Antimonidi (Sb3−) – määritelmä, kemialliset ominaisuudet ja reaktiot

Antimonidi (Sb3−) – määritelmä, kemialliset ominaisuudet ja reaktiot: pelkistävä ioni (Sb3−), happoreaktiot stibiinin muodostukseen, suola-/puolijohdeominaisuudet.

Antimonidi on ioni, jonka kemiallinen kaava on Sb^3-. Antimonin hapetusaste tässä ionissa on −3. Sb^3--ioni vastaa elektronirakenteeltaan täyttä 5p-kuorta (pääsääntöisesti 5s2 5p6), minkä takia se esiintyy vakaina kovalenttisissa tai ionisissa yhdisteissä. Monet antimonidit käyttäytyvät pelkistävinä aineina ja niiden fysikaaliset ominaisuudet vaihtelevat suolan ja metallisen seoksen välillä.

Kemialliset ominaisuudet

• Elektroninen luonne: Sb^3- on vahvasti pelkistävä ja elektronitiheyden kasvu antaa sille taipumuksen luovuttaa elektroneja tai reagoida protonien kanssa.
• Rakenne: Antimonidiyhdisteiden sidokset voivat olla ionisia (esim. alkalimetalliantimonidit kuten Na₃Sb), kovalenttisia tai metallisen seoksen kaltaisia. Monet yhdisteet kuuluvat Zintl-vaiheisiin tai muodostavat spesifisiä kiderakenteita.
• Elektroninen ominaisuus: Monet siirtymämetallien ja siirtymämetallien jälkeiset antimonidit toimivat puolijohteina tai metallien kaltaisina materiaaleina riippuen kokoonpanosta ja stoikiometriasta.

Tärkeimmät reaktiot

• Antimonidit reagoivat happojen kanssa happojen protonien kanssa muodostaen stibiiniä: Sb^3- + 3 H⁺ → SbH₃ (stibiini). Tämä tekee antimonideista herkkiä protolyysille ja osoittaa niiden vahvan emäksisyyden/prosessiherkkyyden.
• Saattaa hapettua ilma-/vesi-olosuhteissa muodostaen antimonin oksideja tai antimonaatteja riippuen olosuhteista ja hapettimesta.
• Monet antimonidit muodostavat metalliseoksia tai intermetallisia yhdisteitä muiden metallien kanssa. Esimerkiksi III–V-tyyppiset GaSb ja InSb ovat tärkeitä puolijohteita ja skutterudiitit kuten CoSb₃ ovat merkittäviä termoelektrisissä sovelluksissa.

Syntetisointi ja esiintyminen

• Valmistus: antimonidit voidaan valmistaa suoraan alkuaineiden reaktiolla korkeassa lämpötilassa, Zintl-menetelmillä, metallurgisilla sulatus- tai sulake-tekniikoilla ja kemiallisilla reduktioreilla. Myös kemiallinen höyrystys ja epitaksiaaliset menetelmät ovat yleisiä puolijohdemateriaalien valmistuksessa.
• Esiintyminen: Sb^3--ionia vapaana liuoksessa esiintyy vain harvoin; käytännössä antimonidi-ominaisuus näkyy sulkeissa ja kiinteissä yhdisteissä. Alkali- ja maa-alkalimetallit voivat muodostaa selkeästi ionisia antimonideja, kun taas jälkisiirtymämetallit ja puolimetallit muodostavat usein kovalenttisia tai metallisia rakenteita.

Käyttö ja turvallisuus

• Käyttö: antimonidit ovat tärkeitä puolijohteissa (esim. InSb, GaSb), optoelektroniikassa (infrapuna-detektorit), sekä termoelektrisissä materiaaleissa (esim. CoSb₃, Mg₃Sb₂). Lisäksi niitä hyödynnetään tutkimuksessa materiaalifysiikan ja nanoteknologian sovelluksissa.
• Turvallisuus: monet antimoniyhdisteet ovat myrkyllisiä ja voivat olla herkkiä ilman tai happojen vaikutukselle (stibiini on myrkyllinen ja helposti syttyvä kaasu). Työssä ja käsittelyssä tulee noudattaa asianmukaisia suojatoimia ja hävitysohjeita.

Esimerkkejä antimonideista: Na₃Sb (ioninen antimonidi), InSb ja GaSb (III–V puolijohteet), CoSb₃ (skutterudiitti, termoelektrinen materiaali), Mg₃Sb₂ (Zintl-tyyppinen yhdiste).

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on antimonidi?

K: Mikä on antimonidin kemiallinen kaava?

K: Mitkä ovat antimonidien ominaisuudet?

K: Mihin antimonideja käytetään?

K: Mitä on stibiini?

K: Ovatko kaikki antimonidit puolijohteita?

K: Mikä on antimonidin hapetusaste antimonideissa?

Hae kirjaimella