Plasmanäyttö (PDP) — miten plasmapaneeli toimii, ominaisuudet ja historia

Plasmatelevisioissa on enemmän pikseleitä (pieniä pisteitä, jotka yhdessä luovat kuvan) tuumaa kohti kuin vanhanaikaisissa katodisädeputkinäytöissä (CRT), joten ne tuottavat paljon terävämmän kuvan. Vanhantyylisissä kuvaputkinäytöissä kuvat koostuivat viivoista. Jos katsot tarkasti plasmanäyttöä, et näe viivoja. Huomaat, että useimmissa Plasmanäytöissä on laajakuvavaihtoehto, joten voit katsella elokuvia siten kuin ne on tarkoitettu elokuvateattereihin. Ne soveltuvat myös erinomaisesti uusimpiin digitaalisiin lähetysmenetelmiin.

Yksi suurista eduista on tilansäästö. Vanhojen katodisädeputkien ongelmana oli se, että ne tarvitsivat paljon tilaa, jotta säteet voivat osua näytön kaikille alueille. Mitä leveämpi ruutu, sitä suurempi oli television tilavuus. Keskimääräinen plasmatelevisio on noin 6-8 tuumaa syvä. Plasmatelevisioiden siirtäminen seinälle voi todella lisätä lattiatilaa, ja niitä voidaan katsoa lähes mistä tahansa huoneen kohdasta (yleensä 180 astetta).

Plasmanäytöt ovat myös hyvin kevyitä, varsinkin kun niitä verrataan takaprojektiotelevisioihin. 40-tuumainen plasmatelevisio painaa 50-80 kiloa (23-36 kg), ja jos ostat sopivan kiinnikkeen (jolla televisio voidaan kiinnittää seinään), ne voidaan ripustaa hyvin helposti sopivalle seinälle. Kun kiinnität seinään, sinun on varmistettava, että valitset kiinnikkeen, jossa kerrotaan suurin paino, jonka se voi kantaa. Useimpia kiinnikkeitä voi kallistaa, jos haluat katsella eri kulmasta.

Plasmatelevisiot pystyvät näyttämään jopa 16 miljoonaa väriä, joten ne soveltuvat paitsi televisio-ohjelmien katseluun myös uusimpien tietokonepelikonsolien näytöksi. Useimmissa plasmatelevisioissa on HDMI-liitännät ja kannettavien tietokoneiden liitännät, joten ne sopivat erinomaisesti tuotteiden ja myyntiviestien näyttämiseen toimistoissa ja kaupoissa.

Tulet myös huomaamaan, että niitä on erittäin helppo katsella jopa aurinkoisena päivänä tai hyvin valoisassa huoneessa. Toisin kuin vanhat CRT-näytöt, niitä ei ole vaikea nähdä kirkkaissa tiloissa.

Plasmatelevisioiden fosforitekniikan vuoksi on mahdollista, että kuvan jäljet "palavat" näyttöön, jolloin siitä saattaa näkyä pieniä jälkiä, vaikka katsoisit muita kuvia. Tämä on ongelma kaupallisessa käytössä, jossa kuvia näytetään pitkiä aikoja. Sisäänpoltto voidaan yleensä välttää varmistamalla, että näytöllä ei näytetä samaa kuvaa pitkään aikaan (joskus jopa 20 minuuttia), joko sammuttamalla televisio tai vaihtamalla kanavaa.

Vaikka plasmatelevisiot ovat paljon kirkkaampia kuin takaprojektiotelevisiot, suorakatselu- ja LCD-televisiot ovat usein vielä kirkkaampia. Viimeisimmän sukupolven plasmatelevisiot ovat parantaneet kirkkauttaan, mutta varoituksena on, että niitä ei saa katsella liian kirkkaassa tai aurinkoisessa paikassa.

Vaikka plasmatelevisiot ovat paljon kevyempiä ja ohuempia kuin suorakatselu- ja takaprojektiotelevisiot, LCD-televisio voi olla vielä kevyempi ja ohuempi. LCD-televisioissa käytetään samaa tekniikkaa kuin useimmissa kannettavissa tietokoneissa. Plasmatelevisioita on saatavana suurempia kokoja kuin LCD-televisioita. Plasmatelevisiot maksavat enemmän kuin kuvaputki- ja LCD-televisiot.

Muihin televisiotekniikoihin verrattuna plasmatelevisioiden käyttöikä on lyhyempi. Useimpien plasmatelevisioiden käyttöikä on valmistajan arvioiden mukaan 20 000-30 000 tuntia. Tätä käyttöikää kutsutaan yleisesti plasmatelevision puoliintumisajaksi, sillä se on tuntimäärä, jonka aikana plasmatelevisio menettää noin puolet kirkkaudestaan.

Plasmatelevisiot rikkoutuvat helposti, ja niiden osat ovat melko helposti vahingoittuvia. Niitä tulisi siirtää vain varovasti.

Koska tekniikka on parantunut, plasmanäyttöjen käyttöikä on paljon pidempi, ja sinun pitäisi odottaa 30 000 käyttötuntia. Toisin sanoen televisiosi pitäisi olla päällä 16 tuntia päivässä joka päivä seuraavien 5 vuoden ajan. Kun televisiosi on vaihdettava, saatavilla on jo korkeamman resoluution malleja.

Ensimmäiset kotikäyttöön tarkoitetut plasmatelevisiot olivat kalliita, jopa 5000 Yhdysvaltain dollaria pienestä perusmallista. Tekniikan kehittyessä ja tuotannon lisääntyessä hinnat laskivat. 2000-luvulla joitakin 37-tuumaisia malleja myytiin 1000 dollarilla tai jopa alle. Kuvaputkitelevision ostamisesta tuli harvinaista LCD-television yleistyessä.