Japanin kieli | Japanin virallinen kieli
Japanin kieli (japani: 日本語, latinaksi Nihongo) on Japanin virallinen kieli Itä-Aasiassa. Japani kuuluu jaaponin kieliperheeseen, johon kuuluvat myös uhanalaiset Ryukyuanin kielet. Erään teorian mukaan japani ja korea ovat sukua, mutta useimmat kielitieteilijät eivät enää usko niin. Muiden teorioiden mukaan japanin kieli on sukua austronesialaisille kielille, dravidialaisille kielille tai kiistanalaiselle altaalaiselle kieliperheelle. Kansalaisten käyttämä termi japanin kielen opiskelusta on "kokugo" (国語), joka tarkoittaa kansalliskieltä. Siitä huolimatta japanilaiset kutsuvat japania edelleen nimellä Nihon-go.
Japanissa on käytössä kolme erillistä kirjoitusjärjestelmää: hiragana, katakana ja kanji. Hiragana ja katakana ovat foneettisia järjestelmiä, ja niissä näkyy japanilaisten sanojen ääntäminen. Kanji on kiinalaisten merkkien japanilainen muunnelma, ja se ilmaisee japanilaisten sanojen merkityksen. Näitä kolmea järjestelmää käytetään vaihdellen, ja kaikki kolme järjestelmää esiintyvät usein samassa lauseessa. Kaikki kolme järjestelmää on varattu eri tarkoituksiin.
Englannin kielessä sanojen järjestys on hyvin tärkeä. Esimerkiksi lauseet "Is it?" ja "It is." tarkoittavat eri asioita. Japanin kielessä erot tehdään usein lisäämällä tai muuttamalla sanojen päätteitä (edellisen esimerkin mukaan sanottaisiin そうですか sou desu ka ja そうです sou desu). Japanin kielen sanalla on kanta, jota kutsutaan "rungoksi", ja lisäosia (joita kutsutaan suffikseiksi). Suffiksin muuttaminen voi muuttaa sanan merkitystä tai kielioppia.
Toisen maailmansodan jälkeen monet englanninkieliset sanat siirtyivät japanin kieleen. Esimerkki tällaisesta on "アイスクリーム, aisukurīmu", joka tarkoittaa "jäätelöä".
Jäljennös Man'yōshūsta, vanhimmasta säilyneestä japanilaisesta runokokoelmasta Naran kaudelta. Se on kirjoitettu kiinalaisin kirjaimin japanin kielellä.
Sounds
Japanissa on viisi vokaaliääntä, joilla voi olla kaksi eri pituutta. Ne ovat a, i, u, e, o. IPA:ssa ne translitteroidaan /a/, /i/, /ɯ/, /e/, /o/, ja englanniksi ne lausutaan ah, ee, oo, eh, oh. Vokaalin pidentäminen voi muuttaa sanan merkitystä: ojisan (おじさん, setä) ja ojiisan (おじいさん, isoisä). Japanin kielessä on äänne, joka muistuttaa englannin l:ää, mutta se muistuttaa myös englannin r:ää. (Siksi monien japanilaisten voi olla vaikea oppia muodostamaan molemmat äänteet englantia puhuessaan.) Japanin kielessä on äänne, joka ei ole harvinainen englannissa, ja se kirjoitetaan yleensä Tsu (つ). Tämä äänne esiintyy sanassa "tsunami" (つなみ), joka on japanin kielen sana maanjäristysten tai sään ääri-ilmiöiden aiheuttamille suurille meriaalloille.
Kielioppi
Kun ulkomaalaiset puhuvat japania, on tärkeää, että he tietävät, kuinka muodollisia heidän on oltava puhuessaan ihmisille, joita sinä ehkä tunnet tai et. Japanissa voidaan pitää epäkohteliasta (epäkohteliasta), jos et ole tarpeeksi muodollinen.
Japanin kielessä lauseissa käytetään subjekti-objekti-verbi (SOV) -sanajärjestystä, eli verbi on lauseen lopussa ja subjekti alussa. Monissa lauseissa ei ole subjektia, ja kuulija voi päätellä subjektin asiayhteyden ja verbin muodon perusteella.
Japania kutsutaan japaniksi nimellä Nihon (日本) ja kieltä nimellä Nihongo (日本語) (-go tarkoittaa kieltä). Joskus käytetään myös sanoja Nippon ja Nippongo, mutta molempia sanoja pidetään nykyään kansallismielisempinä, ja Nihon on neutraalimpi sana. Sanan kanjit tarkoittavat "auringon alkuperää". Koska Japani sijaitsee Aasian itäreunalla, Kiinan tarkkailijoiden mielestä aurinko nousi Japanin suunnasta. Siksi Japania kutsutaan "nousevan auringon maaksi".
Japani on myös agglutinatiivinen kieli, erityisesti verbien osalta. Sen sanoilla on lyhyt "runko", ja etuliitteitä tai suffikseja lisätään helposti merkityksen muuttamiseksi tai uudelleenmäärittelemiseksi.
Japanin sanat ovat peräisin kolmesta tärkeimmästä lähteestä. Ensimmäinen on wago (和語), jotka ovat japanilaisia äidinkielisiä sanoja ja joita voidaan kutsua myös nimellä yamato kotoba (大和言葉). Toinen on kango (漢語), jotka ovat kiinalaisia lainasanoja. Kolmas on gairaigo (外来語), jotka ovat muista kielistä kuin kiinasta (yleensä englannista toisen maailmansodan jälkeen) lainattuja lainasanoja.
Kirjoitusjärjestelmä
Japanissa on kolme pääkirjoitusjärjestelmää:
Hiragana on tavu, eli jokainen merkki edustaa tavua tai vokaalia. Hiragana on Japanin tavallinen, foneettinen kirjoitusjärjestelmä, ja sitä käytetään kieliopillisissa sanoissa tai partikkeleissa, esim. は、を (wa - subjektipartikkeli, o - objektipartikkeli); sanoissa, joissa ei ole kanji-merkkejä, esim. こんにちは (kon'nichiwa - hei); tai aloittelijoille kanjin kirjoittamiseen. Symbolit on alun perin otettu Kanji-merkeistä, ja ne ovat ajan myötä muuttuneet omaleimaisiksi, pyöreiksi muodoikseen (esim. 以 →い).
Katakana on myös tavu, jossa jokaisella Hiragana-merkillä on oma merkkinsä Katakanassa (esim. あ = ア こ = コ). Katakana-merkkejä käytetään vaikutuksen aikaansaamiseksi (kuten kursivointi englannissa) sekä gairaigo-sanoissa ja suorissa translitteroinneissa englannista, esim. メニュー (Menyuu - Menu). Katakana oli alun perin buddhalaismunkkien tekemä, jotta japanilaiset oppisivat lukemaan kiinaa.
Kanji on kiinalaisen logografisen kirjoitusjärjestelmän muunnos, mikä tarkoittaa, että jokaisen symbolin oli alun perin tarkoitus näyttää sanalta, jota se kuvaa. Kukin symboli voi edustaa sanaa, esim. 音 (oto - ääni) tai tavua suuremmassa sanassa. Kullekin kanji-merkille on olemassa useita ääntämistapoja, jotka jaotellaan sanan alkuperän mukaan On'yomiksi (音読み) tai Kun'yomiksi (訓読み).
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Japanin virallinen kieli?
V: Japanin virallinen kieli on japani.
K: Mihin kieliperheeseen japani kuuluu?
V: Japani kuuluu jaaponin kieliperheeseen, johon kuuluvat myös uhanalaiset Ryukyuanin kielet.
K: Ovatko japani ja korea sukua toisilleen?
V: Erään teorian mukaan japani ja korea ovat sukua, mutta useimmat kielitieteilijät eivät enää usko niin.
K: Kuinka monta kirjoitusjärjestelmää japanissa on käytössä?
V: Japanissa on käytössä kolme erillistä kirjoitusjärjestelmää - hiragana, katakana ja kanji.
K: Miten nämä kirjoitusjärjestelmät eroavat toisistaan?
V: Hiragana ja katakana ovat foneettisia järjestelmiä, ja ne osoittavat japanilaisten sanojen ääntämisen, kun taas kanji on kiinalaisten merkkien muunnelma, joka osoittaa sanojen merkityksen.
K: Miten englanninkieliset lauseet eroavat japaninkielisistä lauseista?
V: Englannin kielessä lauseiden väliset erot tehdään usein muuttamalla sanajärjestystä, mutta japanin kielessä tämä voidaan tehdä lisäämällä tai muuttamalla suffikseja sanojen loppuun.
K: Onko japanin kieleen tullut englanninkielisiä sanoja toisen maailmansodan jälkeen?
V: Kyllä, monet englanninkieliset sanat tulivat japanin kieleen toisen maailmansodan jälkeen lainasanoina. Esimerkkinä voidaan mainita "アイスクリーム" (aisukurīmu), joka tarkoittaa "jäätelöä".
