Rokotus: määritelmä, miten se toimii ja miksi se suojaa

Toinen rokotteista käytetty sana on immunisointi. Nämä sanat tarkoittavat asioita, jotka ovat hieman erilaisia. Rokottaminen on sitä, että henkilölle annetaan jotain, jotta immuunijärjestelmä oppii torjumaan tartuntatautia.

Immunisointi on sitä, että henkilön immuunijärjestelmä oppii torjumaan infektiota. Immunisaatio voi tapahtua rokotuksesta. Mutta immunisaatio voi tapahtua myös infektion saamisesta. Esimerkiksi henkilö voi olla immuuni hepatiitti B:tä vastaan, jos hän sairastuu hepatiitti B:hen. Kun henkilö sairastuu hepatiitti B:hen ja paranee sitten, hän on immunisoitunut sairastumasta siihen uudelleen. Henkilö voi myös immunisoitua B-hepatiittia vastaan ottamalla B-hepatiittirokotuksen.

Rokotuksella ja immunisaatiolla on siis hieman erilaiset merkitykset. Mutta kun ihmiset sanovat nämä sanat, ne tarkoittavat yleensä samaa asiaa. Ihmiset sanovat immunisaatio tarkoittaakseen samaa asiaa kuin rokottaminen.

Laumaimmuniteetti on tärkeä osa rokotteiden toimintaa. Lauma on ryhmä eläimiä. Laumaimmuniteetti syntyy, kun suurin osa ryhmän eläimistä on immuuneja infektiota vastaan. Jos useimmat eläimet ovat immuuneja, ne eivät voi saada tautia. Jos ne eivät saa tautia, ne eivät voi tartuttaa sitä muihin eläimiin. Joten yksikin eläin, joka ei ole immuuni, on turvallisempi. Jos yksikään lauman muista eläimistä ei saa tartuntaa, ne eivät voi antaa tartuntaa sille, joka ei ole immuuni.

Tämä on tärkeää myös ihmisten kohdalla. Jos 95 prosenttia ihmisistä jossakin paikassa on immuuneja jollekin taudille, loput 5 prosenttia ovat turvallisempia. He eivät ole tartunnan saaneiden ihmisten lähellä, joten he eivät saa tartuntaa.

Viiden prosentin joukossa olevat ihmiset ovat siellä monista syistä. Jotkut saivat rokotteen, mutta eivät reagoineet siihen. Heidän immuunijärjestelmänsä ei oppinut torjumaan sitä hyvin. Jotkut heistä ovat liian sairaita saadakseen rokotteen. Kyse voi olla lapsista, jotka ovat liian sairaita muihin sairauksiin saadakseen rokotteen. Se voi olla raskaana oleva nainen, joka ei voi saada rokotetta, koska se voi vahingoittaa hänen lastaan. Kyseessä voi olla syöpää sairastava henkilö, jonka immuunijärjestelmä ei ole vahva. Se voi olla iäkäs henkilö, jonka immuunijärjestelmä on heikko.

Jos siis kaikki tietyssä paikassa saavat rokotuksen, se suojaa myös näitä ihmisiä. Jos laumaimmuniteetti ei suojaa heitä, he voivat sairastua infektiosta enemmän. He saavat tartunnan helpommin ja sairastuvat siitä enemmän. On siis tärkeää, että terveet ihmiset saavat rokotuksensa. Se suojaa terveitä ihmisiä. On kuitenkin tärkeää suojella myös muita ihmisiä, jotka ovat vanhoja, heikkoja tai sairaita.

Rokotteita on erityyppisiä:

1. Inaktivoidut rokotteet sisältävät hiukkasia (yleensä viruksia). Ne on kasvatettu tarkoitusta varten. Ne on tapettu formaldehydillä tai muulla tavoin. Virus näyttää kuitenkin edelleen ehjältä; immuunijärjestelmä voi kehittää vasta-aineita sitä vastaan.
2. Heikennetyt rokotteet sisältävät eläviä viruksia, jotka on heikennetty. Ne lisääntyvät, mutta hyvin hitaasti, mikä tekee niistä "helpon voiton" immuunijärjestelmälle. Tällaisia rokotteita ei voida käyttää potilailla, joiden immuunijärjestelmä on vakavasti heikentynyt, kuten aids-potilailla, sillä ne eivät pysty voittamaan edes tätä hyvin heikkoa virusta.
3. Alayksikkörokotteet näyttävät antigeenit immuunijärjestelmälle ilman virusmateriaalia.

On olemassa useita muita menetelmiä. Kaikilla pyritään kehittämään immuunivastetta ilman, että täydellinen virusinfektio pääsee tapahtumaan.

Nykyään nykyaikaisissa maissa lähes kaikki ihmiset rokotetaan, mikä on johtanut siihen, että monet vakavat sairaudet ovat harvinaistuneet. Jotkut ihmiset kuitenkin vastustavat rokotuksia, koska he ovat huolissaan rokotusten mahdollisista sivuvaikutuksista.

Rokotuksilla on joitakin sivuvaikutuksia. Näitä ovat esimerkiksi turvotus ja punoitus pistoskohdan ympärillä, käsivarren kipeytyminen tai kuume. Nämä vaikutukset johtuvat siitä, että immuunijärjestelmä taistelee pistettyjen virusten tai bakteerien kanssa. Hyvin harvoin immuunijärjestelmä ylireagoi virukseen niin paljon, että immuunijärjestelmä vahingoittaa muita kehon alueita.

Näiden rokotusten todellisten sivuvaikutusten lisäksi jotkut uskovat, että rokotteet aiheuttavat muita vakavia ongelmia, kuten autismia, aivovaurioita tai diabetesta. Tästä ei ole todisteita. Lähes kaikki lääkärit ja tutkijat uskovat, että rokotukset eivät aiheuta mitään näistä asioista.

Kaiken kaikkiaan suurin osa lääketieteen ammattilaisista ja tutkijoista uskoo, että rokotukset ovat hyvä asia ja että tautien välttämisestä saatava hyöty on paljon suurempi kuin hyvin pieni haittavaikutusten riski. Kaikki lääketieteelliset järjestöt ympäri maailmaa, mukaan lukien Maailman terveysjärjestö (WHO), American Medical Association, American Academy of Pediatrics ja Yhdysvaltain tautienvalvontakeskus, kannattavat rokotuksia.

Edward Jenner loi sanan "rokote". Sana tulee latinan sanasta vacca, joka tarkoittaa lehmää. Ensimmäisessä tieteellisessä näytössä, jossa osoitettiin, että yhden viruksen antaminen ihmiselle voi suojata häntä sukua olevalta ja vaarallisemmalta virukselta, käytettiin pääasiassa lehmiin tarttuvaa virusta (lehmärokko).

Kaikkien aikojen ensimmäinen rokotus oli isorokkoa vastaan. Varhaisimmat viitteet rokottamisesta isorokkoa vastaan Kiinassa ovat peräisin 10. vuosisadalta.

Vuonna 1796 englantilainen lääkäri Edward Jenner huomasi jotain. Hän huomasi, että lehmärokon saaneet ihmiset eivät sairastuneet isorokkoon. Hän antoi nuorelle pojalle lehmärokkoviruksen suojellakseen tätä isorokolta. Tämä tapahtui raaputtamalla lehmärokko-haavoista peräisin olevaa nestettä pojan ihoon. Tätä samaa menetelmää, jossa käytettiin haavoista peräisin olevaa nestettä, käytettiin myös ihmisten isorokkoon antamiseen. Ihmiset tekivät näin, jotta he saisivat isorokon yhteen kohtaan kehossaan. Sitten he saattoivat valita, mihin ruumiinosaan he saivat arpia isorokosta. Mutta joskus ihmiset, jotka tekivät näin, sairastuivat isorokkoon. Jotkut jopa kuolivat. Tämä oli vaarallista. Mutta ihmiset tekivät sen, koska se oli vaarattomampaa kuin isorokkoon sairastuminen.

Edward Jenner antoi pojalle lehmärokon samalla tavalla kuin ihmiset yrittivät antaa isorokkoa. Kuusi viikkoa myöhemmin hän raapaisi isorokon pojan ihoon. Poika ei sairastunut isorokkoon. Tämä poika oli ensimmäinen ihminen, joka sai rokotuksen.

Vasta lähes 100 vuotta isorokkorokotuksen jälkeen, vuonna 1879, löydettiin seuraava rokote koleraa vastaan. Sen jälkeen rokotteita tuli saataville monenlaisia tartuntatauteja vastaan.