Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus{³"a}{³"a}

Pakolaisten oikeusasemaa koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus on kansainvälinen sopimus, jossa määritellään, kuka on pakolainen. Siinä luetellaan niiden ihmisten oikeudet, joille myönnetään turvapaikka (jotka saavat asua toisessa maassa, koska heidän kotimaassaan ei ole turvallista elää). Siinä luetellaan myös niiden maiden velvollisuudet, jotka antavat turvapaikan pakolaisille.

Yleissopimuksessa sanotaan myös, mitä henkilöitä, kuten sotarikollisia, ei pidetä pakolaisina.

Pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen sopimuspuolet: vain vuoden 1951 yleissopimuksen sopimuspuolet vain vuoden 1967 pöytäkirjan sopimuspuolet molempien sopimuspuolet ei-jäsenet.

Historia

Yleissopimus hyväksyttiin YK:n erityiskonferenssissa 28. heinäkuuta 1951. Aluksi siinä puhuttiin vain eurooppalaisten pakolaisten suojelusta toisen maailmansodan jälkeen. Yleissopimuksen voimassaoloaikaa ja sitä, keitä se suojelee, oli rajoitettu.

Mutta vuonna 1967 yleissopimukseen tehdyllä "pöytäkirjalla" (muutoksella) nämä rajoitukset poistettiin. Pöytäkirjan myötä yleissopimus koski kaikkia pakolaisia.

Koska yleissopimus hyväksyttiin Genevessä, sitä kutsutaan usein "Geneven yleissopimukseksi". Se ei kuitenkaan ole yksi tunnetuimmista Geneven yleissopimuksista, joissa puhutaan siitä, millainen käyttäytyminen sodissa on sallittua.

Tanska oli ensimmäinen valtio, joka ratifioi (hyväksyi) sopimuksen 4. joulukuuta 1952. Nykyään 147 maata on hyväksynyt yleissopimuksen, pöytäkirjan tai molemmat. (Katso tämän sivun kartta.)

I luku Pakolaisen määritelmä

Luku 1 koostuu artikloista 1-11. Yleissopimuksen (sellaisena kuin se on päivitetty vuoden 1967 pöytäkirjalla) 1 artiklassa määritellään pakolainen:

"Henkilö, joka rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisten mielipiteiden vuoksi tapahtuvan vainon perustellun pelon vuoksi on kansalaisuusmaansa ulkopuolella ja joka ei voi tai tällaisen pelon vuoksi ei halua käyttää hyväkseen tämän maan suojelua; tai joka, jolla ei ole kansalaisuutta ja joka tällaisten tapahtumien vuoksi on aikaisemman asuinpaikkansa maan ulkopuolella ja joka ei voi tai tällaisen pelon vuoksi ei halua palata sinne...".

Tämä tarkoittaa, että pakolainen on henkilö, jonka on täytynyt lähteä kotimaastaan, koska jos hän jäisi sinne, häntä vainottaisiin (kohdeltaisiin huonosti) seuraavista syistä:

Heidän rotunsa;
Heidän uskontonsa;
Kansalaisuus (missä maassa he ovat syntyneet);
kuuluminen tiettyyn sosiaaliseen ryhmään; tai
poliittiset vakaumukset, joista heidän hallituksensa ei pitänyt.

II luku. Oikeudellinen asema

II luku koostuu 12-16 artiklasta. Niissä puhutaan seuraavista asioista:

Ihmisten oikeus omaisuuteen (omistamiinsa asioihin).
ihmisten oikeus yhdistymisvapauteen (vapaus kuulua haluamaansa yhteiskunnalliseen ryhmään tai poliittiseen puolueeseen).
Pakolaisten oikeus käyttää tuomioistuimia

III luku. Ansiotyö

Luvussa III käsitellään ihmisten oikeutta työhön:

17 artiklan mukaan jokaisella on oikeus palkkatyöhön (oikeus tehdä työtä palkkaa vastaan).
18 artiklassa sanotaan, että ihmisillä on myös oikeus "itsenäiseen ammatinharjoittamiseen".
19 artiklassa sanotaan, että pakolaisilla on oikeus "vapaaseen ammatinharjoittamiseen".

IV luku. Hyvinvointi

IV luvussa käsitellään pakolaisten oikeuksia:

Rationointi (ruoan jakaminen) (20 artikla)
Asuinpaikka (21 artikla)
Julkiset avustukset (23 artikla)
Hyvät työolot ja sosiaaliturva (24 artikla)

V luku. Hallinnolliset toimenpiteet

V luku koostuu 25-34 artiklasta. Näissä artikloissa käsitellään pakolaisten laillisia oikeuksia:

31 artiklassa todetaan, että laittomasti maahan tulleita pakolaisia ei saa rangaista, jos pakolainen on tehnyt tämän paetakseen henkeään tai vapauttaan uhkaavaa vaaraa.
Artiklan 32 mukaan maa ei saa pakottaa pakolaista lähtemään maasta vain kansallisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen vuoksi. Maalla on oltava erityinen syy pakottaa pakolainen lähtemään maasta.
33 artiklassa puhutaan "karkottamisen tai palauttamisen kiellosta" (ranskaksi "refoulement"). Tämä tarkoittaa, että mikään maa ei voi pakottaa pakolaista lähtemään tai lähettää häntä takaisin kotimaahansa, jos hänen henkensä tai vapautensa olisi kotimaassaan vaarassa.
Direktiivin 34 artiklassa todetaan, että kun jokin maa ottaa vastaan pakolaisia, sen on tehtävä kaikkensa auttaakseen pakolaisia sopeutumaan ja kansallistumaan (vaihtamaan kansalaisuutensa uuteen maahan).

Aiheeseen liittyvät sivut

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on pakolaisten oikeusasemaa koskeva Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus?

V: Pakolaisten oikeusasemaa koskeva Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus on kansainvälinen sopimus, jossa määritellään pakolaisten oikeudellinen asema.

Q: Keitä ovat pakolaiset yleissopimuksen mukaan?

V: Yleissopimuksen mukaan pakolaisia ovat henkilöt, jotka ovat paenneet kotimaastaan, koska heillä on perusteltu syy pelätä vainoa rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisten mielipiteiden tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi.

Kysymys: Mitkä ovat niiden henkilöiden oikeudet, joille myönnetään turvapaikka yleissopimuksen nojalla?

V: Yleissopimuksessa luetellaan turvapaikan saaneiden henkilöiden oikeudet, kuten oikeus oikeussuojaan, asumiseen, koulutukseen ja työhön.

Kysymys: Mitkä ovat yleissopimuksen mukaiset pakolaisille turvapaikan myöntävien maiden velvollisuudet?

V: Yleissopimuksessa luetellaan pakolaisille turvapaikan myöntävien maiden velvollisuudet, joihin kuuluu muun muassa peruspalvelujen tarjoaminen, turvapaikanhakijoiden työn ja koulutuksen salliminen sekä pakolaisten suojeleminen palauttamiselta (palauttaminen takaisin kotimaahansa, jossa heitä voi kohdata vaino).

Kysymys: Ketä ei yleissopimuksen mukaan pidetä pakolaisena?

V: Yleissopimuksen mukaan sotarikoksiin tai rikoksiin ihmisyyttä vastaan syyllistyneitä henkilöitä ei tunnusteta pakolaisiksi.

K: Miksi yleissopimuksen kaltainen kansainvälinen sopimus on tärkeä?

V: Yleissopimus tarjoaa oikeudelliset puitteet pakolaisten suojelulle ja oikeuksille ja kannustaa maita toimimaan yhdessä tarjotakseen pakolaisille turvapaikan ja tukea.

K: Mikä on pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen tarkoitus?

V: Yleissopimuksen tarkoituksena on suojella pakolaisia ja varmistaa, että he voivat käyttää oikeuksiaan ja saada oikeudenmukaista kohtelua maissa, joissa he hakevat turvapaikkaa.