Avoin sanaluokka on puheen osa, johon voidaan helposti lisätä uusia sanoja. Suljettu sanaluokka sen sijaan sisältää sellaisia sanoja, joihin uusia jäseniä liittyy hyvin harvoin tai ei käytännössä lainkaan — näitä sanoja on usein vähän, ja niiden tehtävä on ensisijaisesti kieliopin kannalta olennaisten suhteiden ilmaiseminen.

Tyypillisiä avoimia sanaluokkia ovat esimerkiksi:

  • substantiivit (esim. auto, kännykkä, blogi) — suomen kielessä uusia substantiiveja syntyy helposti yhdyssanoina ja lainasanoina;
  • adjektiivit (esim. nopea, uusi, kätevä) — uusia kuvaavia sanoja syntyy jatkuvasti;
  • verbit (esim. juosta, googlata, selfieitä kuvaava verbi kuten selfata) — verbeihin muodostuu uusia merkityksiä erityisesti lainojen ja johtimien kautta;
  • adverbit (esim. nopeasti, eilen) — myös adverbeihin voi tulla uusia muotoja.

Esimerkkejä suljetuista sanaluokista:

  • pronominit — katso myös pronomineja. Peruspronomineja suomessa ovat esimerkiksi minä, sinä, hän, se, me, te, he; niillä on toki monia sijamuotoja (esim. minun, minua, minulle), mutta pronominien perusjoukko on pieni ja vakaampi kuin esimerkiksi substantiivien.
  • demonstratiivit ja määräissanat (esim. tämä, tuo, sama, jokainen) — käytännössä suljettu jäsenistö;
  • konjunktiot ja sideaineet (esim. ja, mutta, koska, että);
  • prepositiot/postpositiot ja liitteet (esim. kanssa, ilman);
  • partikkelit (esim. ei, kyllä) ja lukusanat (esim. yksi, kaksi) — useimmiten suljettuina pidettyjä ryhmiä.

Suljettujen luokkien pieni jäsenmäärä liittyy niiden tehtävään: ne usein ilmaisevat kieliopillisia suhteita (kenestä, kenelle, kuka, mikä, milloin) eivätkä välttämättä kanna uutta sisältöä, joten uusia yksittäisiä sanoja ei yleensä tarvita. Lisäksi monet suljetut sanat taipuvat runsaasti; esimerkiksi pronomini minä esiintyy muodoissa minun, minua, minulle, minulla jne., mikä voi antaa vaikutelman suuresta määrästä sanoja vaikka perusmuotoja on vähän. Pronominit korvaavat usein kokonaisia substantiivilauseiden osia, mikä vähentää tarvetta monipuolisille pronominien perusmuodoille.

Esimerkki pronominin käytöstä: sen sijaan, että toistettaisiin lauseessa saman sanan useaan kertaan — "Sandwichin jaarli esitteli jaarlin lempiruokaa, voileipää" — käytetään omistusmuotoa tai pronominia, jolloin lause yksinkertaistuu muotoon "Sandwichin jaarli esitteli lempiruokaansa, voileipää". Tällainen korvaus tekee ilmaisusta sujuvamman ilman, että tarvitsee keksiä uusia pronomineja.

On hyvä muistaa, että jako avoimiin ja suljettuihin sanaluokkiin on yleissääntö, mutta ei aina ehdoton: kielen kehityksessä osa sanoista voi siirtyä kategoriasta toiseen tai uusia funktioita voi ilmaantua (esimerkiksi uusia partikkeleita, murresanoja tai sosiaalisen median kautta leviäviä ilmaisutapoja). Yleisimmin uudet sanastojäsennöt kuitenkin syntyvät avoimiin sanaluokkiin kuten substantiiveihin ja verbeihin.