Aivolisäke (hypofyysi) – tehtävät, sijainti ja hormonit

Aivolisäke (hypofyysi): sijainti aivojen tyvessä, tärkeät tehtävät ja hormoniensäätely — selkeä opas aivolisäkkeen osista, toiminnoista ja vaikutuksista kehoon.

Tekijä: Leandro Alegsa

17-02-2026 21:25

Aivolisäke (tai hypofyysi) on keskeinen osa hormonitoimintaa. Se sijaitsee aivojen tyvessä silmien välissä luun muodostamassa kuopassa (sella turcica). Aivolisäke on kiinnittynyt hypotalamukseen, joka on myös rauhanen. Aivolisäke ohjaa monia elintärkeitä toimintoja erittämällä hormoneja, jotka säätelevät muun muassa kasvua, aineenvaihduntaa, lisääntymistä ja stressivastetta.

Aivolisäke koostuu pääosin kahdesta osasta: etusarvesta (adenohypofyysi) ja takasarvesta (neurohypofyysi). Nämä osat eroavat rakenteeltaan, yhteyksiltään hypotalamukseen ja erittämiltään hormoneilta. Se on toiminnallisesti yhteydessä hypotalamukseen aivolisäkkeen varren (jota kutsutaan myös infundibulukseksi) kautta.

Sijainti ja rakenne

Aivolisäke sijaitsee kallon tyvessä, ohimoluiden ja otsaluiden muodostamassa sella turcicassa. Etulohko muodostuu pääosin endokriinisista soluista, jotka erittävät useita eri hormoneja. Takalohko koostuu lähinnä hermokuiduista ja tukisoluista; siellä varastoidaan ja vapautetaan hypotalamuksessa syntyneitä hormoneja.

Yhteys hypotalamukseen

Hypotalamus säätelee aivolisäkkeen toimintaa kahdella pääasiallisella tavalla:

Etulohkon säätely tapahtuu verisuoniverkoston ja ns. portaalijärjestelmän välityksellä: hypotalamus vapauttaa vapauttajia ja estäjiä, jotka kulkeutuvat aivolisäkkeen etulohkoon ja vaikuttavat siellä oleviin soluihin.
Takalohko toimii läheisessä hermoyhteydessä: hypotalamuksen hermosolujen solukeskukset muodostavat aksoneita, jotka ulottuvat takalohkoon. Näissä muodostuvat hormonit varastoidaan takalohkoon ja vapautetaan verenkiertoon tarpeen mukaan.

Etulohkon (adenohypofyysi) hormonit ja tehtävät

Etulohkon solut tuottavat useita tärkeitä hormoneja. Keskeisimmät ovat:

Kasvuhormoni (GH, somatotropiini) – säätelee kasvua ja aineenvaihduntaa, vaikuttaa lihas- ja rasvakudokseen sekä glukoosin käyttöön.
Tyreotropiini (TSH) – stimuloi kilpirauhasta tuottamaan kilpirauhashormoneja, jotka säätelevät aineenvaihduntaa.
Adrenokortikotrooppinen hormoni (ACTH) – aktivoi lisämunuaisten kuorikerrosta kortisolineritykseen, tärkeä stressivasteessa.
Follitropiini (FSH) ja lutropiini (LH) – säätelevät sukupuolirauhasten toimintaa, kuukautiskiertoa, siittiöiden muodostusta ja hormonituotantoa munasarjoissa ja kiveksissä.
Prolaktiini – tärkeä maidon tuotannolle raskauden ja imetyksen aikana.
Melanosyyttien stimuloiva hormoni (MSH) – vaikuttaa ihon pigmenttiin (tämän merkitys ihmisessä on vähäisempi kuin joillain muilla eläimillä).

Takalohkon (neurohypofyysi) hormonit

Takalohko ei itse tuota näitä hormoneja, vaan se varastoi ja vapauttaa hypotalamuksessa syntyneitä hormoneja:

Vasopressiini (ADH, antidiureettinen hormoni) – säätelee veden takaisinottoa munuaisissa ja ylläpitää verenpainetta.
Oksitosiini – aktivoi kohdun supistuksia synnytyksen aikana ja edistää maidonpurkausrefleksiä imetyksessä.

Toiminnan säätely

Hypotalamus tuottaa useita vapauttajia ja estäjiä (esim. GHRH, somatostatiini, TRH, CRH, GnRH, dopamiini), jotka ohjaavat etulohkon hormonieritystä. Takalohkon hormonit syntyvät hypotalamuksessa ja kulkeutuvat hermoja pitkin varastoon takalohkoon, josta ne vapautuvat verenkiertoon vasteena fysiologisiin signaaleihin (esim. veren osmolaliteetin nousu ADH:n vapautumiseen).

Sairaudet ja häiriöt

Aivolisäkkeen toimintahäiriöt voivat johtaa monenlaisiin oireisiin riippuen siitä, mikä osa ja mitkä hormonit ovat vaikuksissa:

Hypopituitarismi – vähentynyt hormonituotanto, joka voi aiheuttaa kasvun hidastumista lapsilla, kuukautishäiriöitä, väsymystä ja matalaa verensokeria.
Hyperpituitarismi – liikatuotanto, esimerkiksi prolaktiinomas voi aiheuttaa kuukautishäiriöitä ja lapsensaannin vaikeuksia; GH-yliaktiivisuus voi johtaa akromegaliaan aikuisilla.
Aivolisäkeadenoomat – hyvänlaatuiset kasvaimet, jotka voivat tuottaa hormoneja tai aiheuttaa paikallisia oireita paineen vuoksi (päänsärky, näkökenttäpuutokset).
Diabetes insipidus – ADH:n puute tai toimintahäiriö aiheuttaa runsaasti laimeaa virtsaa ja voimakasta janoa.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu oireisiin, verikokeisiin hormonipitoisuuksien mittaamiseksi ja kuvantamistutkimuksiin (esim. magneettikuvaus). Hoito riippuu syystä: hormonikorvaushoitoa puutteessa, lääkkeitä hormonien liikaerityksen hillitsemiseksi (esim. dopamiiniagonistit prolaktinoomassa), leikkaushoitoa tai sädehoitoa kasvainongelmissa sekä oireenmukaista tukea (nestetasapaino, korvaushoidot).

Aivolisäke on siis pieni mutta toiminnallisesti hyvin tärkeä rauhanen, joka koko elimistön tasolla säätelee monia elintoimintoja yhdessä hypotalamuksen kanssa.

Aivolisäkkeen ja hypotalamuksen sijainti

Aivolisäkkeen sijainti (yksityiskohta)

Hormonit vapautuvat

Rauhanen vapauttaa useita erilaisia hormoneja.

Aivolisäkkeen etuosa

Aivolisäkkeen etulohkon endokriinisiä soluja ohjataan hypotalamuksesta peräisin olevalla hermosekretiolla. Aivolisäkkeen etummaiset solut syntetisoivat ja erittävät näitä tärkeitä hormoneja:

Adrenokortikotrooppinen hormoni (ACTH): vapautuu stressitilanteessa. Lisää kortikosteroideja.
Kilpirauhasta stimuloiva hormoni (TSH): säätelee kilpirauhasta.
Kasvuhormoni ("HGH"): stimuloi solujen jakautumista ja kasvua.
Prolaktiini (PRL): stimuloi maidontuotantoa rinnoissa.

Kaksi gonadotropiinia;

Luteinisoiva hormoni (LH): naisilla se käynnistää ovulaation. Miehillä se stimuloi testosteronia (toimii seuraavan kanssa).
Follikkelia stimuloiva hormoni (FSH): säätelee kehitystä, kasvua, murrosikää ja lisääntymistä.

Välilohko

Täällä tuotetaan yhtä hormonia:

Melanosyyttejä stimuloiva hormoni (MSH): stimuloi ihon ja hiusten melanosyyttien melaniinin tuotantoa ja vapautumista. MSH:n aivoihin lähettämät signaalit vaikuttavat ruokahaluun ja seksuaaliseen kiihottumiseen.

Aivolisäkkeen takaosa

Aivolisäkkeen takaosa on itse asiassa hypotalamuksen jatke. Hypotalamuksen hermosoluilla on aksoneita, jotka kulkevat suoraan aivolisäkkeen takaosaan. Aivolisäkkeen takaosa varastoi ja erittää näiden hermosolujen tuottamia hormoneja:

Oksitosiini, josta suurin osa vapautuu hypotalamuksesta, vaikuttaa hermojen välittämiseen ja naaraiden toimintaan synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Osallistuu parisuhteeseen, paritteluun ja äidin käyttäytymiseen. Toimintoja ei vielä täysin ymmärretä.
Antidiureettinen hormoni (ADH, tunnetaan myös nimellä vasopressiini): ohjaa molekyylien takaisinimeytymistä munuaisten tubuluksissa. Nostaa valtimoverenpainetta. Sillä on keskeinen rooli homeostaasissa ja veren veden, glukoosin ja suolojen säätelyssä.

Oksitosiini on yksi harvoista hormoneista, jotka luovat positiivisen palautekierteen. Esimerkiksi kohdun supistukset stimuloivat oksitosiinin vapautumista aivolisäkkeen takaosasta, mikä puolestaan lisää kohdun supistuksia. Tämä positiivinen takaisinkytkentä jatkuu koko synnytyksen ajan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on aivolisäke?

V: Aivolisäke on tärkeä osa hormonitoimintaa, joka sijaitsee aivojen tyvessä silmien välissä.

K: Mikä on aivolisäkkeen tehtävä?

V: Aivolisäke ohjaa monia tärkeitä toimintoja elimistössä erittämällä hormoneja.

K: Miten aivolisäke on kiinnittynyt aivoihin?

V: Aivolisäke on kiinnittynyt hypotalamukseen, joka on myös rauhanen.

K: Mitkä ovat aivolisäkkeen kaksi osaa?

V: Aivolisäke koostuu aivolisäkkeen etuosasta ja aivolisäkkeen takaosasta.

K: Mikä on aivolisäkkeen varsi?

V: Aivolisäkkeen varsi, jota kutsutaan myös infundibulumiksi, on hypotalamuksen ja aivolisäkkeen välinen yhteys.

K: Mikä ohjaa aivolisäkkeen etuosan endokriinisiä soluja?

V: Aivolisäkkeen etulohkon endokriinisiä soluja ohjaavat hypotalamuksen hermosolujen vapauttamat säätelyhormonit.

K: Onko aivolisäkkeen toiminta täysin itsenäistä?

V: Ei, vaikka se tunnetaankin "päärauhasena", aivolisäkkeen molemmat lohkot ovat hypotalamuksen valvonnassa.

Etsiä