Para-alppihiihdon luokitus: luokat, säännöt ja selitys
Para-alppihiihdon luokitus selkokielellä: luokat (B1–B3, CP-ryhmät), säännöt ja käytännön selitykset tasavertaisen kilpailun takaamiseksi.
Para-alppihiihtoluokitus on para-alppihiihdon luokitusjärjestelmä, jonka tavoitteena on taata mahdollisimman tasavertainen kilpailu erilaisista fyysisistä vammoista tai näkörajoitteista kärsivien hiihtäjien välillä. Luokitus jakaa kilpailijat kolmeen pääryhmään: seisomahiihtäjät, näkövammaiset ja istumahiihtäjät. Kansainvälinen paralympiakomitea (IPC) vastaa nykyisistä luokituskäytännöistä ja sääntöjen soveltamisesta lajissa IPC Alpine Skiing -yksikön kautta. Aiemmin luokituksen kehityksessä ovat olleet mukana useat järjestöt, kuten Kansainvälinen vammaisurheilujärjestö (ISOD), Kansainvälinen Stoke Mandeville Games -liitto (ISMWSF), Kansainvälinen sokeiden urheiluliitto (IBSA) ja Cerebral Palsy International Sports and Recreation Association (CP-ISRA). Joillakin muilla tahoilla, kuten Special Olympicsin, on omia luokitusmallejaan.
Luokitusryhmät ja esimerkkejä
Luokitus perustuu urheilijan vamman laatuun ja toimintakykyyn sekä käytännön havaintoihin suorituksen aikana. Alla kuvataan keskeiset ryhmät ja yleisimmin käytetyt luokitustyypit:
- Näkövammaiset (visually impaired)
Visuaalinen luokitus erottaa yleensä kolme tasoa. Näkövammaisten luokissa kilpailijat voivat käyttää opasta ja radioviestintää laskettaessa vauhtiosuuksia ja suunnanmuutoksia.
·
B1-hiihtäjä: ei käytännössä lainkaan näköä.
·
B2-hiihtäjä: merkittävä näönvaje, mutta jonkin verran säilynyttä näkökykyä.
·
B3-hiihtäjä: lievempi näönrajoite, mutta kilpailuun liittyy silti merkittäviä haasteita.
- Seisomahiihtäjät (standing)
Seisomahiihtäjät muodostavat laajan ryhmän, johon kuuluvat esimerkiksi yhden tai molempien jalkojen vammoja, käsivammoista johtuvia erityistarpeita sekä hermoston toimintahäiriöistä kuten aivohalvauksesta tai CP:stä aiheutuvia liikehäiriöitä johtuvat rajoitteet. Seisomaluokissa päätetään myös sallitusta varustuksesta: hiihtosauvojen määrä (yksi tai kaksi), mahdolliset tukivälineet sekä suksivalinnat.
Klikkaile tässä artikkelissa näkyvät CP-luokituksia kuvaavat kuvat havainnollistavat, miten CP-tason erot (esim. CP5–CP8) vaikuttavat liikkuvuuteen ja tasapainoon:
·
Pystyy liikkumaan CP5-luokitellun hiihtäjän alueella.
·
Pystyy liikkumaan CP5/CP6-luokitellun hiihtäjän alueella.
·
Pystyy liikkumaan CP6/CP7-luokitellun hiihtäjän alueella.
·
Pystyy liikkumaan CP7/CP8-luokitellun hiihtäjän alueella.
- Istumahiihtäjät (sitting)
Istumaluokkaan kuuluvat hiihtäjät, joilla on alaraajojen toimintakyvyn puute tai muut sellaiset vamman tyypit, että turvallisin ja tehokkain tapa kilpailla on istuen sit-skissä tai monoskissä. Istumahiihtäjät käyttävät erityisiä monosuksia ja sit-ski-istuimia, jotka on suunniteltu vakauteen ja lumiylityskykyyn. Luokitus perustuu muun muassa keskivartalon hallintaan ja tasapainoon istuma-asennossa.
Luokitusprosessi ja sijoittaminen
Urheilijat luokitellaan sekä lääketieteellisen että käytännön arvioinnin perusteella. Luokitus sisältää yleensä:
- lääketieteellisen arvion vamman luonteesta ja vakavuudesta,
- toiminnallisen testin, jossa arvioidaan liikettä, tasapainoa ja lihasvoimaa,
- on-snow -havainnoinnin, jossa tutkitaan suoritusta kilpailu- tai harjoitusoloissa.
Kuten aiemmin mainittu, näkörajoitteiset urheilijat voidaan luokitella ensisijaisesti lääketieteellisen raportin perusteella. Luokitus voi olla tilapäinen (esimerkiksi kehitys edellyttää tarkistuksia) tai pysyvä, ja luokituksen oikeellisuus voidaan tarvittaessa tarkistaa uudelleen.
Säännöt, varusteet ja kilpailun tasavertaisuuden varmistaminen
Para-alppihiihto käyttää yleensä Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) sääntöjä muokattuina tarpeen mukaan. Tähtäävän kilpailutasa-arvon saavuttamiseksi käytetään muun muassa aikakertoimia (factoring), joiden avulla eri luokkien aikoja voidaan verrata keskenään siten, että kilpailutulos heijastaa mahdollisimman tarkasti urheilijoiden suorituksia suhteessa heidän toiminnalliseen tasonsa.
Varusteisiin liittyviä käytäntöjä ovat esimerkiksi:
- opastaminen ja radioviestintä näkövammaisille (opas voi ohjata ja antaa ajo-ohjeita),
- istumahiihtäjien monoskit ja sit-skit,
- seisomahiihtäjien mahdollisuus käyttää outriggereita (käsitikut joissa on pieni suksi), erityistukia tai yhden sijaan kahta suksiparia riippuen luokasta ja vammasta.
Lyhyt historia
Ensimmäiset luokitusjärjestelmät para-alppihiihtoa varten kehitettiin Pohjoismaissa 1960-luvulla, aluksi lähinnä hiihtäjille, joilla oli raaja-amputaatioita. Alkuvaiheessa monet järjestelmät keskittyivät lääketieteelliseen diagnoosiin enemmän kuin toiminnalliseen suorituskykyyn. Ensimmäisissä talviparalympialaisissa vuonna 1976 lajin luokitus sisältikin vain kaksi ryhmää. 1980-luvulla luokkia laajennettiin esimerkiksi aivohalvausta (stroke) sairastaville, ja luokituksen kehitystä ohjasivat myös muiden lajien, kuten pyörätuolikoripallon, kokemukset. 1980-luvulla luokkia oli useita (esim. kymmenen), mutta myöhemmin luokkien määrää on pyritty vähentämään ja yhdenmukaistamaan, jotta palkinnot ja mitaleiden jakaminen olisi tarkoituksenmukaisempaa.
Kenelle laji on avoin?
Para-alppihiihto on avoin kilpailijoille, joilla on näkörajoite tai fyysinen vamma, joka vaikuttaa heidän kykyynsä seistä tai liikkua alppihiihdossa. Lajia ei kuitenkaan ole perinteisesti suunnattu kehitysvammaisille (intellectual disabilities) samalla tavalla kuin joillekin muille paraurheilun lajeille, ja eri järjestöillä voi olla omia kelpoisuus- ja luokituskäytäntöjä.
Lopuksi
Para-alppihiihtoluokitus pyrkii yhdistämään lääketieteellisen tiedon, toiminnallisen arvioinnin ja käytännön havainnot siten, että kilpailu olisi mahdollisimman reilu ja turvallinen. Luokitus kehittyy edelleen kansainvälisen tutkimuksen, sääntötyön ja urheilijoiden palautteen perusteella. Kilpailuissa pelaavat niin alppihiihdon perinnekilpailut (slalom, suurpujottelu, super-G, alppiyhdistetty ja laskettelu) kuin myös paraurheilun omat arvokilpailut, joissa luokituksen merkitys ja sen oikeudenmukaisuus korostuvat.
Taiki Morii, hiihtäjä Japanista, joka istuu
Hiihtäjä, joka ei osaa hiihtää Slovakiasta, ja henkilö, joka kertoo hänelle, minne mennä hiihtäessään.
Kanadalainen hiihtäjä, joka hiihtää seisaaltaan eikä hänellä ole osaa jalastaan.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on para-alppihiihtoluokitus?
V: Para-alppihiihtoluokitus on para-alppihiihdon järjestysjärjestelmä, jonka tarkoituksena on antaa tasavertainen kilpailu alppihiihtäjien välillä, joilla on erityyppisiä rajoitettuja fyysisiä voimavaroja.
K: Kuka kehitti ensimmäiset järjestysjärjestelmät para-alppihiihtoa varten?
V: Ensimmäiset para-alppihiihdon järjestysjärjestelmät tehtiin Skandinaviassa 1960-luvulla.
K: Mikä oli näiden ensimmäisten tilausjärjestelmien tarkoitus?
V: Varhaisten järjestysjärjestelmien tarkoituksena oli tehdä käsivarsien ja jalkojen käytön ympärille, mutta ne päätyivät lopulta lääketieteellisiksi järjestysjärjestelmiksi.
K: Kuinka monta ryhmää oli ensimmäisissä talviparalympialaisissa vuonna 1976?
V: Ensimmäisissä talviparalympialaisissa vuonna 1976 lajin tilausjärjestelmässä oli kaksi ryhmää.
K: Miten luokittelua on pyritty parantamaan sen jälkeen?
V: Sittemmin on pyritty parantamaan järjestyksen toimivuutta vähentämällä luokkien määrää, jotta voidaan palkita vähemmän mitaleita.
K: Mitä apuvälineitä käytetään hiihtäjille, joilla on näköongelmia?
V: Oppaita käytetään auttamaan hiihtäjiä, joilla on näköongelmia, alas mäkeä.
K: Miten istuvat hiihtäjät liikkuvat nopeasti lumen päällä?
V Istumahiihtäjät käyttävät erityisesti suunniteltua suksia, joita kutsutaan monosuksiksi, jotta he voivat liikkua nopeasti lumen päällä.
Etsiä