Kamakuran shogunaatti (Kamakura-bakufu) – Japanin sotilasvalta 1185–1333
Kamakura-shogunaatti (jap. 鎌倉幕, Kamakura bakufu) oli japanilainen feodaalinen sotilashallitus, joka hallitsi käytännössä Japania noin vuosina 1185–1333. Hallituksen ylin sotilasjohtaja oli shoguni, mutta todellinen valta siirtyi vähitellen shogunien neuvonantajille ja regenteille. Kolme ensimmäistä shogunia olivat Minamoto-klaanin jäseniä; kaksi seuraavaa olivat Fujiwara-klaanin edustajia, ja viimeiset kuusi olivat usein keisarillisia tai keisarillisesta suvusta olevia nimellisiä shoguneja, joiden valtaa rajoitettiin.
Perustaminen ja tausta
Kamakura-shogunaatin synty liittyy Genpei-sotaan (1180–1185), jossa Minamoto-klaani voitti Taira-klaanin ratkaisevassa Dan-no-uran meritaistelussa 1185. Voiton jälkeen Minamoto no Yoritomo vakiinnutti sotilaallisen valtansa ja perusti hallintonsa Kamakuran kaupunkiin, lähelle Tōkyōn alueen länsipuolta. Virallisesti hänet nimitettiin shoguniksi vuonna 1192, ja tästä alkoi Kamakuran aika, joka nimensä mukaan yhdistetään Kamakuraan ja sotilasvallan hallintomalliin.
Hallinto ja Hōjō-regentit
Vaikka shoguni oli muodollinen hallitsija, käytännön valta siirtyi pian Hōjō-klaanin käsiin. Vuoden 1203 jälkeen Hōjō-klaani otti haltuunsa shikken-viran, eli shogunin regentin tehtävän, ja regentit toimivat käytännössä shogunien sijaisina ja hallitsivat bakufua. Hōjōt esimerkiksi järjestivät seuraajien valinnan ja kontrolloivat merkittäviä poliittisia päätöksiä.
Hallinnon rakenne ja virat
Kamakura-bakufu kehitti uusia hallintoelimiä ja virkoja sotilaallisen hallinnon ylläpitämiseksi. Tärkeitä olivat muun muassa:
- jito (maanhallinnoijat), jotka valvoivat ja keräsivät verot alueilla;
- shugo (sotilasmaaherrat), jotka ylläpitivät järjestystä, johtivat sotavoimia ja valvoivat läänin hallintoa;
- erilaiset oikeudelliset ja hallinnolliset toimielimet, jotka käsittelivät oikeudenkäyntejä, verotusta ja sotilaallisia velvoitteita.
Vuonna 1232 Hōjō Yasutoki laati kuuluisan lakikokoelman, Jōei shikimoku, joka määritteli sääntöjä ja käytäntöjä sotilaalliselle hallinnolle ja oli yksi ensimmäisistä selkeistä lakiteksteistä feodaalisessa Japanissa.
Mongolien hyökkäykset ja niiden seuraukset
1270–1280-luvuilla Mongolien valtakunta yritti valloittaa Japania kahdessa laajassa hyökkäyksessä (1274 ja 1281). Hyökkäykset epäonnistuivat osittain myrskyjen vuoksi, joita japanilaiset myöhemmin kutsuivat "kamikazeksi" (jumalanksi puuska). Vaikka ulkoiset uhat torjuttiin, hyökkäykset kuormittivat bakufua taloudellisesti ja paljastivat sotilasjärjestelmän heikkouksia — palkatut soturit eivät aina saaneet korvauksia, ja puolustusvaatimukset nostivat rasitusta maaorjiin ja läänitysten hallintoon.
Poliittinen heikentyminen ja loppu
1300-luvun alussa Hōjō-klaanin valta alkoi heikentyä sisäisten kiistojen, talousvaikeuksien ja keisari Go-Daigon pyrkimysten vuoksi palauttaa suora keisarillinen valta. Vuonna 1333 Nitta Yoshisadan johtamat keisarilliset joukot ja muut kapinalliset onnistuivat valtaamaan Kamakuran ja kukistamaan Hōjōt, mikä päätti Kamakura-kauden ja aloitti lyhyen Kenmu-restauraation ajan ennen Ashikaga-shogunaatin muodostumista.
Perintö ja merkitys
Kamakura-shogunaatin aika oli käännekohta Japanin historiassa: se loi pysyvän mallin sotilasvallalle, vahvisti samuraiden asemaa yhteiskunnassa ja loi hallinnollisia instituutioita, joita hyödynnettiin myöhemmissä shogunaateissa. Aikalaiset vaikutteet näkyivät myös kulttuurissa — Zen-buddhalaisuus sai kannatusta soturiluokan keskuudessa, ja kirjallisuus kuten Heike-monogatari kuvasi sodan ja samuraiden elämää. Vaikka shogunaatti lopulta luhistui, sen rakenteet, laki ja sotilaallinen perinne muovasivat Japanin polkua vuosisadoiksi eteenpäin.
Minamoto no Yoritomon matka Kiotoon Kamakura-sogunaatin alussa -- Utagawa Sadahiden puupiirros, noin 1860-luku.
Historia
Vuonna 1192 Minamoto no Yoritomo ja Minamoto-klaani perustivat Kamakuraan sotilashallituksen. Shogunaatti toimi Heianin keisarillisen hallintojärjestelmän puitteissa.
Mongolit yrittivät Kublai Khanin johdolla valloittaa Japanin. Marraskuun 19. päivänä 1274 (Bun'ei 11, 10. kuukauden 20. päivä) Kublai Khanin armeija laskeutui Fukuokan lähelle Kyūshussa. Hyökkääjät vetäytyivät Koreaan. Tätä kutsuttiin Bun'ei-sodaksi (Bunei no eki). Mongolien joukot tekivät toisen hyökkäysyrityksen vuonna 1281 (Kōan 4). Tätä kutsuttiin Kōanin sodaksi (Kōan no eki). Shogunaatti valmistautui puolustautumaan kolmatta hyökkäystä vastaan, mutta sitä ei tullut. Puolustuskustannukset heikensivät shogunaattia.
Kamakuran piirityksessä (鎌倉の戦い) vuonna 1333 (Genkō 3) Nitta Yoshisadan johtamat joukot tuhosivat Kamakuran shogunaatin.
Luettelo Kamakuran shoguneista
- Minamoto no Yoritomo, r. 1192-1199.
- Minamoto no Yoriie, r. 1202-1203
- Minamoto no Sanetomo, r. 1203-1219
- Kujō Yoritsune, r. 1226-1244.
- Kujō Yoritsugu, r. 1244-1252
- Prinssi Munetaka, r. 1252-1266
- Prinssi Koreyasu, r. 1266-1289.
- Prinssi Hisaakira, r. 1289-1308.
- Ruhtinas Morikuni, r. 1308-1333
- Prinssi Morinaga, r.1333-1334
- Prinssi Norinaga, r. 1334-1338
Luettelo Kamakuran shikkenistä
- Hōjō Tokimasa, r. 1203-1205
- Hōjō Yoshitoki, r. 1205-1224.
- Hōjō Yasutoki, r. 1224-1242.
- Hōjō Tsunetoki, r. 1242-1246.
- Hōjō Tokiyori, r. 1246-1256.
- Hōjō Tokimune, r. 1268-1284.
- Hōjō Sadatoki, r. 1284-1301
- Hōjō Morotoki, r. 1301-1311.
- Hōjō Takatoki, r. 1316-1326.
Minamoto no Yoritomon hauta
Hōjō Takatokin kuolinpaikka
