Heinrich Retschury (* 5. tammikuuta 1887 Wien; † 11. kesäkuuta 1944) oli itävaltalainen jalkapalloilija, erotuomari, valmentaja ja toimitsija. Hän pelasi seuratasolla First Vienna FC:ssä ja edusti myös Itävallan maajoukkuetta.

Peluriura

Retschury pelasi puolustajana First Vienna FC:ssä, jossa hän muodosti puolustuslinjan muun muassa Wilhelm Eipeldauerin kanssa. Maajoukkuetasolla hänen debyyttinsä oli 4–0-voitto Transleithaniaa (Itävalta-Unkarin itäosa) vastaan. Yhteensä hän edusti Itävaltaa useissa otteluissa; viimeinen maaottelu oli 1–8-tappio Englantia vastaan 1. kesäkuuta 1909. Retschury kuului myös Itävallan olympiajoukkueeseen Tukholman vuoden 1912 olympialaisissa, mutta hän ei otteluissa pelannut.

Erotuomarina

Peluuransa jälkeen Retschury siirtyi erotuomariksi ja saavutti kansainvälistä mainetta. Vuoden 1924 Pariisin olympialaisissa hän toimi erotuomarina ja johti kolme ottelua: välierän Uruguay–Alankomaat 2–1, ensimmäisen pronssiottelun Alankomaat–Ruotsi 1–1 sekä kierroksen ottelun Ruotsi–Belgia 8–1. Lisäksi hän toimi tuomarina useissa Itävallan liiga- ja cup-otteluissa.

Valmentaja ja toiminta maajoukkueessa

Ensimmäisen maailmansodan aikana Retschury toimi Itävallan jalkapallomaajoukkueen huoltajana ja käytännön johtajana, kun päävalmentaja Hugo Meisl oli asepalveluksessa. Tänä aikana joukkue pelasi 22 ottelua, joista 8 voitettiin, 3 päättyi tasapeliin ja 11 hävittiin.

Vuonna 1937, Hugo Meislin kuoltua, Retschury astui uudelleen maajoukkueen tehtäviin ja toimi tilapäisenä vastuuhenkilönä viidessä ottelussa (2 voittoa, 1 tasapeli, 2 tappiota). Hän oli mukana myös karsintatyössä vuoden 1938 jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin, joihin Itävalta oli selviytymässä, mutta maa ei osallistunut lopulta kisoihin Saksan miehityksen vuoksi.

Perintö

Heinrich Retschury muistetaan monipuolisesta urastaan suomalaisen ja kansainvälisen jalkapallon parissa: hän oli arvostettu puolustaja, kansainvälisesti toimiva erotuomari sekä maajoukkueen luottotoimihenkilö ja väliaikainen vetäjä vaikeina aikoina. Hän kuoli Wienissä 11. kesäkuuta 1944.