Fuji-vuoren Hōei‑purkaus (Hōei dai funka) alkoi 16. joulukuuta 1707 (Hōei 4 -vuoden 11. kuukauden 23. päivä) ja päättyi noin 1. tammikuuta 1708 (Hōei 4 -vuoden 12. kuukauden 9. päivä) Edo-kaudella. Purkaus oli Fuji-vuoren viimeksi dokumentoitu suuri purkaus. Laavaa ei virrannut pintaan, mutta Hōei-purkaus vapautti arviolta ainakin 800 miljoonaa kuutiometriä vulkaanista tuhkaa, joka levisi laajalle alueelle tulivuoren ympärillä. Tuhka ja vulkaaninen kaasu saapuivat jopa lähes 100 kilometrin päässä sijaitsevaan Edoon, ja häkää sekä tuhkaa satoi kuin sadetta Izun, Kain, Sagamin ja Musashin maakunnissa.

Purkauspaikka ja kraatterit

Purkaus tapahtui Fuji‑vuoren kaakkoisrinteellä (siinä rinteessä, joka avautuu kohti Naganon ja Shizuokan suuntaa), ja sen seurauksena syntyi kolme uutta vulkaanista aukkoa, joita on merkitty nimillä No. 1, No. 2 ja No. 3 Hōei‑aukot. Purkauksen yhteydessä muodostui myös uusi sivukuori, jota kutsutaan nimellä Hōeizan (Mount Hōei), ja sen kraatteri näkyy selvästi vuoren lounaisrinteeltä käsin tehdyissä kuvauksissa ja kartoissa. Purkaus eteni räjähdyksenomaisesti: ensin tapahtui voimakas alkuheilahdus, sitten muutamaa päivää myöhemmin toinen vielä voimakkaampi räjähdys, joka heitti ulos pallo- ja lohkare‑kooltaan vaihtelevaa kiviainesta (vulkanisia pommeja) ja tuhkaa.

Luonne: ei laavavirtoja mutta runsas tefra

Hōei-purkauksessa ei havaittu laavavirtoja, mutta purkaus oli hyvin tuottelias pulveroituneen materiaalin eli tefran suhteen. Suuret tuhkamäärät peittivät ympäröiviä laaksoja ja kyliä; rinteillä ja lähialueilla tuhkan paksuus saattoi paikoin olla huomattava. Purkauksen heitteet aiheuttivat myös rakenteellista vahinkoa lähikyliin: katoille kertynyt tuhkakerros saattoi johtaa sortumiin ja kaasu‑ sekä tuhkapitoisuus haittasivat hengitystä ja vesilähteiden laatua.

Vaikutukset ihmisiin ja maatalouteen

Purkaus aiheutti laajoja taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia: alueilta raportoitiin tappioita viljasadoissa, laidunalueiden peittymistä ja hyvinvoinnin heikkenemistä. Tuhkakuorma ja sakkaaminen vaikeuttivat viljelyä seuraavina vuosina, mikä osaltaan pahensi paikallista nälänhätää. Purkauksen aiheuttamien uhreiden tarkka määrä ei ole yksiselitteisesti tiedossa, mutta vaikutukset olivat pitkäkestoisia monille tulivuoren ympäristön yhteisöille.

Geologinen tausta ja seuranta

Hōei‑purkausta edelsi voimakas maanjäristys (ns. suuri Hōei‑maanjäristys) lokakuussa 1707, ja tutkijat ovat esittäneet, että järistys ja siihen liittyneet muutokset maanalaisessa jännityskentässä saattoivat edistää magman liikettä kohti pintaa noin kahden kuukauden kuluttua. Fujia pidetään edelleen aktiivisena tulivuorena: vaikka suuria purkauksia ei ole ollut 1700‑luvun jälkeen, vuori on valvonnan kohteena ja siihen liitetään mahdollisuus tuleviin purkauksiin.

Tieteellinen merkitys ja kulttuurivaikutus

Hōei‑tuhkakerros on tärkeä tefrostratigrafiassa: se toimii maastossa ja geologisissa näytteissä tunnistettavana kerroksena, jonka avulla voidaan ajoittaa muita tapahtumia. Purkauksen vaikutus näkyy myös japanilaisessa kulttuurissa ja taiteessa: esimerkiksi Hokusain teoksessa Sata näkymää Fuji‑vuoresta on kuva pienestä kraatterista, joka syntyi vuoden Hōei 4 purkauksessa, ja tätä sivukuorta kutsutaan Hōeizaniksi (Mount Hōei).

Nykyinen tila ja vierailumahdollisuudet

Hōei‑kraatterit ja Hōeizan ovat edelleen nähtävissä ja niihin voi tutustua Fuji‑vuoren reiteiltä. Nykyisin kraatteriin ja sen reunamille pääsee etenkin Fujinomiya‑polulta ja Gotemba‑polulta käsin, ja alue on suosittu retkikohde etenkin vaelluskautena. On hyvä muistaa, että Fuji‑vuoren retkeilyyn liittyy kausiluonteisia rajoituksia ja turvallisuusohjeita, ja sääolojen vaihdellessa olosuhteet voivat olla ankarat.

Yhteenveto: Hōei‑purkaus 1707–1708 oli Fujin viimeinen suuri purkaus, josta jäi näkyvä maamerkki Hōeizan muodossa. Purkaus ei tuottanut laavaa, mutta sen tuhka‑ ja kiviainesheitteet vaikuttivat laajasti ympäröivään yhteiskuntaan, maatalouteen ja maisemaan. Purkausta tutkitaan edelleen sekä geologisesti että kulttuurihistoriallisesti.