Luria-Delbrückin koe
Luria-Delbrückin kokeessa (1943), jota kutsutaan myös "vaihtelutestiksi", kysytään, ovatko mutaatiot riippumattomia luonnonvalinnasta. Vai ovatko ne valinnan ohjaamia?
Max Delbrück ja Salvador Luria osoittivat, että bakteereissa DNA-mutaatiot tapahtuvat satunnaisesti. Tämä tarkoittaa, että ne tapahtuvat milloin tahansa sen sijaan, että ne olisivat vastaus valintaan.
Darwinin teoria luonnonvalinnasta, joka vaikuttaa satunnaisiin mutaatioihin, pätee siis sekä bakteereihin että monimutkaisempiin organismeihin.
Delbrück ja Luria saivat vuoden 1969 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon osittain tästä työstä.
Luria-Delbrückin kokeessa testatut kaksi mahdollisuutta. (A) Jos mutaatiot indusoidaan väliaineella, odotetaan, että jokaisella levyllä esiintyy suunnilleen sama määrä mutantteja. (B) Jos mutaatiot syntyvät spontaanisti solunjakautumisen aikana ennen levytystä, jokaisella levyllä on hyvin vaihteleva määrä mutantteja.
Koe
Luria ja Delbrück kasvattivat kokeessaan bakteereja putkissa. Kasvun jälkeen he laittoivat yhtä suuria määriä näitä erillisiä viljelmiä agarille, joka sisälsi fageja (viruksia). Jos virusresistenssi ei johtuisi satunnaisista geenimutaatioista, kummallakin levyllä pitäisi olla suunnilleen sama määrä resistenttejä pesäkkeitä. Delbrück ja Luria eivät kuitenkaan havainneet näin. Sen sijaan resistenttien pesäkkeiden määrä kullakin levyllä vaihteli huomattavasti.
Luria ja Delbrück ehdottivat, että nämä tulokset voitaisiin selittää satunnaismutaatioiden tasaisella määrällä jokaisessa alkuviljelyputkissa kasvavassa bakteerisukupolvessa.
