Epävirallinen harhaluulo — määritelmä, syyt ja yleisimmät esimerkit
Epävirallinen harhaluulo: selkeä määritelmä, yleisimmät syyt ja konkreettiset esimerkit auttavat tunnistamaan päättelyvirheet arjessa ja argumenteissa.
Epävirallinen harhaluulo on väite tai päättely, jossa esitetyt lähtökohdat eivät riittävästi tue tehdyn johtopäätöksen totuutta tai sellaisen luonnetta. Toisin kuin muodollisessa harhaluulossa, jossa vika on argumentin loogisessa muodossa, epävirallisissa harhaluuloissa virhe liittyy usein kielenkäyttöön, merkityksiin, premissien relevanssiin tai puuttuviin oletuksiin. Koska luonnollisella kielellä voidaan ilmaista asioita, joita muodollisen logiikan symboliikka ei aina kata, epäviralliset harhaluulot syntyvät helposti ihmisten arkielämän päättelyssä. Kaikissa deduktiivisen päättelyn epävirallisissa harhaluuloissa on kuitenkin perustavanlaatuinen epäjohdonmukaisuus premissien ja johtopäätöksen välillä, mikä tekee argumentista pätemättömän. Virhe voi johtua myös piilossa olevasta rinnakkaispremissistä: jos tällainen premissi ilmoitettaisiin, se voisi näyttää väitteen oikeutetummaksi tai paljastaa sen heikkouden.
Määritelmä ja erot deduktiivisiin ja induktiivisiin harhaluuloihin
Deduktiivinen harhaluulo tarkoittaa tilannetta, jossa johtopäätös ei seuraa varmasti premisseistä. Induktiiviset epäviralliset harhaluulot taas liittyvät premissien ja johtopäätöksen väliseen todennäköisyys- tai yleistyssuhteeseen: premissit saattavat tukea johtopäätöstä heikosti tai virheellisesti. Tällaisia induktiivisia virheitä ovat esimerkiksi hätäinen yleistys ja induktiivisiin päättelyihin liittyvät liian pienet otoskoot.
Syyt ja mekanismit
- Kielellinen epäselvyys: kaksimielisyydet ja sanan eri merkitykset voivat johtaa virheelliseen päättelyyn (esim. equivocatio).
- Piilotetut premissit: olettamukset, joita ei esitetä eksplisiittisesti, mutta joiden varassa argumentti lepää.
- Relevanssin puute: premissit voivat olla totuudenmukaisia mutta ei liittyä johtopäätökseen (esim. ad hominem, irrelevantti auktoriteetti).
- Otoskoko ja edustavuus: induktiivisissa väitteissä liian pieni tai vino otos johtaa hätäisiin yleistyksiin.
- Kognitiiviset vinoumat: kuten vahvistusharha (confirmation bias) ja saatavuusheuristiikka (availability heuristic) saattavat tehdä argumetoinnista tuntuvasti vakuuttavampaa kuin se on.
- Retorinen tarkoitus: joskus harhaluulot ovat tarkoituksellisia tapa manipuloida yleisöä, koska ne ovat vakuuttavia mutta loogisesti heikkoja.
Yleisimmät esimerkit
- Hätäinen yleistys (hasty generalization): tehdään laaja johtopäätös liian pienestä tai epäedustavasta otoksesta. Esimerkki-argumentti näkyy myös alla olevassa lainauksessa.
- Väärä syy-seuraussuhde (post hoc / false cause): oletetaan, että koska A tapahtui ennen B:tä, A aiheutti B:n.
- Ad hominem: hyökätään henkilön luonnetta tai motiiveja vastaan sen sijaan, että käsiteltäisiin esitettyä väitettä.
- Olkinukke (straw man): vääristellään vastustajan kanta helpommin kumottavaan muotoon ja kumotaan tämä vääristely.
- Väärä auktoriteetti: vedotaan auktoriteettiin, joka ei ole asiantuntija kyseisessä aiheessa.
- Liukumäki (slippery slope): väitetään ilman näyttöä, että pieni askel johtaa väistämättä suuriin ja usein epätoivottaviin seurauksiin.
- Vetoomus tunteisiin (appeal to emotion): pyritään vaikuttamaan tunteisiin päättelyn sijaan.
- Ambiguous/ equivocation: saman sanan tai ilmaisun merkityksen vaihtelu argumentin eri kohdissa.
p) S on P
p) S on myös Q
c) näin ollen kaikki Ps ovat myös Qs:iä.
Tämä lainaus kuvaa hätäistä yleistystä: jos sekä P:n että Q:n populaatiot ovat liian suuria tai monimuotoisia täydelliseen otokseen, yksittäisten havaintojen perusteella tehdyt yleistykset ovat epäluotettavia. Induktiivisissa harhaluuloissa on tärkeää arvioida otoksen edustavuutta, havaintojen määrä ja vaihtoehtoiset selitykset.
Kuinka tunnistaa ja välttää epävirallisia harhaluuloja
- Tunnista argumentin premissit: listaa eksplisiittiset ja etsi mahdolliset piilopremissit.
- Arvioi relevanssi: liittyvätkö premissit todella johtopäätökseen vai sivuuttavatko ne asian?
- Tarkista otoskoko ja edustavuus, kun kyseessä ovat yleistykset ja tilastolliset väitteet.
- Etsi vaihtoehtoisia selityksiä ja osoita niiden mahdollisuus tai mahdottomuus.
- Kiinnitä huomiota kielelliseen epäselvyyteen — sama sana voi tarkoittaa eri asioita eri kohdissa argumenttia.
- Ole tietoinen omista kognitiivisista vinoumista ja pyri varmistamaan, ettei tunteet tai nopea intuitio ohjaa arviointia yksinään.
- Pyydä lisätodisteita ja perusteluja erityisesti silloin, kun johtopäätös on kauaskantoinen tai poikkeuksellinen.
Lisähuomioita
Epäviralliset harhaluulot eivät aina tarkoita, että argumentti olisi epämiellyttävä tai tarkoituksellisesti vilpillinen — usein ne ovat tahattomia ja seurausta tiedon puutteesta, kiireestä tai kielellisestä epätarkkuudesta. Samalla ne kuitenkin heikentävät puheen tai kirjoituksen luotettavuutta, ja niiden tunnistaminen parantaa sekä kriittistä lukemista että oman argumentoinnin laatua.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on epävirallinen harhaluulo?
V: Epävirallinen harhaluulo on looginen väite, jonka lähtökohdat eivät tue johtopäätöstä. Se tapahtuu, kun lähtökohtien ja johtopäätöksen välillä on epäjohdonmukaisuus, joka johtuu tavallisesti lausumattomasta rinnakkaisolettamasta.
K: Miten se eroaa muodollisesta harhaluulosta?
V: Muodollinen harhaluulo liittyy logiikkaan liittyviin kysymyksiin, kun taas epävirallinen harhaluulo liittyy päättelyvirheisiin, jotka johtuvat siitä, että luonnollisella kielellä voidaan sanoa enemmän kuin mitä voidaan esittää muodollisesti.
K: Mitä esimerkkejä epävirallisista harhaluuloista on?
V: Esimerkkejä epävirallisista harhaluuloista ovat hätäinen yleistäminen, epäselvyys ja monitulkintaisuusharhaluulot.
K: Mitä on hätiköity yleistys?
V: Hätäinen yleistäminen on sitä, kun tehdään väite, joka perustuu liian pieneen otokseen, joka ei edusta koko väestöä. Tämä voi johtaa siihen, että rajallisesta todistusaineistosta tehdään virheellisiä johtopäätöksiä.
K: Mitä on epäselvyys?
V: Yhtäläisyys tarkoittaa sitä, että samasta sanasta tai lauseesta käytetään kahta eri merkitystä, jotta se sopisi paremmin väitteeseen. Tämä voi johtaa sekaannukseen ja väärien johtopäätösten tekemiseen.
K: Mitä ovat monitulkintaisuusvirheet?
V: Monitulkintaisuusvirheitä esiintyy, kun sanoilla tai lausekkeilla on useita merkityksiä, mikä voi johtaa siihen, että ihmiset tekevät vääriä johtopäätöksiä jostakin asiasta, koska he tulkitsevat sen eri tavalla kuin oli tarkoitus.
Etsiä