Katana

Tyypit

Katanoita on monenlaisia:

• Taideteos/vanha katana - nihonto
• Teroitettu katana - shinsaku, shinken
• Moderni katana, joka on suunniteltu iaidon ja iaijutsun harjoitteluun - iaito
• Koristeelliset, seremonialliset katanat.

Taonta ja kiillotus

Perinteinen katana valmistetaan korkeahiilisestä teräksestä nimeltä tamahagane, joka valmistetaan sulattamalla eräänlaista japanilaista rautamalmia, jota kutsutaan rautahiekaksi, suuressa uunissa nimeltä tatara.

Teräs lähetetään sepälle, joka pilkkoo sen pieniksi paloiksi ja kerrostaa teräksen hiilipitoisuuden mukaan, sulattaa sen takomossaan ja taittaa teräksen toistuvasti homogenisoidakseen sen. Tärkein osa takomista on karkaisu, jolloin miekka karkaistaan. Muinoin sanottiin, että tässä vaiheessa katanaan laitetaan miekan sielu. Joskus seppä kiillottaa miekan karkeasti ja lähettää sen jälkeen ammattilaisen kiillotettavaksi (yleensä peilipinnalle). Kiillotuksen jälkeen miekka sovitetaan.

Nykyään katanoita valmistetaan pääasiassa erilaatuisesta hiiliteräksestä. On kuitenkin olemassa joitakin sinkki- ja alumiiniseoksista valmistettuja miekkoja, jotka kestävät joitakin ulkoisia voimia ja joita käytetään vain koristeluun tai muuhun kuin tameshigiri-harjoitteluun. Katanan laadun määrittämiseksi riittää, että tarkastetaan sen kestävyys (kuinka paljon se taipuu, kun siihen lyödään), elastisuus (katanan kyky palata alkuperäiseen muotoonsa) ja terän kestävyys iskun jälkeen (kuinka kauan se kestää).

Pukeutuminen ja käyttö

Yleensä katana on suunniteltu leikkaamiseen, mutta sitä käytettiin laajalti myös puukottamiseen. Tämä riippui pääasiassa tangin (kahvan) pituudesta. Katanaa voitiin helposti käyttää leikkaamiseen, jos se oli tehty siten, että sitä voitiin käyttää molemmilla käsillä. Katanaa käytettiin puukotukseen, kun se oli tehty käytettäväksi yhdellä kädellä.

Yleensä katanaa pidettiin oikeakätisen miehen vyön alla vasemmalla puolella. Miekka oli tuppeen tai tuppeen (suojukseen) asetettuna, terä ylöspäin. Näin miekka voitiin vetää esiin ja leikata vastustaja yhdellä liikkeellä. Vaihtoehtoisesti tuppea voitiin pitää vapaasti vasemmassa kädessä: toiminnassa miekka vedettiin esiin ja tuppea heitettiin alas. Tämä mahdollistaa vapaan liikkumisen taistelussa.

Katanan vetäminen muutama sentti ulos tuppeen oli aggressiivinen liike, joka osoitti halukkuutta taisteluun.

Katana ja japanilainen perinne

Katana oli hyvin tärkeä japanilaisessa yhteiskunnassa. Miekkaa pidettiin mestarinsa "sieluna". Vain samurait saivat omistaa katanan. Katana-miekalla varustettu yksinkertainen mies voitiin tappaa kerralla.

Perinteisesti katanaa käytettiin, siitä pidettiin huolta ja se otettiin ulos tuppeen. Samurait pitivät katanaansa erityisessä miekkatelineessä, jota kutsuttiin katana-kakeksi. Tätä jalustaa käytettiin sekä katanalle että wakizashille. Terän kärjen oli oltava ylöspäin, aivan kuten miekkaa käytettäessä; kahva (jota kutsutaan tangiksi) oli käännettävä ylöspäin. Näin katanaa voitiin käsitellä aina, kun sitä tarvittiin.

Katanan käsittelytaito kehitettiin taistelulajeissa, kuten kenjutsussa ja iaijutsussa. Nykyään tätä taitoa harjoitetaan iaidossa ja kendo-taistelulajeissa. Viimeinen on kaksintaistelutaito bambu- tai puumiekalla. Vanhoja katana-miekkojen käsittelykouluja on edelleen olemassa. Tunnetuimpia ovat mm: Kashima Shin-ryu, Kashima Shinto-ryu, Tenshin Shoden Katori Shinto-ryu.

Arvostetuin katanan käsittelytekniikka on koulu nimeltä Nitto Ryu. Tässä koulussa opetettiin käyttämään sekä katanaa että wakizashia taistelun aikana. Kuuluisin tätä taitoa kehittänyt samurai oli Miyamoto Musashi.