Jack Crawford (1775–1831) – Camperdownin sankari ja Sunderlandin merimies

Jack Crawford (22. maaliskuuta 1775–10. marraskuuta 1831) oli kuninkaallisen laivaston merimies, joka tuli kuuluisaksi toimistaan Camperdownin taistelussa vuonna 1797. Hänet tunnetaan yleisesti nimellä "Camperdownin sankari".

Varhaiselämä ja merillelähtö

Crawford syntyi Sunderlandin itäosassa. Nuorena hän opiskeli keelmanniksi ja vuoteen 1786 asti toimi kotikaupungissaan. Tämän jälkeen hän liittyi alukseen Peggy South Shieldsissä oppipoikana — hän oli tuolloin vain noin 11–12-vuotias. Vuonna 1796 Crawford värvättiin kuninkaalliseen laivastoon, ja hänet sijoitettiin HMS Venerable -alukseen, joka toimi amiraali Duncanin, kuninkaallisen laivaston Pohjanmeren ylipäällikön, lippulaivana.

Camperdownin taistelun tapahtumat

Camperdownin taistelu käytiin 11. lokakuuta 1797 osana Ranskan vallankumous- ja myöhemmin Napoleonin sotien meritaisteluita. Taistelussa brittiläinen laivasto kohtasi Alankomaiden (tuolloin Ranskan liittolaisen) laivaston Pohjanmerellä. HMS Venerable oli amiraali Duncanin lippulaiva.

Taistelun aikana osa Venerablen mastosta kaatui ja amiraalin lippu putosi. Amiraalin lipun laskeminen tulkittiin antautumisen merkkinä, minkä vuoksi lipun palauttaminen oli tärkeä kunnian ja taisteluhengen ilmaus. Crawford kiipesi rantautuneeseen mastoon ja naulasi lipun (Union Jack) uudelleen huippuun, pelastaen siten tilanteen symbolisesti ja estäen vihollista tulkitsemasta lipun laskemista antautumisesitykseksi.

Palkinnot ja julkinen tunnustus

• Voittokulku Lontoossa toi Crawfordin huomion; hänet esiteltiin virallisesti Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Yrjö III:lle.
• Hänelle myönnettiin 30 punnan vuotuinen eläkepalkkio.
• Sunderlandin asukkaat antoivat hänelle myöhemmin hopeisen mitalin tunnustuksena teoista.

Elämä taistelun jälkeen ja kuolema

Vaikka Crawford sai julkisuutta ja palkintoja, hänen myöhempi elämänsä oli vaikea. Hän ajautui köyhyyteen ja alkoholiongelmaan, ja joutui pitkissä vaikeuksissa myymään jopa saamansa mitalin. Vuoden 1831 koleraepidemian aikana Crawford menehtyi ja hänet haudattiin merkitsemättömään "köyhän" hautaan.

Muistaminen, muistomerkit ja museoperintö

1800-luvun loppupuolella kiinnostus "Camperdownin sankaria" kohtaan heräsi uudelleen. Vuonna 1888 Sunderlandin Holy Trinityn kirkkomaalle pystytettiin hautakivi, ja kaksi vuotta myöhemmin (vuonna 1890) hänen muistomerkistään paljastettiin veistos Mowbray Parkissa, nykyisen kansalaiskeskuksen vastapäätä.

Monkwearmouthissa sijainnut pubi kantoi hänen nimeään, ja sen julkisivuun oli veistetty Crawfordin hahmo. Toisen maailmansodan aikana pubi tuhoutui ja hahmo poistettiin. Vuonna 1987 veistos lainattiin Sunderland Museumille ja se asetettiin näytteille paikallishistorialliseen galleriaan; myöhemmin veistos on palautettu sen omistajalle.

Sunderlandin museo arvostaa Crawfordin perintöä: hänen muistokeraamiikkaansa on esillä, yksi oppimis- ja kokoontumistiloista on nimetty hänen mukaansa, ja museon kokoelmissa on säilynyt myös se hopeinen mitali, jonka kaupunki lahjoitti hänelle taistelun jälkeen vuonna 1797. Tämä mitali annettiin museolle Camperdownin jaarlin (earl) toimesta vuonna 1880 ja on nähtävillä Sunderlandin sankarit -osastolla museon sisäänkäynnin läheisyydessä. Crawfordista on järjestetty näyttelyitä, muun muassa Camperdownin taistelun kaksisataavuotisjuhlavuonna sekä SeaBritain Year -tapahtumassa vuonna 2005.

Kiistat ja tulkinnat

Crawfordin sankaritekoja on historian saatossa tulkittu eri tavoin. Jo 1890-luvulla paikallishistorioitsija William Corder esitti ankaraa kritiikkiä: Corderin mukaan luotettavien silminnäkijöiden kertomusten perusteella Crawford olisi ollut humalassa taistelun aikana, toiminut ilman käskyjä ja olisi periaatteessa pitänyt asettaa sotaoikeuden eteen. Corder kutsui myöhemmin hautakiveä "valitettavana muistomerkkinä".

Myöhempinä vuosikymmeninä ja 2000-luvulla keskustelu Crawfordin teoista jatkui. Joillekin ulkopuolisille tutkijoille ja kirjoittajille on ollut kiinnostavaa kyseenalaistaa perinteistä sankaritarinaa – muun muassa eräät teokset ovat herättäneet paikallista närkästystä ja johtaneet julkiseen keskusteluun Sunderlandin johtajien keskuudessa. Kotikaupungin asukkaat ovat kuitenkin yleisesti puolustaneet Crawfordin mainetta ja korostaneet teon symbolista merkitystä taistelun voiton yhteydessä.

Perintö

Vaikka joidenkin lähteiden mukaan osa yksityiskohdista saattaa olla kiistanalaisia, Jack Crawford on säilyttänyt asemansa Sunderlandin ja laajemmin brittiläisen merihistorian muistissa esimerkkinä kansalaisesta, joka toi esiin rohkeutta kriittisen hetken aikana. Hänen tarinansa heijastaa myös sitä, miten yksittäiset teot ja niiden tulkinnat voivat muuttua ajan ja paikallisen muistin myötä: sankaritarina, kansallinen tunnustus, myöhempi köyhyys ja jälleen muistaminen muodostavat monivaiheisen perinnön, joka kiinnostaa niin historiantutkijoita kuin paikallisia yhteisöjä.

Aikajana (yhteenveto):

• 1775 – Jack Crawford syntyy Sunderlandissa.
• 1786 – Nuori Crawford liittyy alukseen Peggy oppipojaksi.
• 1796 – Värväytyminen kuninkaalliseen laivastoon; palvelus HMS Venerablellä.
• 11.10.1797 – Camperdownin taistelu; Crawford naulaa amiraalin lipun takaisin mastoon.
• 1797–1800-luku – Palkintoja ja tunnustusta, muun muassa tapaaminen kuningas Yrjö III:n kanssa ja 30 punnan vuotuinen eläkepalkkio.
• 1831 – Kuolema koleraepidemiaan; alun perin merkitsemätön hauta.
• 1888–1890 – Uudelleen kiinnostus: hautakivi ja muistomerkki pystytetään Sunderlandissa.
• 1800–2000-luvuilla – Museoissa, näyttelyissä ja paikallisessa muistissa säilynyt perintö, samoin kuin jatkuva historiallinen keskustelu hänen teoistaan.