Hyperion — John Keatsin keskeneräinen romanttinen eeppinen runo (1818–19)

Hyperion — John Keatsin keskeneräinen romanttinen eeppinen runo (1818–19): tutustu mytologiaan, runon voimakkaisiin säkeisiin ja Keatsin yrityksiin luoda uusi eepoksen muoto.

Hyperion on yksi englantilaisen romanttisen runoilijan John Keatsin tärkeimmistä runoista. Runo perustuu kreikkalaisen mytologian tarinaan, jossa kerrotaan, kuinka Apollo korvasi Titan Hyperionin, Kreikan ensimmäisen auringonjumalan.

Keats työsti runoa pääasiassa elo- ja syyskuussa 1818. Hän sai valmiiksi kaksi ensimmäistä osaa eli "kirjaa", joista kukin oli 350-400 riviä pitkä, ja kirjoitti myös 135 riviä kirjaan III. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen kirjoittamaansa, vaan kirjoitti sitä pala palalta uudelleen huhtikuuhun 1819 asti, jolloin hän luovutti hetkeksi. Jotkut kriitikot ja tutkijat ovat sitä mieltä, että Keats lähti kirjoittamaan samanlaista pitkää runoa kuin hän oli tehnyt jo Endymionissa vuonna 1817 - mutta hänen näkemyksensä runoudesta oli muuttunut niin, ettei hän enää ollut tyytyväinen kirjoittaessaan sellaista mytologista eeposta, jota monet muut hänen aikansa runoilijat yrittivät kirjoittaa.

Keats yritti tehdä runosta uuden muodon, jonka hän nimesi The Fall of Hyperioniksi. Hän työsti tätä toista versiota vuoden 1819 viimeisen puolen vuoden aikana, ja vaikka hän kirjoitti yli 500 riviä, hän luopui tästäkin yrityksestä. Hän ei koskaan saanut kumpaakaan runon versiota valmiiksi häntä tyydyttävällä tavalla.

Keats kirjoitti runon tyhjin säkein, ilman riimejä. Vaikka kumpaakaan versiota ei koskaan viimeistelty, jotkut kriitikot ovat sitä mieltä, että ne sisältävät joitakin Keatsin parhaita säkeitä, kuten ensimmäisen Hyperionin synkät ja voimakkaat alkusäkeet:

Syvällä laakson varjoisassa surussa -

Kaukana aamun terveestä hengityksestä,

Kaukana tulisesta keskipäivästä, ja aattona yksi tähti,

Istui harmaahiuksinen Saturnus, hiljaa kuin kivi,

Hiljainen kuin hiljaisuus hänen pesänsä ympärillä;

Metsä metsän päällä roikkui hänen päänsä ympärillä

Kuin pilvi pilven päällä.

["vale" = laakso; "morn" = aamu; "eve" = ilta]

Tausta ja kirjoitusvaihe

Keats aloitti Hyperionin työstäminen aikana, jolloin hän etsi uutta, vakavampaa ja muodoltaan tiiviimpää tapaa kirjoittaa pitkää runoa. Työhön vaikuttivat erityisesti hänen seurapiirinsä, klassisen mytologian lukeminen sekä vaikutteet John Miltonin suuresta eepoksellisesta tyylistä. Keats pyrki irtautumaan Endymionin kevyehköstä ja ornamenttisesta tyylistä ja etsi kypsemmän, monumentaalisemman ilmaisun muotoa.

Tekstiversiot ja rakenteelliset kokeilut

Runosta on kaksi merkittävää, erilaista ja keskeneräistä versiota: alkuperäinen fragmentaarinen Hyperion ja myöhemmin syntynyt uudelleenmuotoilu The Fall of Hyperion. Ensimmäinen versio on enemmän suoralinjainen mytologinen kertomus, kun taas toinen on kokeellisempi, sisältäen mm. unenomaisia kohtauksia, selittäviä huomautuksia ja filosofisempia keskusteluja runoilijan roolista ja kärsimyksestä. Keats koki kummankin version epätyydyttäväksi ja keskeytti työn, mutta molemmat fragmentit ovat silti runsaasti puhuttelevia ja antavat kuvan hänen kirjallisesta kehityksestään.

Teemat ja tyyli

Hyperionin keskeisiä teemoja ovat muutos, vallanvaihto (Titanien ja olympolaisten välillä), menetys, ajan kulku sekä taiteilijan ja jumaluuden suhde. Runo tutkii kärsimystä ja sen suhdetta luovaan tietoisuuteen: miten menettäminen, suru ja nöyryytys voivat johtaa uudelleen syntymiseen tai uudenlaiseen näkemykseen.

Tyylillisesti Keats käyttää tyhjää säettä (blank verse) eli ilman loppuriimejä etenevää runomuotoa, joka muistuttaa Miltonin tapaa kirjoittaa eepoksia. Keatsin kieli on kuitenkin tiivistä, kuvailevaa ja metaforisesti rikas; hänen kuvauksensa luonnosta ja jumalolentojen tunnoista ovat voimakkaita ja usein kuvallisia. Monet lukijat ja kriitikot ovat myös nostaneet esiin Keatsin pyrkimyksen saada runous yhtaikaa älylliseksi ja aistilliseksi kokemukseksi.

Julkaisu ja vastaanotto

Molemmat Hyperion-fragmentit julkaistiin vasta Keatsin elinaikana tai hänen kuolemansa jälkeen osana kokoelmia ja kirjavaa kirjallista perintöä; teosten täydellinen ja virallinen muoto jäi kuitenkin puutteelliseksi. Alusta alkaen runon keskeneräisyys jakoi arvostelijoita: jotkut pitivät sitä epäonnistuneena yrityksenä, toiset näkivät siinä kimmokkeen Keatsin lyhyeksi jääneen neron täyteen mittaan. Myöhemmin romanttisen runouden tutkijat ja lukijat ovat arvostaneet fragmentteja niiden kielellisen voiman, syvyyden ja ekspressiivisyyden vuoksi.

Merkitys ja perintö

Vaikka Hyperion jäi keskeneräiseksi, se on keskeinen osa Keatsin tuotantoa ja romanttisen runouden historiaa. Runo osoittaa Keatsin kyvyn käsitellä suuria mytologisia teemoja samalla kun hän pohtii runoilijan tehtävää ja taiteen luonnetta. Moni myöhempi kirjailija ja kriitikko on katsonut, että juuri näissä fragmentteissa näkyy Keatsin täyteen kypsyyteen pyrkivä yritys ja runollinen kypsyys, joka olisi voinut johtaa vielä monumentaalisempaan saavutukseen, jos hänelle olisi suotu pidempi elämä.

Luettavuus ja käännökset

Suomennoksia Hyperionista on tehty eri aikoina, ja fragmentaarinen rakenne sekä tiivis kieli asettavat kääntäjälle erityisiä haasteita. Keatsin runon aistillinen kuvasto ja rytminen vapaus vaativat käännökseltä sekä tarkkaa kielitajua että kykyä välittää alkuperäisen sävyn monitasoisuutta.

Yhteenvetona Hyperion edustaa runollista koetusta, jossa klassinen mytologia ja romanttinen itsetutkiskelu yhdistyvät. Keskeneräisyyden läpi välittyvä intensiteetti ja kielellinen rikkaus tekevät siitä edelleen lukemisen arvoisen ja tutkittavan teoksen.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka kirjoitti runon Hyperion?

K: Milloin Keats työsti runoa?

K: Kuinka pitkiä olivat Hyperionin kaksi ensimmäistä kirjaa?

K: Millaista runoutta Keats yritti kirjoittaa Hyperionilla?

K: Millaista muotoa hän käytti runonsa kirjoittamiseen?

Kysymys: Mitkä ovat Hyperionin kirjan I kirjan alkusäkeet?

Kysymys: Mitä "laakso" tarkoittaa tässä yhteydessä?

Hae kirjaimella