Luteinisoiva hormoni (LH, lutropiini): toiminta ja merkitys

Luteinisoiva hormoni (LH): vaikutus ovulaatioon, keltarauhaseen ja testosteronituotantoon — merkitys hedelmällisyydelle, hormonitasapainolle ja lisääntymisterveydelle.

Luteinisoiva hormoni (LH, lutropiini tai lutrofiini) on sukupuolihormoni, jota tuottavat aivolisäkkeen etuosan gonadotrofiset solut.

Naarailla LH-piikki käynnistää ovulaation ja keltarauhasen kehittymisen (väliaikainen hormonaalinen rakenne nisäkkäillä, joka edistää suhteellisen korkeita progesteronipitoisuuksia). Uroksilla, joilla LH:ta on kutsuttu myös interstitiaalisoluja stimuloivaksi hormoniksi (ICSH), se stimuloi Leydigin solujen testosteronituotantoa. Se toimii synergistisesti follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) kanssa.

Tuotanto ja säätely

LH:tä erittävät aivolisäkkeen etulohkon gonadotrofiset solut. Sen eritys sääteytyy pääasiassa hypotalamuksen erittämän gonadotropiini-releasing hormonin (GnRH) pulssimaisesta vaikutuksesta. Sekä naisten että miesten LH-eritykseen vaikuttavat myös steroidihormonit (estrogeeni, progesteroni, testosteroni) ja inhibiini, jotka muodostavat negativisen tai tilanteesta riippuen positiivisen palautemekanismin.

Toiminta naisilla

Naisten kuukautiskierron aikana LH:llä on kaksi keskeistä roolia:

• Follikulaarivaiheessa LH tukee munarakkulan ja sen theca-solujen androgeenituotantoa, joka toimii estrogeenien esiasteena.
• Kierron keskivaiheella voimakas LH-piikki (estrogeneihin liittyvän positiivisen palautteen seurauksena) käynnistää ovulaation eli munasolun irtoamisen ja edistää keltarauhasen muodostusta, joka tuottaa progesteronia raskauden alkuvaiheessa.

Toiminta miehillä

Miehillä LH sitoutuu kiveksissä Leydigin solujen LH-reseptoreihin ja stimuloi testosteronin tuotantoa. Testosteroni puolestaan tukee spermatogeneesiä yhdessä FSH:n ja paikallisten tekijöiden kanssa.

LH-reseptori ja mekanismi

LH vaikuttaa soluihin sitoutumalla G-proteiiniin kytkeytyvään LH/CG-reseptoriin (kutsutaan myös lutropiinireseptoriksi), mikä aktivoi adenylaattisyklaasia, nostaa solunsisäistä cAMP-tasoa ja käynnistää entsymaattisia reaktioita steroidisynteesissä.

Kliininen merkitys ja sairaudet

LH:n poikkeavat pitoisuudet viittaavat usein lisääntymishormonien säätelyn häiriöihin tai gonadien toimintahäiriöihin:

• Korkea LH ja korkea FSH: tyypillistä primaariselle gonadivajaukselle (esim. ennenaikainen ovaarivajaus, kivesten toimintahäiriö). Vaihdevuosissa LH nousee tyypillisesti selvästi.
• Korkea LH suhteessa FSH:aan voi esiintyä PCOS:ssa (polycystic ovary syndrome), jossa usein näkyy LH/FSH-suhteen nousu ja ovulaation häiriöitä.
• Matalat LH ja FSH viittaavat hypotalamus–aivolisäke-tason häiriöön (sekundaarinen hypogonadismi), esimerkiksi Kallmannin syndroomassa tai hyperprolaktinemian yhteydessä.
• LH-reseptorin mutaatiot voivat aiheuttaa heikentyneen vasteen ja johtaa hypogonadismiin tai sukupuolikehityksen häiriöihin.

Mittaukinen ja päivystyskäyttö

LH mitataan yleensä verestä seerumistasosta immunoassay-menetelmillä. Kotikäyttöiset virtsatestit tunnistavat LH-piikin ja auttavat ennustamaan ovulaatiota; piikki esiintyy yleensä 24–36 tuntia ennen ovulaatiota. Koska LH-eritys on pulssimaista, yksittäinen mittaus voi joskus olla harhaanjohtava — toistuvat mittaukset tai mittaus kierron eri vaiheissa antavat paremman kuvan.

Viitearvot (suuntaa-antavat)

Laboratoriokohtaiset viitearvot vaihtelevat analyysimenetelmän ja yksikön (usein IU/L) mukaan. Esimerkkejä suuntaa-antavista arvoista:

• Naiset: folikulaarivaihe ~1–12 IU/L, ovulaation aikaan piikki voi olla useita kymmeniä IU/L, luteaalivaihe ~0.5–16 IU/L
• Miehet: yleensä ~1.8–8.6 IU/L
• Vaihdevuodet: usein selvästi koholla, esim. >15–20 IU/L (riippuen viitearvoista)

Huom. tarkat viitearvot ja yksiköt kannattaa aina tarkistaa käytetyn laboratorion tulosraportista.

Merkitys hoidossa ja hedelmällisyydessä

• Hedelmällisyyslääkityksessä voidaan käyttää recombinant-LH tai hCG-injektiota ovulaation käynnistämiseksi tai luteaalivaiheen tukemiseksi.
• GnRH-analogit ja GnRH-antagonistit vaikuttavat LH-eritykseen ja niitä käytetään esimerkiksi hedelmöityshoidoissa ja joidenkin hormoniriippuvaisten tilojen hoidossa.
• LH:n mittaus on osa infertiliteettitutkimuksia, vaihdevuosidiagnostiikkaa ja hypogonadismin selvittelyä.

Yhteenveto

LH on keskeinen gonadotropiini, joka säätelee sukupuolielinten steroidisynteesiä ja lisääntymistoimintoja. Sen pulssimainen eritys ja palautekontrolli hypotalamus–aivolisäke–gonadi-akselilla tekevät sen mittaamisesta ja tulkinnasta tilanteeseen sidottua. Poikkeavat LH-arvot antavat tärkeitä vihjeitä sekä nais- että miespotilaan lisääntymisterveyden arvioinnissa.

Hae kirjaimella