Laskuvarjo hidastaa ilmassa liikkuvan kappaleen tai ihmisen putoamisnopeutta lisäämällä ilmanvastusta eli aerodynaamista dragia. Se toimii yleensä kehittyneellä kankaasta ja köysistä rakennetulla kupolimaisella tai siiventyypillisellä rakenteella, joka lisää pinta-alaa ja siirtää ilman virtausta niin, että laskeutuminen tapahtuu hitaasti ja kontrolloidusti.

Suomenkielinen termi laskuvarjo on kirjaimellinen yhdyssana sanoista "lasku" ja "varjo". Monet muut kielet käyttävät sen sijaan ranskankielisestä sanasta muodostunutta muotoa, esimerkiksi englannin "parachute" tai saksan Fallschirm. Ranskan sana parachute rakentuu etuliitteestä para- (joka tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa suunnilleen "vastaan" tai "vastustaa") ja sanasta chute ("putoaminen").

Rakenne ja toiminta

Laskuvarjo koostuu tyypillisesti seuraavista osista: kuomu (canopy), ripustimet (suspension lines), narukytkentä (risers), valjaat (harness) ja avaussysteemi (mukaan lukien pieni pilot-varjo tai pullout-bag). Modernit vapaa-ajan varjot (ram-air-tyypin "siivet") ovat ohjattavia, muodoltaan suorakaiteen tai ovaalin kaltaisia ja niiden ilmatäytteinen profiili tuottaa myös nosto- ja ohjausominaisuuksia. Pyöreät tai muodoltaan yksinkertaisemmat varjot tarjoavat vakaan, mutta vähemmän ohjattavan laskeutumisen.

Avaussekvenssi alkaa usein pienellä pilot-varjolla, joka vetää pääkuomun esiin avaussäiliöstä. Inflation jälkeen kuomu hidastaa laskeutumista merkittävästi ja stabiloi mahdollista pyörimistä. Turvallisuusratkaisuja ovat varavarjo (reserve), automaattinen aktivointilaite (AAD), sekä "cutaway"-mekanismi, jolla vioittunut päävarjo voidaan irrottaa ja vaihtaa varavarjo.

Tyypit ja käyttötarkoitukset

  • Vapaa‑ajan ja kilpa‑laskuvarjohyppy: ohjattavat ram-air‑kuomut ja tandem-järjestelmät.
  • Sotilaskäyttö: hyökkäyshypyt, ilmasotatarvikkeiden laskut ja erikoisjoukot (esim. Laskuvarjojääkärit).
  • Pelastuskäyttö: ihmiset ja pelastusvarusteet pudotetaan tai laskeutuvat turvallisesti maahan.
  • Ilmailutekniset ratkaisut: jäähtyvyyden tai vakauden lisääminen, kuten hidastusvarjot drag-racereissa ja joissain lentokoneiden laskuissa.
  • Avaruuslaitteet: laskeutuvat laskeutumiskapselit käyttävät usein useita vaiheittain avautuvia laskuvarjoja.

Laskuvarjoja käytetään myös urheilulajissa nimeltä laskuvarjohyppy, ja niillä on tärkeä rooli niin harrastuksessa kuin ammatillisessa ja sotilaallisessa toiminnassakin.

Materiaalit ja turvallisuus

Nykyiset laskuvarjot valmistetaan yleensä vahvasta, kevyestä ja kestävästä materiaalista kuten nylonin ripstop-kankaasta. Ripustimet voivat olla nylonia tai Dyneema-tyyppisiä korkealujuuskuituja. Säännöllinen pakkaus, huolto ja tarkastus ovat välttämättömiä onnettomuuksien välttämiseksi. Useimmissa nykyaikaisissa varusteissa on varavarjo ja AAD, joka aktivoi varavarjon automaattisesti, jos hyppääjä ei pysty avaamaan päävarjoa.

Lyhyt historia

Keksintöjen ja kokeilujen historia ulottuu ainakin renessanssiin: Leonardo da Vinci luonnosteli pyramidimallisen laskuvarjon teoksessaan Codex Atlanticus (fol. 381v) noin vuonna 1485. Leonardon malli sisälsi jäykän puukehyksen, joka piti kuomun avoinna. Brittiläinen Adrian Nicholas testasi Leonardon pyramidimallin toteutettavuutta onnistuneesti vuonna 2000, ja toinen laskuvarjohyppääjä teki vastaavan kokeilun vuonna 2008.

Myöhempiä varhaisia kokeiluja olivat muun muassa 1700‑luvulla tehdyt ilmahyppykokeilut; ranskalainen André‑Jacques Garnerin teki tunnetun avoimen (frameless) laskuvarjohypyn ilmapallosta vuonna 1797. Venäläinen Gleb Kotelnikov kehitti 1900‑luvun alussa (noin 1911) kantolaukkumallin varavarjon, joka edisti nykyaikaisten jenkkien ja joukkojen varusteiden kehitystä. Laskuvarjojen käyttö levisi laajasti sotilas- ja siviili-ilmailuun 1900‑luvulla, ja niiden muotoilu sekä materiaalit kehittyivät varsinkin toisen maailmansodan ja sen jälkeisten vuosikymmenien aikana.

Teknologiahistorioitsija Lynn White on todennut, että kartiomaiset ja pyramidimaiset mallit merkitsivät eräänlaista laskuvarjon alkuperää nykymuodossaan, vaikka eri kulttuureissa kokeiltiin myös muita ratkaisuja. Modernit varjot ovat kehittyneet huomattavasti kohti ohjattavuutta, turvallisuutta ja toistettavuutta.