Aivolisäkkeen adenoomat: oireet, diagnoosi ja hoitovaihtoehdot

Aivolisäkkeen adenoomat: tunnista oireet, selvitä diagnoosi ja vertaile leikkaus-, lääke- ja sädehoitovaihtoehtoja — käytännön opas potilaille ja läheisille.

Aivolisäkkeen adenoomat ovat aivolisäkkeessä esiintyviä kasvaimia. Aivolisäkekasvaimet jaetaan yleensä kolmeen eri tyyppiin niiden biologisen toiminnan mukaan: hyvänlaatuisiin adenoomiin, invasiivisiin adenoomiin tai karsinoomiin, joista karsinoomien osuus on 0,1–0,2 %, noin 35 % on invasiivisia adenoomia ja suurin osa hyvänlaatuisia adenoomia. Aivolisäkkeen adenoomien osuus kaikista aivokasvaimista on 10–25 %, ja niitä esiintyy joidenkin tutkimusten mukaan jopa noin 17–25 %:lla ihmisistä (usein löydettyinä sattumalöydöksinä).

Ei-invasiivisia ja ei-erittäviä aivolisäkkeen adenoomia pidetään yleisesti hyvänlaatuisina, mutta äskettäinen laaja katsaus (Fernández-Balsells ym. 2011) toi esiin, että aiheesta on vielä rajallisesti korkealaatuista pitkäaikaistutkimusta ja että osa kysymyksistä jää avoimiksi.

Kasvainten kokoon perustuva luokittelu on käytännöllinen: yli 10 millimetriä (0,39 tuumaa) olevat adenoomat ovat makroadenoomia ja alle 10 millimetrin kokoiset mikroadenoomia. Suurin osa löydetyistä aivolisäkkeen adenoomista on mikroadenoomia. Monet mikroadenoomat jäävät oireettomina ja diagnosoimatta; ne löydetään usein sattumalöydöksinä ja niitä kutsutaan satunnaisiksi kasvaimiksi.

Tyypit ja toimintatapa

Adenoomat voidaan jakaa myös sen mukaan, erittävätkö ne hormoneja vai eivät:

• Prolaktinoomat: erittävät prolaktiinia; yleisin toiminnallinen tyyppi.
• Somatotropiini-secretoivat adenoomat: aiheuttavat kasvuhormonin liikatuotantoa (aikuisilla akromegalia).
• Kortikotropiini-secretoivat adenoomat: erittävät ACTH:ta ja voivat johtaa Cushingin oireyhtymään.
• TSH-secretoivat adenoomat: harvinaisia, nostavat kilpirauhashormonien tuotantoa.
• Gonadotropiini-tyyppiset adenoomat: usein ei-erittäviä tai vähäisesti erittäviä; löydetään usein massavaikutuksen vuoksi.

Oireet

Aivolisäkkeen adenoomien oireet riippuvat siitä, erittävätkö ne hormoneja ja kuinka suuria ne ovat. Tyypillisiä oireita:

• Hormoniylituotannon oireet: esimerkiksi prolaktiinin liikatuotanto voi aiheuttaa naisilla kuukautishäiriöitä, hedelmättömyyttä ja maidonvuotoa (galaktorrea); miehillä seksuaalisen halukkuuden laskua ja erektiohäiriöitä. Kasvuhormonin liika aiheuttaa pään- ja kasvon piirteiden suurenemista (akromegalia). ACTH-yliaktiivisuus johtaa Cushingin oireyhtymään (lihavuus keskivartaloon, iho- ja verenpainemuutoksia).
• Massavaikutuksen oireet: suuret (makro)adenoomat voivat aiheuttaa päänsärkyä ja näköhäiriöitä, erityisesti näkökenttäpuutoksia (esim. bitemporaalinen hemianopia), koska kasvain saattaa painaa näköhermon risteymää.
• Hypopituitarismi: adenooma voi painaa normaalia aivolisäkekudosta ja johtaa yhden tai useamman hormonin puutteeseen (väsymys, laihtuminen, seksuaalitoimintojen häiriöt, kilpirauhasen tai lisämunuaiskuoren vajaatoimintaan liittyviä oireita).
• Invasiivisten adenoomien paikalliset vaikutukset: invasiiviset adenoomat voivat tunkeutua kovakalvoon, kallon luuhun tai sulkaluuhun, mikä voi aiheuttaa lisää oireita ja tekee hoidosta haastavampaa.

Diagnostiikka

Diagnoosi perustuu tyypillisesti kliiniseen arvioon, laboratoriokokeisiin ja kuvantamiseen:

• Verikokeet: mitataan aivolisäkkeen erittämiä hormoneja (prolaktiini, kasvuhormoni/IGF-1, ACTH, TSH, vapaiden sukupuolihormonien tasot) ja tarvittaessa tehdään dynaamisia testejä (esim. glukoosisietotesti kasvuhormonin arvioimiseksi tai kortisolin seulonta).
• Kuvantaminen: magneettikuvaus (MRI aivolisäkkeestä, gadoinium-contrastilla) on kultainen standardi. MRI näyttää kasvaimen koon, sijainnin ja suhteet ympäröiviin rakenteisiin. Jos MRI ei ole mahdollista, voidaan käyttää tietokonetomografiaa (CT) etenkin luumuutosten arviointiin.
• Näkökyvyn ja näkökenttien tutkimus: osoittaa mahdollisen näköhermon puristuksen aiheuttamat näkökenttäpuutokset.
• Patologia: leikatusta kudoksesta tehtävä histologinen ja immunohistokemiallinen tutkimus varmistaa solutyypin ja voi ohjata jatkohoitoa.

Hoito ja hoitovaihtoehdot

Hoitomuoto valitaan kasvaimen tyypin, kokoon, potilaan oireiden ja hormonitoiminnan perusteella. Usein käytettyjä vaihtoehtoja:

• Seuranta: pienet (mikroadenoomat), jotka eivät eritä hormoneja ja eivät aiheuta massavaikutusta, voidaan usein lähetä seurattavaksi säännöllisillä MRI-kuvauksilla ja hormonitesteillä.
• Lääkehoito:
  • Dopamiiniagonistit (esim. kabergoliini, bromokriptiini) ovat ensilinjan hoito prolaktinoomille; ne voivat pienentää kasvainta ja normalisoida prolaktiinitasoja.
  • Somatostatiinianalogit (esim. oktreotidi, lanreotidi) ja pegvisomant voivat olla hyödyllisiä kasvuhormonia erittävissä adenoomissa.
  • ACTH-tuottavien kasvainten hoidossa voidaan käyttää lääkeaineita, jotka hillitsevät kortisolituotantoa (esim. metyrapone, ketokonatsoli) ennen leikkausta tai hoitona, jos leikkaus ei ole mahdollinen.
  • Harvinaisissa ja aggressiivisissa tapauksissa käytetään sytotoksista kemoterapiaa (esim. temotsolomidi) tai muita kohdennettuja hoitoja tapauskohtaisesti.
• Kirurgia: transsfenoidaalinen (nenän kautta tehtävä) leikkaus on useimmiten valinta suurille tai oireisille makroadenoomille sekä toiminnallisille adenoomille, joita ei saada hallintaan lääkehoidolla. Leikkauksen tavoitteena on poistaa kasvain mahdollisimman täydellisesti ja palauttaa näkö sekä hormonitoiminta.
• Sädehoito: käytetään usein, jos kasvain ei reagoi täydellisesti leikkaukseen ja lääkehoitoon tai jos leikattavaa kohtaa ei voida poistaa kokonaan. Pienempien residuaalien ja toistuvien kasvainten hoidossa voidaan käyttää stereotaktista sädekirurgiaa (esim. Gamma Knife) tai fractionoitua sädehoitoa.
• Hormoni- ja oireenmukainen tukihoito: aivolisäkkeen vajaatoiminta voi vaatia elinikäistä hormonikorvausta (kortikosteroidi-, kilpirauhas- ja sukupuolihormonikorvaushoidot) sekä diabetes insipidus -oireiden hoitoa tarvittaessa.

Seuranta ja ennuste

Seuranta on tärkeää hoitotuloksen varmistamiseksi: säännölliset hormonimääritykset ja MRI-kuvaukset kuuluvat usein hoitosuunnitelmaan. Ennuste on yleensä hyvä, erityisesti prolaktinoomien ja useimpien ei-invasiivisten adenoomien kohdalla. Invasiiviset ja aggressiiviset kasvaimet voivat kuitenkin vaatia toistuvia hoitokertoja ja pidempää seurantaa.

Komplikaatiot ja erityistilanteet

• Kirurgian jälkeen mahdollisia komplikaatioita ovat esimerkiksi aivokalvotilavuoto, CSF-vuoto, infektiot, diabetes insipidus tai pysyvä hypopituitarismi.
• Invasiiviset adenoomat, jotka ovat kasvaneet ympäröiviin luurakenteisiin (sulkaluuhun ym.), voivat olla vaikeammin hoidettavissa ja lisätä residiivin riskiä.
• Hyvin harvinaiset aivolisäkkekarsinoomat ovat etäispesäkkeitä muodostavia maligniteetteja; niiden hoito on vaativaa ja ennuste huonompi.

Jos epäilet aivolisäkkeen toimintahäiriötä tai havaitset edellä kuvattuja oireita (esim. näkökenttämuutoksia, selittämätöntä kuukautishäiriötä, nopeaa lihasmassan muutosta tai voimakasta väsymystä), hakeudu lääkärin arvioon. Endokrinologit, neurokirurgit ja silmätautitutkijat tekevät usein yhteistyötä optimaalisen hoitosuunnitelman laatimiseksi.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä ovat aivolisäkkeen adenoomat?

K: Miten aivolisäkekasvaimet yleensä jaetaan niiden biologisen toiminnan perusteella?

Kysymys: Kuinka suuren osan aivokasvaimista muodostavat aivolisäkkeen adenoomat?

K: Kuinka suuren osan väestöstä arvellaan kärsivän kliinisesti aktiivisista aivolisäkkeen adenoomista?

Kysymys: Minkä tyyppisiä aivolisäkkeen adenoomia on niiden koon perusteella?

K: Mitä pidetään ei-invasiivisina ja ei-erittävinä aivolisäkeadenoomina?

K: Onko olemassa tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet ei-invasiivisten ja ei-erittävien aivolisäkeadenoomien olevan vaarattomia?

Hae kirjaimella