Peride Celal Yönsel (10. kesäkuuta 1916 – 15. kesäkuuta 2013), joka tunnetaan yleisesti nimillä Peride Celal tai Peride Celâl, oli turkkilainen kirjailija, erityisesti romaani- ja novellikirjailija. Hän oli merkittävä ääni 1900-luvun turkkilaisessa kirjallisuudessa ja tunnettu ihmiskohtaisten teemojen, naisnäkökulman ja psykologisen tarkkanäköisyyden kuvaajana.

Celal syntyi Istanbulissa, Osmanien valtakunnassa 10. kesäkuuta 1916. Hän suoritti osan kouluvuosistaan Samsunissa ja opiskeli myöhemmin İstanbulin ranskalaisessa Lycée Saint Pulchérie -oppilaitoksessa. Celal vietti suurimman osan lapsuudestaan Anatoliassa, mikä vaikutti myöhempään kirjalliseen ilmaisuunsa ja aihevalintoihin.

Peride Celal kirjoitti sekä romaaneja että novelleja ja hänen tuotantonsa käsittelee usein perhesuhteita, naisten asemaa yhteiskunnassa, identiteettiä ja yksilön sisäistä elämää. Hän oli arvostettu kertoja, jonka tyyliä kuvasi selkeys, hillitty realismi ja herkkyys ihmismielen monitahoisuudelle. Celalin kirjoittajauran kesto oli pitkä, ja hän julkaisi useita teoksia, jotka saivat lukijoilta ja kriitikoilta huomiota.

Celal sai tunnustusta työstään useilla kirjallisuuspalkinnoilla. Vuonna 1977 hänet palkittiin romaanistaan Üç Yirmi Dört Saat turkkilaisella Sedat Simavi -kirjallisuuspalkinnolla yhdessä runoilija Fazıl Hüsnü Dağlarcanin kanssa. Vuonna 1991 Peride Celalille myönnettiin arvostettu Orhan Kemal -romaanipalkinto romaanistaan Kurtlar. Nämä palkinnot vahvistivat hänen asemaansa merkittävänä modernin turkkilaisen proosan edustajana.

Hänen uraansa ja merkitystään juhlistettiin myös kollegojen ja seuraavien sukupolvien toimesta. Vuonna 1996 kirjailija ja kriitikko Selim İleri julkaisi kokoelman, jossa 19 turkkilaista kirjailijaa osallistui teokseen Present to Peride Celal (Peride Celal'e Armağan), osoituksena Celalin vaikutuksesta ja arvostuksesta kirjallisuuspiireissä.

Peride Celalilla oli yksi tytär, kirjallisuustutkija Zeynep Ergun. Celal kuoli 15. kesäkuuta 2013; hänen perheensä tiedotti kuolemasta kaksi päivää myöhemmin. Hänet muistetaan yhtenä arvostetuimmista turkkilaisista kertojista, jonka teokset kuuluvat muun muassa 1900-luvun turkkilaisen proosan keskeisiin tuotoksiin ja joita tarkastellaan sekä lukijoiden että akateemikoiden piirissä.