Turvapaikanhakija on henkilö, joka on paennut kotimaastaan ja hakee suojelua toisesta maasta. Turvapaikanhakija ei automaattisesti ole sama kuin pakolaiseksi tunnustettu henkilö: pakolaisuus on kansainvälisesti määritelty oikeudellinen asema, jonka myöntää vastaanottava valtio tai kansainvälinen viranomainen.

Määritelmä ja ero pakolaiseen

Turvapaikanhakija on henkilö, joka on saapunut toiseen maahan ja pyytää siellä kansainvälistä suojelua. Pakolainen puolestaan on henkilö, jonka katsotaan täyttävän esimerkiksi vuoden 1951 pakolaissopimuksen edellytykset: hän on pelännyt vainoa kotimaassaan esimerkiksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisen mielipiteen tai tietyn yhteiskunnallisen ryhmän jäsenyyden vuoksi. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat siis eri asemassa siihen asti, kunnes hakemus on käsitelty ja päätös tehty.

Arviointi ja päätöksenteko

Päätös siitä, onko henkilö pakolainen vai ei, tehdään yleensä vastaanottavan maan toimivaltaisissa viranomaisissa. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa maa ei pidä turvapaikanhakijaa pakolaisena eikä laillisena maahanmuuttajana. Tällöin häntä voidaan kohdella tilanteen mukaisesti, vaikka hänen henkensä olisi ollut vaarassa maassa, josta hän pakeni.

Käsittelyprosessiin voi kuulua:

  • hakemuksen rekisteröinti rajalla tai poliisissa;
  • alkutarkastus ja terveystarkastus;
  • haastattelu, jossa hakija kertoo perusteet suojelutarpeelleen;
  • todisteiden ja taustatietojen selvittäminen;
  • päätös ja tiedoksianto sekä mahdolliset jälkitoimet (kuten maasta poistaminen tai oleskelulupa).

Oikeudet ja palvelut vastaanottovaiheessa

Turvapaikanhakijalla on usein perusturvaan liittyviä oikeuksia käsittelyn ajaksi. Oikeudet vaihtelevat maittain, mutta tyypillisiä oikeuksia ja palveluja ovat:

  • majoitus vastaanottokeskuksessa tai muu järjestetty asuminen
  • perustarpeet, kuten ruoka ja vaatteet
  • alkuterveystutkimus ja välttämätön terveydenhuolto
  • lasten koulunkäyntioikeus
  • tulkki- ja asianajaja-avun järjestäminen tai neuvonta
  • mahdollisuus hakea toimeentulotukea tai korvausta vastaanottopalveluista

Jos hakemusta ei hyväksytä, hakijalla ei automaattisesti ole pakolaisen oikeuksia. Tällöin hallituksen ei tarvitse noudattaa pakolaisten oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta, vaikka muut kansainväliset ihmisoikeussopimukset yhä sitoisivat maata.

Päätös, valitus ja jatkotoimet

Päätöksen myöntämisestä tai epäämisestä tekee vastaanottovaltion viranomainen. Jos myönnetään pakolaisasema tai muu suojelutyyppi (esimerkiksi subsidiary protection), henkilö saa yleensä oleskeluluvan ja oikeuden elää maassa sovituin ehdoin. Epäonnistuneen hakemuksen jälkeen hakijalla on usein oikeus valittaa päätöksestä kansallisissa tuomioistuimissa tai hallinto-oikeudessa sekä tietyissä tilanteissa kansainvälisissä valituskanavissa.

Joissain tapauksissa sovelletaan EU-tason sääntelyä (esimerkiksi Dublin-asetus), jonka mukaan yksi jäsenvaltio voi olla vastuussa hakemuksen käsittelystä. Myös poissulkemisperusteet voivat estää suojelun myöntämisen, esimerkiksi vakavat rikokset, jotka täyttävät kansainvälisen oikeuden poissulkemusehdot.

Velvollisuudet ja käytännön asiat

  • turvapaikanhakijan tulee antaa totuudenmukaiset tiedot ja tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa;
  • monissa maissa hakijalta saatetaan ottaa sormenjäljet ja rekisteröidä biometrinen tieto;
  • hakijan on noudatettava paikallisia lakeja ja vastaanottojärjestelyjä;
  • jos hakemus hylätään lopullisesti, voi seurata palautus kotimaahan tai siirto toiseen vastuumaahan.

Erityistilanteet ja suojelun muut muodot

Kaikilla turvapaikanhakijoilla ei ole samanlaista tarvetta tai mahdollisuutta saada pakolaisasemaa. Joissain tapauksissa voidaan myöntää humanitaarinen tai väliaikainen suojelu, mikä suojaa henkilöä välittömältä vaaralta ilman, että hänet luokitellaan pakolaiseksi. Lisäksi perheenyhdistäminen voi olla mahdollista suojeluaseman myöntämisen jälkeen.

Yhteenveto

Turvapaikanhakija hakee suojelua mutta ei ole vielä tunnustettu pakolaiseksi. Vastaanottavien maiden viranomaiset arvioivat hakemuksen yksittäistapauksittain. Hakijalla on usein oikeuksia saatavilla oleviin vastaanottopalveluihin ja perustoimeentuloon käsittelyn aikana, mutta pakolaisen oikeudet tulevat voimaan vasta, jos pakolaisasema tai muu suojelu myönnetään. Prosessiin liittyy myös velvollisuuksia ja mahdollisuus valittaa kielteisestä päätöksestä.

Lisätietoa ja käytännön ohjeita saa usein kansallisilta maahanmuuttoviranomaisilta, oikeusaputoimistoista tai vastaanottokeskuksista.