Monosuksi – määritelmä, para-alppihiihdon istuinsuksi, käyttö ja historia

Monosuksi on istuimeen kiinnitetty yksittäinen suksi, jota käyttää hiihtäjä, jolla on esimerkiksi selkärangan vaurio (esim. selkärankahalkio), lihasdystrofia tai aivohalvaus. Monosuksia käytetään pääasiassa para-alppihiihdossa, ja ne mahdollistavat rinteessä laskemisen istuen samalla tavoin kuin pystyssä olevat hiihtäjät laskevat jaloin.

Monosuksi koostuu yleensä tukevasta tuolista (istuin- tai istuinkehikko), joka on kiinnitetty yhden alppisuksen päälle. Istuin on usein säädettävä ja varustettu turvavöillä ja pehmusteilla. Monosuksissa voi olla myös iskunvaimennus- tai jousitusjärjestelmä, joka parantaa ajomukavuutta ja kontrollia kovemmassa vauhdissa tai epätasaisessa maastossa.

Käyttö ja varusteet

Monosuksilla laskeminen vaatii tyypillisesti hyvää keskivartalon ja ylävartalon hallintaa sekä tasapainoa. Usein monosuksihiihtäjät käyttävät lisäksi tukisauvoja tai niin kutsuttuja outrigger-sauvoja: lyhyitä koiranluun muotoisia sauvoja, joiden kärjessä on pieni suksi. Nämä tukisauvat auttavat kaarreohjauksessa, pysähdyksissä ja tasapainon ylläpitämisessä.

• Istuimen ominaisuudet: säädettävä selkänoja, pehmusteet, kiinnityshihnat ja usein mukautettavat alaraajatukien kiinnitykset.
• Jousitus ja nosto: monet monosukset on varustettu iskunvaimentimella tai jousituksella, ja siirtymisen apuna voi olla hydraulinen tai kaasutoiminen nostomekanismi, joka helpottaa nousemista monosuksiin ja niistä pois.
• Turvavarusteet: kypärä, selkätuki tai -suoja, suojalasit ja tarvittaessa kylkisuojat.

Turvallisuus ja harjoittelu

Monosuksilla laskeminen edellyttää ohjausta ja harjoittelua koulutetun valmentajan tai ohjaajan kanssa. Alkutaidoissa keskitytään tasapainon harjoittamiseen, käännöstekniikoihin, jarruttamiseen ja turvalliseen siirtymiseen tuolin ja monosuksen välillä. Monosuksilla laskettaessa on tärkeää:

• harjoitella hallittuja nopeuksia ja kaarretekniikoita sopivilla rinteillä;
• käyttää asianmukaisia suojavarusteita;
• huolehtia laitteiston kunnossapidosta (kiinnitykset, jousitus, istuin ja turvavarusteet);
• suunnitella siirtymät apuvälineiden tai avustajan kanssa, jos tarvitaan apua nousemisessa tai siirtymisessä.

Historia ja kilpailutoiminta

Ihmiset käyttivät monosuksia ensimmäisen kerran vuonna 1985 Yhdysvalloissa. Sittemmin monosuksi- ja istuinsuksitekniikat ovat kehittyneet huomattavasti: nykylaitteet ovat kevyempiä, paremmin jousitettuja ja ergonomisempia kuin varhaiset mallit.

Monosukset ovat vakiintunut osa para-alppihiihtoa ja niillä kilpaillaan sekä kansallisissa että kansainvälisissä kilpailuissa. Kansainvälisissä para-alppihiihdon luokitusjärjestelmissä istuinalustalla kilpailevat urheilijat sijoittuvat omiin luokkiinsa (esim. istuinalaluokat LW10–LW12), jotta kilpailu olisi mahdollisimman tasapuolista.

Yhteenveto ja vinkit

Monosuksi tarjoaa monelle liikuntarajoitteiselle mahdollisuuden osallistua vauhdikkaaseen rinteiden laskemiseen turvallisesti ja itsenäisesti. Jos olet kiinnostunut kokeilemaan monosuksia:

• ota yhteyttä paikalliseen vammaisurheilun järjestöön tai hiihtokouluun, joka tarjoaa para-alppihiihtokoulutusta;
• varaa aika tutustumiseen ja sovitukseen ammattilaisen kanssa;
• aloita rauhallisilla rinteillä ja lisää haastetta harjoittelun myötä.

Monosuksilla laskeminen yhdistää tekniikan, turvallisuuden ja yksilöllisen soveltamisen – oikein valittuna ja huollettuna monosuksi voi antaa vapautta ja iloa rinteessä liikkumiseen.

Hae kirjaimella