Malagassin kieli (usein myös malagassin kieli) on Madagaskarilla puhuttava austronesialainen kieli ja se on ainoa tunnettu austronesialainen kieli Afrikan maanosassa. Se kuuluu malajo‑polynesialaiseen (Malayo‑Polynesian) kieliryhmään ja on sukua sellaisille kielille kuin indonesian kieli, jaavanin kieli ja maori. Tämän sukulaisuuden perusteella tutkijat uskovat, että austronesialaiset merenkulkijat saapuivat Madagaskarille varhain keskiajalla, ja heidän kielellinen perintönsä yhdistyi paikalliseen kehitykseen muodostaen nykyisen malagassin.
Malagassia puhuu arviolta 25–28 miljoonaa ihmistä, käytännössä koko Madagaskarin väestö. Kieli jakautuu useisiin murteisiin; merkittävin ja virallinen standardimuoto perustuu keskisen saaren Merinan (Antananarivon seudun) murteeseen. Malagassista on myös tullut yksi Madagaskarin virallisista kielistä yhdessä ranskan kanssa.
Kielellisesti malagassi yhdistää austronesialaisia piirteitä ja vaikutteita Afrikasta ja Itä‑Afrikan Bantu‑kielistä. Se sisältää runsaasti lainasanoja lähialueiden kielistä sekä myöhemmin tulleita lainoja arabiasta ja erityisesti ranskasta kolonialismin ajalta. Nykyinen kirjoitusjärjestelmä perustuu latinalaiseen aakkostoon, jonka misionäärit vakioivat 1800‑luvulla.
Rakenteeltaan malagassi poikkeaa monista mannerafrikkalaisista kielistä: se käyttää verbin ja lauseenmuodostuksen sekä affiksien (etuliitteiden ja jälkiliitteiden) järjestelmää, joka muistuttaa muita austronesialaisia kieliä. Kielessä on myös omia erityispiirteitä, joita kehittyminen eristyneellä saarella on muokannut.
Yksinkertaisia esimerkkejä malagassista:
Malagassin asema Madagaskarilla on sekä kulttuurisesti että poliittisesti merkittävä: se on kansallinen identiteetin kantaja ja ensisijainen kieli koulutuksessa, mediassa ja arjessa suurimman osan saaren asukkaista. Kielentutkimus jatkaa malagassin historiaan ja sukulaisuuksiin liittyvien yksityiskohtien selvittämistä, ja säilyttäminen paikallisena kulttuuriperintönä on tärkeä osa Madagaskarin monimuotoisuutta.