Masto – purjelaivan pystypylväs, rakenne ja historia

Tutustu purjelaivan maston rakenteeseen ja historiaan — puisista pylväistä moderniin tekniikkaan, mastotyypit, valmistus ja merenkulun kehitys yhdellä selkeällä artikkelilla.

Purjelaivan masto on korkea pystysuora pylväs, joka kannattelee purjeita. Suuremmissa aluksissa on useita mastoja, joiden koko riippuu aluksen tyylistä.

1900-luvulle asti laivan mastot olivat puisia puupilareita, jotka oli alun perin rakennettu yhdestä suorasta puunrungosta. Laivojen koon kasvaessa korkeammat mastot rakennettiin kiinnittämällä yhteen jopa kolme puomia.

Maston tehtävät ja perustoiminnot

Maston päätehtävä on kannatella purjeita ja siirtää niiden kautta syntyvä voima runkoa eteenpäin. Lisäksi masto toimii rakenteellisena tukena aluksen takiloinnille (eli köysille, tangoille ja muille kiinnityksille), joiden avulla purjeet säädetään ja mastoa tuetaan sivuttais- ja eteenpäin suuntautuviin kuormiin.

Maston rakenne (yleiskuva)

• Alaosa: maston tyvi, joka on kiinnitetty kannelle ja edelleen aluksen runkoon. Tämä kohta siirtää maston kuormat runkoon.
• Keskiosa: maston kantava runko, johon purjeiden ja takiloinnin kiinnitykset sijoittuvat.
• Yläosat: perinteisissä mastoissa on usein erillisiä yläosia kuten ylämasto (topmast) ja yläylämasto (topgallant), jotka laajentavat maston korkeutta ja purjealaa.
• Poikkipuomit ja boomit: poikkipuomeja (yard) ja sivuttaispuomeja (poomi) käytetään raakapurjeiden ja muiden purjeiden kantamiseen.
• Takilointi: stayt ja shroudit (etuköydet ja sivuköydet) tukevat mastoa ja pitävät sen pystyssä.

Materiaalit ja kehitys

Alkujaan mastot valmistettiin yhdestä puunrungosta. Kun alukset kasvoivat, mastot tehtiin yhdistelemällä useita tukipuita yhteen. 1800–1900 -luvun vaihteessa teollistumisen myötä alumiini- ja teräsmastot yleistyivät, ja 1900-luvulla syntyi myös lasikuitu- ja hiilikuitumastojen käyttö pienehköissä purjeveneissä. Nykyään kilpa- ja huvialuksissa käytetään usein kevyitä komposiittimateriaaleja, kun taas suuremmissa perinteisissä aluksissa voi edelleen olla puusta tai teräksestä tehtyjä mastoja.

Tyypit ja nimitykset

Mastojen lukumäärä ja sijoittelu määrittelevät aluksen luokituksen. Yleisiä järjestelyjä ovat esimerkiksi:

• yksimastoinen alus (esim. sloop)
• kaksimastoinen alus (ketch, yawl, schoener)
• kolmimastoinen ja useampi (brig, bark, täysipurjelaiva)

Erilaisissa purjeasennuksissa mastojen nimet ovat usein päämasto (mainmast), keskimmäinen masti ja perämasto (mizzen). Nimitykset voivat vaihdella kielestä ja perinteestä riippuen.

Takilointi ja purjeiden kiinnitys

Mastoon kiinnittyvät köydet, vaijerit ja levikkeet muodostavat takiloinnin. Ne tukevat mastoa sekä mahdollistavat purjeiden säätämisen. Perinteisissä purjelaivoissa takilointi on monimutkainen verkosto köysiä ja solmuja, kun taas moderneissa veneissä käytetään usein vaijereita ja vinssi- ja taljalaitteita helpottamaan purjeiden käsittelyä.

Ylläpito ja turvallisuus

Mastojen kunnossapito on tärkeää aluksen turvallisuudelle. Puumastot vaativat säännöllistä tarkastusta lahoamisen, halkeamien ja kiinnitysten osalta. Metallimastot on tarkastettava korroosion ja rasitusmurtumien varalta. Modernit komposiittimastot ovat kevyitä mutta vaativat tarkastusta halkeamien ja laminaation erottumisen varalta. Lisäksi maston ylösnostot, vaihtotyöt ja huollot vaativat osaamista sekä oikeat turvavarusteet.

Maston merkitys merihistoriassa ja kulttuurissa

Mastot ovat olleet keskeisiä purjehduksen kehityksessä: niiden pituus ja rakenne mahdollistivat suurempien purjeiden käytön ja siten nopeammat ja pidemmät merimatkat. Purjelaivat ja niiden mastot ovat myös säilyneet suosittuina restauroitavina ja nähtävyyksinä, ja ne kertovat meriteollisuuden ja teknologian kehityksestä.

Yhteenvetona masto on sekä tekninen että näkyvä osa purjelaivaa: sen muoto, materiaali ja takilointi vaikuttavat ratkaisevasti aluksen suorituskykyyn, käyttöön ja ulkonäköön.

Hae kirjaimella