Meduusa | Cnidaria-sukuun kuuluvat eläimet

Meduusat ovat Cnidaria-sukuun kuuluvia eläimiä. Ne muodostavat monofyleettisen klastin, Medusozoa. Useimmat niistä elävät valtamerissä, suolaisessa vedessä, jossa ne syövät pieniä merieläimiä, kuten planktonia ja pikkukaloja, ja kelluvat meressä. Vain muutamat meduusat elävät makeassa vedessä.

Niillä on pehmeä ruumis ja pitkät, pistävät ja myrkylliset lonkerot, joilla ne pyydystävät saaliinsa, yleensä pienet planktoneläimet tai pienet äyriäiset tai pikkukalat. Jotkin meduusat metsästävät toisia meduusoja pistämällä soluja, joita kutsutaan nematokystoiksi. Meduusa koostuu 97-prosenttisesti vedestä.

Useimmilla meduusoilla on kellonmuotoinen ruumis ja pitkät lonkerot ruumiin alapuolella. Lonkerot ovat pitkiä "käsivarsia", joissa on erityisiä pistäviä soluja, nidoblasteja, jotka sisältävät nematokystan rakenteen. Nematokystat ovat lonkerossa olevia taskuja, joissa on pieni pistin, joka on suljettu korkilla. Taskujen ulkopuolella on mikroskooppinen hius tai "laukaisin", ja kun lonkero koskettaa jotakin, se aktivoi hiuksen, joka avaa korkin ja päästää suolavettä sisään. Suolaveden virtaama lisää painetta nematokystassa ja työntää myrkyllisen lonkeron tai langan ulos, jolloin meduusa pistää saalista. Meduusat liikkuvat supistamalla kehoaan, mutta ne eivät juurikaan hallitse sitä, mihin ne menevät: useimmiten ne ajelehtivat veden virtauksen mukana. Suurin meduusatyyppi on leijonamaneettimeduusa, jonka lonkerot voivat olla jopa 60 metriä pitkiä, mutta useimmat meduusat ovat paljon pienempiä.

Medusozoa on neljä Cnidaria-luokkaa:

Scyphozoa: todelliset meduusat
Cubozoa: laatikkomeduusat
Staurozoan: varsi meduusa.
Hydrozoa: hydroidit

Meduusoja on monenlaisia. Pienimmät meduusat ovat vain muutaman senttimetrin kokoisia. Suurin meduusa on Leijonamaneetti (Cyanea capillata), jonka ruumis voi olla yli 1 metrin levyinen, ja sen lonkerot ovat paljon pidemmät. Jotkut meduusat hehkuvat pimeässä (tätä kutsutaan fosforisoinniksi). Vaarallisimpiin meduusoihin kuuluvat laatikkomeduusa (Chironex-, Chiropsalmus- ja Carybdea-heimot) ja pieni, kahden senttimetrin levyinen Irukandji-meduusa (Carukia barnesi); näiden meduusojen myrkyllinen pisto voi tappaa ihmisen.

Monet eläimet syövät meduusoja, myös merikilpikonnat ja jotkut kalat (mukaan lukien aurinkokalat). Myös ihmiset syövät meduusoja; erityisesti Aasiassa meduusoja pidetään herkkuna. Meduusat pilaantuvat hyvin nopeasti sen jälkeen, kun ne on pyydystetty. Joskus ne kuivataan niiden säilyttämiseksi. Niiden puhdistaminen on erilainen prosessi, joka voi kestää jopa 40 päivää. Niitä syödään usein eräänlaisena salaattina soijakastikkeen tai etikan kanssa.

Valkotäplikäs meduusa

Elinkaari

Useimmilla meduusoilla on elinkaarensa aikana kaksi erillistä elämänvaihetta (ruumiinmuotoa). Ensimmäinen on polypoidinen vaihe, jolloin eläin on pienen varren muotoinen ja siinä on ruokailulonkeroita. Hyvin usein tämä polyyppi on kiinnittynyt merenpohjaan tai muuhun kovaan pintaan; se liikkuu harvoin. Tällä tavoin elävää polyyppia kutsutaan sessiiliksi. Joissakin tapauksissa polyyppi on vapaasti kelluva. Polyypeillä on yleensä suu, jota ympäröivät ylöspäin suuntautuvat lonkerot. Polyypit voivat olla yksin tai ryhmissä, ja jotkut polyypit voivat kasvaa suvuttomasti, jolloin ne muodostavat lisää polyyppeja. Useimmat ovat hyvin pieniä, millimetreinä mitattuna.

Toisessa vaiheessa pienet polyypit tuottavat suvuttomasti meduusoja, joista kutakin kutsutaan meduusaksi. Pienet meduusat uivat pois polyypistä, kasvavat ja syövät planktonissa. Meduusat lisääntyvät sekä suvullisesti että suvuttomasti. Hyvin ruokitut aikuiset meduusat kutevat päivittäin. Useimmilla lajeilla kutua ohjaa valo, joten koko populaatio kutee suunnilleen samaan aikaan päivästä, usein joko hämärässä tai aamunkoitteessa. Meduusat ovat yleensä joko uroksia tai naaraita (satunnaisesti myös hermafrodiitteja). Useimmissa tapauksissa aikuiset päästävät siittiöitä ja munia ympäröivään veteen, jossa (suojaamattomat) munat hedelmöittyvät ja kypsyvät uusiksi organismeiksi.

Meduusoilla on säteittäisesti symmetrinen, sateenvarjon muotoinen runko, jota kutsutaan kelloksi ja jossa on tavallisesti reunimmaisia lonkeroita, jotka pyydystävät saalista. Muutamilla meduusalajeilla ei ole elinkierron polyyppiosuutta, vaan ne siirtyvät meduusasta seuraavaan meduusasukupolveen hedelmöittyneiden munien suoran kehityksen kautta. Meduusa-vaiheessa oleva meduusa elää yleensä vain enintään kuusi kuukautta, minkä jälkeen se kuolee.

Meduusat syövät planktonia ja pieniä kaloja, joita ne pyydystävät myrkyllisillä lonkeroillaan. Meduusat voivat elää symbioosissa levien kanssa. Meduusa kuljettaa niitä auringonvaloon ja saa ravinteita levän fotosynteesistä. Molemmissa meduusamuodoissa on pieniä lonkeroita, joissa on nematokystia (pistosoluja), jotka pistävät ja voivat satuttaa ihmistä kosketuksesta.

Muut tosiasiat

Medusozoanit eroavat anthozoanista siinä, että niiden elinkaaressa on meduusavaihe. Niiden mitokondriaaliset DNA-molekyylit ovat pikemminkin lineaarisia kuin pyöreitä kuten muurahaiseläimillä ja lähes kaikilla muilla eläimillä. Nilviäiset, Cnidaria-heimon räjähtävät solut, ovat yksityyppisiä. Niissä on nematokystia, mutta ei spirokystia eikä ptykokystia.

Meduusaryhmää kutsutaan virraksi; monien meduusojen samanaikaista esiintymistä kutsutaan joskus kukinnaksi.

Polyypit

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mihin heimoon meduusat kuuluvat?

V: Meduusat kuuluvat heimoon Cnidaria.

K: Miten meduusat liikkuvat?

V: Meduusat liikkuvat supistelemalla kehoaan, mutta ne eivät juurikaan hallitse, minne ne menevät, vaan ne ajelehtivat yleensä veden virtauksen mukana.

K: Mikä on suurin meduusatyyppi?

V: Suurin meduusatyyppi on leijonamaneettimeduusa, jonka lonkerot voivat olla jopa 60 metriä pitkiä.

K: Miten meduusat käyttävät nematokystia?

V: Nematokystat ovat lonkerossa olevia taskuja, jotka sisältävät pienen pistimen, joka on suljettu korkilla. Kun lonkero koskettaa jotakin, se aktivoi mikroskooppisen hiuksen, joka avaa korkin ja päästää suolavettä taskuun, mikä lisää painetta ja työntää ulos myrkyllisiä lonkeroita tai säikeitä, jotka pistävät saalista.

K: Onko olemassa vaarallisia meduusatyyppejä?

V: Kyllä, vaarallisimpia meduusatyyppejä ovat laatikkomeduusat (Chironex-, Chiropsalmus- ja Carybdea-heimot) ja Irukandji-meduusat (Carukia barnesi). Niiden myrkyllinen pisto voi tappaa ihmisen.

K: Mitkä eläimet syövät meduusoja?

V: Monet eläimet syövät meduusoja, kuten merikilpikonnat ja jotkut kalat (myös aurinkokalat). Myös ihmiset syövät niitä; erityisesti Aasiassa niitä pidetään herkkuna.

K: Miten ne säilötään ihmisravinnoksi?

V: Meduusat pilaantuvat hyvin nopeasti pyydystämisen jälkeen, joten joskus ne kuivataan säilöntää varten tai puhdistetaan laajassa prosessissa, joka kestää jopa 40 päivää, ennen kuin ne syödään salaateissa soijakastikkeen tai etikan kanssa.