Latino Moderne (LM) on konstruoitu kansainvälinen apukieli, jonka kehitti David Th. Stark 1980-luvulla. Se julkaistiin ensimmäisen kerran internetissä vuonna 1996. Latino Moderne perustuu IALA:n Interlingua-kielen sanastoon ja kielioppiperiaatteisiin, mutta käyttää niitä muokaten siten, että tavoitteena on lisätä taivutus- ja ilmaisuvariaatiota säilyttäen kuitenkin Interlinguan kansainvälisyys ja tunnistettavuus.

Keskeiset piirteet

  • Sanojen lähde: Sanasto pohjautuu IALA/Interlinguaan, mutta joitakin sanoja on muokattu seuraamaan Latino Modernen äänne- ja muotorakennetta.
  • Verbien persoonapäätteet: Latino Moderne palauttaa verbien persoonapäätteet, jolloin verbeistä voi erottua persoonamuodot selkeämmin kuin Interlinguassa, jossa persoonamuodot ovat usein uniformisoituja.
  • Sopimus substantiivien ja adjektiivien välillä: Substantiivien, adjektiivien ja artikkeleiden välillä on sukupuolen ja lukumäärän mukainen sopimus, mikä selkeyttää viittaussuhteita lauseissa.
  • Pronominien tapauserot: Kieli sisältää selkeämmin kehitetyllä järjestelmällä pronominien tapauserot (esimerkiksi nominatiivi, akkusatiivi, datiivi tai vastaavat erot), mikä tekee lauseenjäjestyksestä vapaamman: sanajärjestyksen vaihtelu ei vääristä lauseen merkitystä, koska suhteet näkyvät taivutuksista.
  • Kielimuoto ja tyyli: Latino Moderne pyrkii olemaan sekä selkeä että esteettinen: muotoilu ja taivutukset tekevät siitä mahdollisesti runollisemman ja vivahteikkaamman kuin Interlingua.

Suunnitteluajatus ja historia

Kielen kehittämisessä on sovellettu samoja periaatteita, joita Interlinguan kansainvälisen sanaston kehittämisessä käytettiin: käytännöllisyyttä, tunnistettavuutta eurooppalaisesta sanastosta ja mahdollisuutta nopeaan oppimiseen. Monet Latino Modernen tekemistä muutoksista olivat alun perin ehdotuksia, joita IALA-hankkeen alkuperäiset kehittäjätkin olivat esittäneet, joten LM:ää voi nähdä pikemminkin jatkona tai vaihtoehtoisena luonnoksena kuin suorana kilpailijana Interlingualle.

Käyttötarkoitus ja tavoitteet

Latino Modernen levittämisen ja käytön toivotaan auttavan ratkaisemaan joitakin Euroopan unionissa ja laajemmin kansainvälisessä yhteydenpidossa esiintyviä viestintäongelmia. Kielen tavoitteet ovat samankaltaiset kuin muiden kansainvälisten apukielten, kuten Interlinguan ja Esperanton: edistää selkeämpää kansainvälistä viestintää, kulttuurienvälistä ymmärrystä ja ystävyyttä kansojen välillä. Kehittäjä toivoo, että LM otettaisiin vastaan ja käytettäisiin ehdotettuna mallikielenä tällaisen viestinnän tukena.

Vahvuudet ja mahdolliset haasteet

  • Vahvuudet: hyvän tunnistettavuuden säilyttäminen Interlinguan sanastopohjasta, selkeämpi morfologia ja mahdollisuus vapaampaan sanajärjestykseen sekä ilmaisun rikkaus.
  • Haasteet: lisätaivutusten palauttaminen voi lisätä oppimistyötä verrattuna Interlinguan hyvin analyyttiseen muotoon; käytännön levittäminen edellyttää aktiivista yhteisöä ja materiaaleja opetukseen.

Vastaanotto ja resurssit

Latino Moderne on pieni, erikoistunut hanke verrattuna laajempiin kansainvälisiin apukieliyhteisöihin. Internetjulkaisun myötä kiinnostus on voinut vaihdella, ja käytännön leviämiseen tarvitaan dokumentaatiota, opetusaineistoja ja aktiivista käyttäjäyhteisöä. Koska LM pohjautuu suurelta osin Interlinguaan, Interlinguaa tuntevat oppijat voivat omaksua LM:n peruspiirteet suhteellisen nopeasti.

Yhteenveto

Latino Moderne on pragmatinen ja samanaikaisesti muodollisempi ehdotus kansainväliseksi apukieleksi: se yhdistää Interlinguan kansainvälisen sanaston tunnettuuden ja käyttökelpoisuuden takaisin tuotuine taivutusominaisuuksineen sekä selkeämpine pronominisysteemeineen. Kielen tekijän toiveena on, että LM täydentää muiden apukielten kenttää tarjoamalla vaihtoehdon, joka on sekä tunnistettava että ilmaisullisesti rikkaampi.