Keulapurje (fok, jib) – määritelmä, tyypit ja käyttö purjehduksessa

Keulapurje (fok, jib) – selkeä määritelmä, eri tyypit ja käytännön vinkit purjehdukseen. Opi valitsemaan ja käyttämään keulapurjetta tehokkaasti.

Keulapurje (fok, jib) on kolmionmuotoinen purje, joka asetetaan purjealuksen keulamaston eteen. Se on kiinnitetty keulapurjeeseen, keulaan tai keulapurjeen ja etumaston välissä olevaan kannelle. Keulapurjeet ja spinnakerit ovat nykyaikaisen veneen kaksi tärkeintä keulapurjeen tyyppiä.

Määritelmä ja tehtävä

Keulapurje on veneen keulassa oleva purje, jonka tärkein tehtävä on luoda eteenpäin suuntautuvaa vetoa yhdessä isopurjeen kanssa ja auttaa veneen tasapainossa sekä suunnanohjauksessa. Se vaikuttaa erityisesti veneen kulkuun luovilla ja kohtisuorilla kurseilla tuuleen nähden.

Yleisimmät tyypit

• Jib (fok) – ei yleensä ulotu maston takapuolen yli (non-overlapping). Helppo käsitellä ja sopii tuulisempiin olosuhteisiin.
• Genua – overlapping-keulapurje, joka ulottuu usein isopurjeen taakse. Antaa lisätehoa kevyessä tuulessa, mutta vaatii enemmän tilaa käännöissä.
• Storm jib – pieni ja vahva purje kovaan säähän, käytetään myrskyssä tai kovassa merituulessa.
• Staysail / cutter-rig – sisempi, pienempi keulapurje cutter-rigissä, auttaa hienosäädössä ja tarjoaa vaihtoehdon isommalle genoalle.
• Code 0 / light-wind sail – kevyt, lähes spinnakerin kaltainen purje kevyille tuulille ja suurelle kulmalle tuuleen nähden.

Materiaalit ja rakentaminen

Keulapurjeet valmistetaan eri materiaaleista riippuen käyttötarkoituksesta: Dacron (polyesteri) on yleinen ja kestävä valinta vapaa-ajan purjeisiin; laminaatit (Mylar, aramidit kuten Kevlar) ja hiilikuitukomponentit ovat kevyempiä ja vähemmän venyviä, suosittuja kilpapurjehduksessa. Useissa purjeissa on UV-suojaava keulakaistale (UV-strip), vahvistetut kulmat ja halyard-/sheet-vahvikkeet.

Kiinnitys ja varustus

• Hankasillat (hanks) – perinteinen tapa kiinnittää purje mastolle.
• Roller furling – rullamekanismi, jolla purje rullataan keulapuomin tai stayn ympärille; helpottaa pienentämistä ja säilytystä.
• Hissaus (halyard) – purje nostetaan ja kiristetään hissarilla; halyardin jännitys vaikuttaa profiiliin ja tehokkuuteen.
• Sheets ja johtokarvat – ohjaavat ja kiristävät purjeen asentoa; sheetin kulma ja johtopaikka muuttavat purjeen muotoa ja tehokkuutta.

Käyttö ja trimmauksen perusasiat

• Keulapurjeen trimmaus riippuu kulmasta tuuleen nähden: isommilla kulmilla (lähestyvä tuuli) purjetta kiristetään, avoimemmilla kulmilla löysemmän profiilin etu on parempi.
• Hissarin (halyard) ja sheetin yhteisvaikutus – liian löysä hissi antaa pullistuvan etuosan, liian kireä tekee purjeesta litteän ja menettää voimaa kevyessä tuulessa.
• Lead-paikan säätö (sheet lead) muuttaa kuormituksen kohtaa ja leechin kireyttä; siirtämällä johtopaikkaa taaksepäin kavennat purjeen ja lisäät tehoa kevyessä kelissä.
• Luoviminen ja kääntäminen: pienemmät keulapurjeet helpottavat kääntymistä ja vähentävät hämmentä verrattuna suuriin genuoihin, jotka voivat jäädä takertumaan isopurjeen taakse.

Turvallisuus ja ylläpito

• Tarkista säännöllisesti ompeleet, UV-kaista ja kulumat erityisesti keulakaulan ja kulmapisteiden ympäriltä.
• Käytä tule- tai huovatapaa suojakalvoa varastoinnissa ja suojaa purjetta auringon UV-säteilyltä.
• Rullamekanismien ja hissareiden huolto estää jumittumista; puhdista ja voitele tarvittaessa.
• Valitse tuulen ja keliolosuhteiden mukaan oikeankokoinen purje (reefaa tai vaihda pienempään myrskyssä).

Kun valitaan keulapurjetta

• Arvioi veneen tyyppi, maston korkeus ja ajo-olosuhteet: kilpapurjehtija valitsee usein laminattiset, stiffer-purjeet; retkipurjehtija hakee pitkäikäisyyttä ja helppokäyttöisyyttä.
• Mieti rullausjärjestelmää vs. irtopurje: rullaus on käyttäjäystävällistä, mutta irtopurje voi olla tehokkaampi ja helpompi korjata tai vaihtaa.
• Pidä varapurjeita (esim. pieni storm jib) koville keleille.

Keulapurje on keskeinen osa veneen purjehdusominaisuuksia. Oikeanlaisella tyypillä, materiaalilla ja huollolla voit parantaa veneen suorituskykyä, turvallisuutta ja mukavuutta eri olosuhteissa.

Perinteiset astiat

Kuunareissa on yleensä jopa kolme puomia. Etummainen purje kiinnittyy ylämaston keulapurjeeseen, ja sitä kutsutaan yleensä puomipurjeeksi. Toista, päämastopylvääseen kiinnitettyä puomia kutsutaan puomipurjeeksi. Sisintä puomia kutsutaan stailipurjeeksi. Itse asiassa kaikki kolme purjetta ovat sekä puomipurjeita että stagepurjeita. Suuressa neliölaiva-aluksessa on yleensä neljä puomia, mutta niitä voi olla jopa kuusi.

Nämä purjeet kulkevat veneen keulasta (keula) veneen takaosaan (perä):

• Puomit puomit
• Kara-puomi
• Lentävä puomi
• Ulompi puomi
• Sisempi puomi
• Keulapurje (ylämasto).

Kahta ensimmäistä käytettiin harvoin, paitsi klipperilaivoilla kevyessä tuulessa. Myrskypuomi oli pieni, raskaasta kankaasta valmistettu puomi, joka oli kiinnitetty stagiin ja auttoi hallitsemaan alusta huonolla säällä.

 
Puomipurje (kuvassa vihreällä).  

Nykyaikaiset alukset

Veneillä voidaan purjehtia pelkällä puomilla. Yleisemmin puomilla on pieni suora vaikutus veneen liikuttamiseen verrattuna isopurjeeseen. Yleisesti ottaen puomin tärkein tehtävä on toimia siivekkeenä, joka lisää suorituskykyä ja suurpurjeen yleistä vakautta.

Veneissä, joissa on vain yksi puomi, on tavallista, että puomin nokka on kauempana perässä kuin masto, jolloin puomi ja isopurje ovat päällekkäin. Päällekkäistä puomia kutsutaan genuaksi tai yksinkertaisesti genuaksi (ks. kuva). Niitä käytetään tehokkaasti, kun kurkottaa laajemmalle kuin lähikurottaessa. Vaihtoehtoisesti veneessä voi olla pienemmät puomit aerodynamiikan kompensoimiseksi, kun pääpurje on reffattu; näitä järeämpiä purjeita kutsutaan myrskypurjeiksi tai spitfireiksi.

Veneessä, jossa on kaksi stailipurjetta, sisempää purjetta kutsutaan stailipurjeeksi ja ulompaa (etummaista) puomiksi. Tätä kahden stailipurjeen yhdistelmää kutsutaan cutter rigiksi (tai Pohjois-Amerikassa jenkkipariksi), ja vene, jossa on yksi masto ja jossa on kaksi stailipurjetta ja pääpurje, on nimeltään cutter.

Matkapurjeveneissä ja lähes kaikissa kilpapurjeveneissä puomia on käytettävä kallistuksen aikana. Näissä jahdissa on kaksi narua (köyttä), jotka on kiinnitetty keulapurjeeseen. Kun jahti kääntyy kohti tuulta käännöksessä, aktiivinen purje vapautetaan. Samalla vedetään sisään toinen, toisella puolella venettä sijaitseva narunpoikanen (laiska narunpoikanen). Tästä lakanasta tulee uusi aktiivinen lakana seuraavaan kallistukseen asti.

 
Puomi vasemmalla verrattuna genuaan oikealla.  

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on jib?

K: Mihin puomin peräsin on yleensä kiinnitetty?

K: Mikä on puomin tehtävä?

K: Mitkä ovat nykyaikaisen veneen kaksi pääasiallista keulapurjeen tyyppiä?

K: Mikä erottaa puomin spinnakerista?

K: Voiko purjeveneessä olla sekä puomi että spinnaker?

K: Miksi on tärkeää ymmärtää erityyppiset purjeet purjehduksessa?

Hae kirjaimella