Hepatiitti B – oireet, tartunta, ehkäisy, rokotus ja hoito

B-hepatiitti on maksasairaus, jonka aiheuttaa virus. Virus ei leviä ruoan, hengityksen tai satunnaisen kosketuksen välityksellä (esim. halit tai kädenpuristukset). Tartunta tapahtuu yleensä, kun tartunnan saaneen henkilön veri tai muut kehon nesteet pääsevät toisen henkilön verenkiertoon tai limakalvoille.

Tartuntatavat

Tartunta voi siirtyä äidiltä synnytyksen aikana, jolloin vastasyntyneen riski pitkäaikaiseen (krooniseen) infektioon on suuri.
Seksuaalinen kanssakäyminen voi levittää virusta, erityisesti suojaamattomassa yhdynnässä.
Neulojen ja muiden pistävien välineiden uudelleenkäyttö tai jakaminen (esim. huumeiden käyttö) on merkittävä tartuntareitti.
Verensiirrot voivat välittää virusta, jos veri ei ole asianmukaisesti testattua; nykyaikaisessa lääketieteessä verivalmisteet kuitenkin testataan.
Virus ei leviä tavallisen ruokailun, halaamisen, hiveltämisen tai yskimisen kautta.

Oireet ja taudinkulku

Hepatiitti B:n inkubaatioaika (ajanhetki altistumisesta oireisiin) on yleensä 1–4 kuukautta. Akuutti infektio voi olla täysin oireeton tai aiheuttaa seuraavia oireita:

väsymys, kuume, ruokahaluttomuus

pahoinvointi ja oksentelu, vatsakipu (erityisesti oikean yläkvadrantin alueella)

kivulias lihas- ja nivelkipu

tumma virtsa ja vaaleat ulosteet

keltaisuus (ihon ja silmänvalkuaisten muuttuminen keltaiseksi), joka on merkki maksan vaikeammasta vauriosta

Lapsilla ja nuorilla infektiot ovat usein oireettomia. Kun tartunta jää pitkäaikaiseksi eli krooniseksi (määritelmällisesti HBsAg-positiivisuus yli 6 kuukauden ajan), maksatulehdus voi edetä vuosien kuluessa maksakirroosiksi ja lisätä maksasyövän riskiä.

Diagnoosi

Tartunnan ja maksan vaurion merkit löydetään verikokeilla. Tärkeimpiä tutkimuksia ovat:

HBsAg (hepatitis B surface antigen) – osoittaa aktiivisen infektio
anti-HBc IgM – ilmaisee äskettäisen, akuutin infektion
anti-HBs – kertoo suojaavasta immuunivasteesta (rokotuksen tai aiemman infektion jälkeen)
HBV DNA – viruksen määrän mittaus veressä (käytetään hoidon tarpeen ja tehon arviointiin)
Maksakokeet (esim. ALT, AST) näyttävät maksasolujen vaurion asteen

Ehkäisy ja rokotus

B-hepatiittitartuntaa voidaan tehokkaasti ehkäistä rokottamalla. Rokote annetaan injektiona ja se aktivoi elimistön immuunijärjestelmän tekemään suojan virusta vastaan. Rutiinisuositus on antaa kaikille lapsille rokotesarja, joka muodostuu yleensä kolmesta annoksesta: ensimmäinen annos mieluummin heti syntymän jälkeen (nykykäytännössä ensimmäisen vuorokauden aikana), seuraavat annokset 1–2 kuukauden ja 6–18 kuukauden iässä. Aikuisille annetaan tarvittaessa samanlainen sarja.

Rokotteen teho: kun koko sarja annetaan, suoja on erittäin hyvä — käytännössä yli 95 %:lla saa pitkäaikaisen suojan. Rokotus ei kuitenkaan takaa 100 % suojaa, joten suojaa voidaan täydentää muun ehkäisyn avulla riskitilanteissa.

Muita ehkäisytoimia:

raskaana olevien naisten seulonta rutiinisti, jotta voidaan antaa vastasyntyneelle tarvittaessa myös HBIG-profiaksi (immuuni gamma) ja varmistaa rokotuksen aloitus heti syntymän jälkeen;
turvalliset pistoskäytännöt terveydenhuollossa ja neulapisteiden vaihtamattomuus; neulojen vaihtoohjelmat huumeiden käyttäjille;
kondomien käyttö ja turvallinen seksikäyttäytyminen korkean tartuntariskin tilanteissa;
veren ja elinten luovutuksen tarkka testaus; ei-jaettavat hygieniatuotteet tai työvälineet, jotka voivat altistaa verelle.

Imettäminen ei ole vasta-aiheinen, vaikka äidillä olisi hepatiitti B, edellyttäen että vastasyntynyt saa heti syntymän jälkeen asianmukaisen profiaksin (rokote ± HBIG) ja seurannan.

Hoito ja seuranta

Akuteissa, oireisissa tapauksissa hoito on usein oireenmukaista ja lepoa, runsasta nesteen saantia sekä maksan rasitusta vähentäviä ohjeita (esim. alkoholin välttäminen). Useimmat aikuiset selviävät akuutista infektiosta itsestään.

Kroonisen hepatiitti B:n hoidon tavoitteena on estää maksavaurion eteneminen ja vähentää maksakirroosin ja maksasyövän riskiä. Hoidossa käytetään pitkävaikutteisia antiviraalisia lääkkeitä, kuten tenofoviiria tai entekaviria, jotka estävät viruksen lisääntymistä. Joissain tilanteissa voidaan käyttää myös interferonihoitoa. Hoidot yleensä supistavat tai estävät viruksen replikaatiota, mutta eivät aina poista virusta kokonaan elimistöstä.

Hoitoa tarvitsevien valinta perustuu mm. HBV DNA -tasoon, maksa-arvoihin (ALT) ja maksakuvaukseen. Hoitoa seuraa säännöllinen laboratoriovalvonta (virusmäärät, maksa-arvot) ja tarvittaessa maksan tilan arviointi (esim. FibroScan tai biopsia).

Kenelle hakeutua tutkimuksiin ja milloin hoitoon

Jos epäilet altistuneesi hepatiitti B:lle (esim. jakamisen myötä, suojaamattomasta seksistä, tartunnan saaneen verikontaktista), hakeudu lääkäriin tai tartuntatautivastaanotolle.
Raskaana olevat naiset kuuluvat rutiinitestaukseen; positiivinen tulos edellyttää äidin ja vastasyntyneen hoidon/ohjauksen koordinointia.
Jos verikokeissa havaitaan maksa-arvojen nousua tai pitkäaikainen HBsAg-positiivisuus, erikoislääkärin seuranta ja mahdollinen antiviraalihoito tulee arvioida.

Lisätietoja ja käytännön neuvot

Älä jaa neuloja, parranajovälineitä, hammasharjoja tai muita esineitä, jotka voivat sisältää verta.
Keskustele rokotuksesta, jos et ole saanut hepatiitti B -rokotesarjaa tai et ole varma suojaustilanteestasi; aikuisille ja riskiryhmille rokotus suositeltava.
Vältä alkoholia ja lääkkeitä, jotka rasittavat maksaa, jos sinulla on hepatiitti B.
Seuraa terveydenhuollon antamia ohjeita ja käy säännöllisesti kontrollitutkimuksissa, jos olet HBsAg-positiivinen.

Usein tartunnan saaneet pystyvät voittamaan viruksen nopeasti, mutta erityisesti vastasyntyneillä ja pikkulapsilla riski kroonistumiseen on huomattavasti suurempi kuin aikuisilla. Hoito voi estää viruksesta johtuvat maksavauriot, kun se aloitetaan oikein valituissa tilanteissa. Kroonisen infektion seuranta ja varhaiset toimenpiteet vähentävät komplikaatioiden riskiä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on hepatiitti B?

V: B-hepatiitti on viruksen aiheuttama maksasairaus.

K: Miten hepatiitti B leviää?

V: B-hepatiitti voi levitä veren tai kehon nesteiden välityksellä, tartunnan saaneesta äidistä vauvaansa synnytyksen aikana, seksuaalisessa kontaktissa, neulojen uudelleenkäytössä ja verensiirroissa, joissa on virusta.

K: Miten hepatiitti B:tä voidaan ehkäistä?

V: Hepatiitti B:tä voidaan ehkäistä rokottamalla, jolloin annetaan injektio, joka tekee elimistön immuuniksi virusta vastaan. On suositeltavaa, että kaikille ihmisille annetaan vauvana kolmen rokotteen sarja muutaman kuukauden aikana, jotta varmistetaan hyvä suoja tätä virusta vastaan. Rokotukset antavat kuitenkin vain 90 prosentin suojan; ne eivät poista tartuntariskiä kokonaan.

K: Mitä oireita hepatiitti B:hen liittyy?

V: Yleisiä hepatiitti B:hen liittyviä oireita ovat keltaisuus (jolloin henkilön iho ja silmät muuttuvat keltaisiksi, koska elimistön tuotteet, jotka maksa normaalisti suodattaa, kertyvät) ja maksan vajaatoiminta. Se voi myös aiheuttaa maksasyöpää.

Kysymys: Voivatko hepatiitti B:n saaneet ihmiset voittaa sen nopeasti?

V: Jotkut tartunnan saaneet pystyvät voittamaan viruksen nopeasti, kun taas monet muut pysyvät tartunnan saaneina koko elämänsä ajan.

K: Onko B-hepatiittitartunnan saaneille saatavilla hoitoa?

V: Kyllä, jos verikokeissa havaitaan maksavaurioon viittaavia merkkejä, B-hepatiitin hoito voi estää viruksen aiheuttamat lisävahingot. Antiviraalisia lääkkeitä annetaan, jotka estävät virusta tekemästä itsestään kopioita, mutta kun virus on kerran päässyt maksaan, sitä ei voida kokonaan poistaa sieltä.