Yksilö on pääosin substantiivi, mutta siitä johdettu kuvaileva muoto on adjektiivi (yksilöllinen). Tässä artikkelissa selvennetään sanan merkityksiä, taivutusta, esimerkkejä ja käyttöä eri yhteyksissä.

Merkitykset

Substantiivina yksilö tarkoittaa yhtä henkilöä, eläintä tai muuta erillistä yksikköä, joka erotetaan ryhmästä. Käytetään sekä arkikielessä (ihminen, persoona) että tieteellisissä yhteyksissä (biologiassa yksittäinen organismi).

Adjektiivimuoto on yleensä sana yksilöllinen, joka tarkoittaa henkilökohtaista, räätälöityä tai erilaista verrattuna muihin. Adjektiivia käytetään kuvaamaan tapaa, ominaisuutta tai ratkaisua, joka on sovitettu yksittäiselle henkilölle tai joka erottuu muista.

Esimerkkejä

  • Jotkut opiskelijat oppivat paremmin tutoreiden kanssa, koska he saavat yksilöllistä huomiota.
  • Hänellä on hyvin yksilöllinen musiikkimaku.
  • Biologi tarkkaili yhtä yksilöä, joka poikkesi lajin muista edustajista. (substantiivi)
  • Yritys tarjosi asiakkaalle yksilöllisen palvelupaketin. (adjektiivi)

Taivutus (yhteenveto)

Yksilö on suomen kielen substantiivi, esimerkkejä perusmuodoista:

  • nominatiivi: yksilö
  • genetiivi: yksilön
  • partitiivi: yksilöä
  • monikon nominatiivi: yksilöt
  • monikon partitiivi: yksilöitä

Adjektiivi yksilöllinen taivutetaan normaalin adjektiivin mukaan: yksilöllinen, yksilöllisen, yksilöllisiä jne.

Johdannaiset ja sanayhteydet

  • yksilöllisyys – ominaisuus, jossa jokin on yksilöllistä tai erottuvaa
  • yksilöinti – prosessi, jossa jokin erotetaan yksittäiseksi (esim. henkilön tunnistaminen)
  • yksilövastuu, yksilönvapautus – sanaliitot, joissa korostuu yksittäisen henkilön asema tai oikeudet

Synonyymit ja vastakohdat

Synonyymeja (riippuen kontekstista): henkilö, persoona, yksittäinen (substantiivi); persoonallinen, uniikki, henkilökohtainen (adjektiivi). Vastakohtia: kollektiivi, kollektiivinen, yleinen.

Käyttötilanteet ja huomioita

- Biologiassa ja lääketieteessä yksilö tarkoittaa usein yhtä organismia tai potilasta.

- Sosiologiassa ja arkikielessä sana erottaa ihmisen ryhmästä: yksilön oikeudet, yksilöllisyys vs. yhteisö.

- Merkityksiä kannattaa erottaa: yksilö (substantiivi) on se, joka on erillinen, kun taas yksilöllinen (adjektiivi) kuvaa tapaa tai ominaisuutta, joka on räätälöity tai persoonallinen.

Sana on laaja-alaisessa käytössä, ja sen tarkka merkitys selviää yleensä kontekstista.