitti nämä hyökkäykset armenialaisia vastaan?
V: Nämä hyökkäykset armenialaisia vastaan aloittivat paikalliset kurdiheimot, jotka oli aseistettu ottomaanien rikoslain 166 pykälän nojalla.
K: Milloin nämä tapahtumat tapahtuivat?
V: Hamidianin joukkomurhat tapahtuivat vuosien 1895 ja 1897 välillä.
Etsiä