Plasmanäyttö (PDP) — miten plasmapaneeli toimii, ominaisuudet ja historia
Plasmanäyttö (PDP): miten plasmapaneeli toimii, sen ominaisuudet ja historia — syvällinen opas plasmanäytön tekniikasta, teräväpiirrosta ja kehityksestä.
Plasmanäyttöpaneelilla (PDP) varustetut televisiot ovat huomattavasti ohuempia kuin perinteiset katodisädeputket, ja ne tarjoavat usein hyvän kuvanlaadun ja laajat katselukulmat. Plasmanäytöt olivat erityisen suosittuja suurikokoisissa televisioissa, mutta nykyään niitä käytetään paljon harvemmin kuin aiemmin.
Miten plasmapaneeli toimii
Plasmanäyttö koostuu kahdesta lasilevystä, joiden väliin on eroteltuina lukuisia pieniä kammioita eli soluja. Nämä mikrotilat on täytetty jalokaasuseoksella, tyypillisesti ksenonia ja neonia. Kun kuhunkin kammioon kytketään sähköinen jännite, kaasu ionisoituu ja muuttuu plasmaksi, jolloin syntyy ultraviolettisäteilyä. Tämä UV-säteily osuu jokaisen solun taustalla oleviin värifosforipinnoitteisiin ja saa ne säteilemään näkyvää valoa: punaista, vihreää ja sinistä.
Jokainen näkyvä pikseli muodostuu kolmesta alipikselistä (R, G, B), joiden fosforit (fosforeita) aktivoituvat erikseen ja yhdessä tuottaen halutun värisävyn. Toimintaperiaate muistuttaa monella tavalla loistelamput.
Tekniset ominaisuudet ja käyttäjäkokemus
- Kuvakontrasti ja musta taso: Plasma pystyy tuottamaan syviä mustia ja korkean kontrastin, mikä on yksi sen eduista erityisesti elokuvien katselussa.
- Katselukulmat: Plasma tarjoaa laajat katselukulmat ilman merkittävää värin ja kirkkauden heikkenemistä.
- Liikkeen toisto: plasman vasteaika on lyhyt, jolloin liikkuva kuva pysyy sulavana ja ilman liikehäiriöitä.
- Koon skaalautuvuus: plasmatekniikalla on valmistettu hyvin suuria näyttöjä — kaupallisissa malleissa on nähty jopa yli 100–150 tuuman kokoja.
- Sähköenergia ja lämpö: plasmanäytöt kuluttavat usein enemmän virtaa kuin samankokoiset LED-taustavalaistut LCD-näytöt, erityisesti kirkkaissa kuvissa. Näytöt myös lämmittävät enemmän.
- Kuvanpalautuminen (burn-in): pitkäaikainen staattinen kuva voi aiheuttaa pysyvää kuvanpalautumaa tai tilapäistä jälkikuvailmiötä; modernit paneelit ovat vähentäneet tätä riskiä ohjelmistollisin ja laitteistoin keinoin.
- Elinikä: fosforien ja kaasujen ominaisuudet muuttuvat ajan myötä, jolloin kirkkaus saattaa heiketä satojen tai tuhansien käyttötuntien jälkeen.
Historia
Plasmanäyttöjä on kehitetty ja kokeiltu 1960-luvulta lähtien; varhaisia plasmalaitteita esiteltiin jo 1964, jolloin teknologia pystyi tuottamaan vain rajoitetun määrä värejä (alkuvaiheessa esimerkiksi vain kahta väriä). Sittemmin tekniikka kehittyi merkittävästi: 1990- ja 2000-luvuilla kaupalliset plasmanäytöt yleistyivät ja niistä tuli suosittuja suurikokoisissa televisioissa ja näyttöruuduissa. 2000-luvun alussa plasman tuotantomäärät laskivat, kun markkinoilla kasvoi kysyntä nestekidenäyttöjä ja niiden LED-taustavalaistuversioita kohtaan.
Markkinakehitys ja nykytila
2000-luvun puolivälin jälkeen LCD-tekniikoiden nopea kehitys, paremman energiatehokkuuden, ohuemman toteutuksen ja tuotantokustannusten laskun myötä plasma menetti markkinaosuuttaan. Monet valmistajat lopettivat plasman TV-tuotannon 2010-luvulla. Nykyään plasmanäyttöjä löytyy harvinaisuutena, ja niiden sijaan kuluttajamarkkinat ovat pitkälti siirtyneet LCD/LED- ja OLED-teknologioihin. Silti plasman vahvuudet — erityisesti kontrasti, liikkeen toisto ja katselukulmat — tekevät siitä edelleen kiinnostavan vaihtoehdon tietyissä ammattilais- ja esityskäytöissä sekä videoharrastajien keskuudessa.
Yhteenveto: Plasmanäyttö toimii ionisoidun kaasun tuottaman UV-säteilyn ja fosforien valon avulla. Se tarjoaa erinomaisia kuvanlaatuominaisuuksia kuten syvät mustat ja laajat katselukulmat, mutta sen energiankulutus, lämmöntuotto ja mahdollinen kuvanpalautuminen sekä markkinakehityksen muutokset ovat rajoittaneet sen nykyistä käyttöä.
Moderni plasmatelevisio. Nämä televisiot ovat kevyitä ja säästävät paljon tilaa.
Edut
Plasmatelevisioissa on enemmän pikseleitä (pieniä pisteitä, jotka yhdessä luovat kuvan) tuumaa kohti kuin vanhanaikaisissa katodisädeputkinäytöissä (CRT), joten ne tuottavat paljon terävämmän kuvan. Vanhantyylisissä kuvaputkinäytöissä kuvat koostuivat viivoista. Jos katsot tarkasti plasmanäyttöä, et näe viivoja. Huomaat, että useimmissa Plasmanäytöissä on laajakuvavaihtoehto, joten voit katsella elokuvia siten kuin ne on tarkoitettu elokuvateattereihin. Ne soveltuvat myös erinomaisesti uusimpiin digitaalisiin lähetysmenetelmiin.
Yksi suurista eduista on tilansäästö. Vanhojen katodisädeputkien ongelmana oli se, että ne tarvitsivat paljon tilaa, jotta säteet voivat osua näytön kaikille alueille. Mitä leveämpi ruutu, sitä suurempi oli television tilavuus. Keskimääräinen plasmatelevisio on noin 6-8 tuumaa syvä. Plasmatelevisioiden siirtäminen seinälle voi todella lisätä lattiatilaa, ja niitä voidaan katsoa lähes mistä tahansa huoneen kohdasta (yleensä 180 astetta).
Plasmanäytöt ovat myös hyvin kevyitä, varsinkin kun niitä verrataan takaprojektiotelevisioihin. 40-tuumainen plasmatelevisio painaa 50-80 kiloa (23-36 kg), ja jos ostat sopivan kiinnikkeen (jolla televisio voidaan kiinnittää seinään), ne voidaan ripustaa hyvin helposti sopivalle seinälle. Kun kiinnität seinään, sinun on varmistettava, että valitset kiinnikkeen, jossa kerrotaan suurin paino, jonka se voi kantaa. Useimpia kiinnikkeitä voi kallistaa, jos haluat katsella eri kulmasta.
Plasmatelevisiot pystyvät näyttämään jopa 16 miljoonaa väriä, joten ne soveltuvat paitsi televisio-ohjelmien katseluun myös uusimpien tietokonepelikonsolien näytöksi. Useimmissa plasmatelevisioissa on HDMI-liitännät ja kannettavien tietokoneiden liitännät, joten ne sopivat erinomaisesti tuotteiden ja myyntiviestien näyttämiseen toimistoissa ja kaupoissa.
Tulet myös huomaamaan, että niitä on erittäin helppo katsella jopa aurinkoisena päivänä tai hyvin valoisassa huoneessa. Toisin kuin vanhat CRT-näytöt, niitä ei ole vaikea nähdä kirkkaissa tiloissa.
Haitat
Plasmatelevisioiden fosforitekniikan vuoksi on mahdollista, että kuvan jäljet "palavat" näyttöön, jolloin siitä saattaa näkyä pieniä jälkiä, vaikka katsoisit muita kuvia. Tämä on ongelma kaupallisessa käytössä, jossa kuvia näytetään pitkiä aikoja. Sisäänpoltto voidaan yleensä välttää varmistamalla, että näytöllä ei näytetä samaa kuvaa pitkään aikaan (joskus jopa 20 minuuttia), joko sammuttamalla televisio tai vaihtamalla kanavaa.
Vaikka plasmatelevisiot ovat paljon kirkkaampia kuin takaprojektiotelevisiot, suorakatselu- ja LCD-televisiot ovat usein vielä kirkkaampia. Viimeisimmän sukupolven plasmatelevisiot ovat parantaneet kirkkauttaan, mutta varoituksena on, että niitä ei saa katsella liian kirkkaassa tai aurinkoisessa paikassa.
Vaikka plasmatelevisiot ovat paljon kevyempiä ja ohuempia kuin suorakatselu- ja takaprojektiotelevisiot, LCD-televisio voi olla vielä kevyempi ja ohuempi. LCD-televisioissa käytetään samaa tekniikkaa kuin useimmissa kannettavissa tietokoneissa. Plasmatelevisioita on saatavana suurempia kokoja kuin LCD-televisioita. Plasmatelevisiot maksavat enemmän kuin kuvaputki- ja LCD-televisiot.
Kuinka kauan ne kestävät?
Muihin televisiotekniikoihin verrattuna plasmatelevisioiden käyttöikä on lyhyempi. Useimpien plasmatelevisioiden käyttöikä on valmistajan arvioiden mukaan 20 000-30 000 tuntia. Tätä käyttöikää kutsutaan yleisesti plasmatelevision puoliintumisajaksi, sillä se on tuntimäärä, jonka aikana plasmatelevisio menettää noin puolet kirkkaudestaan.
Plasmatelevisiot rikkoutuvat helposti, ja niiden osat ovat melko helposti vahingoittuvia. Niitä tulisi siirtää vain varovasti.
Koska tekniikka on parantunut, plasmanäyttöjen käyttöikä on paljon pidempi, ja sinun pitäisi odottaa 30 000 käyttötuntia. Toisin sanoen televisiosi pitäisi olla päällä 16 tuntia päivässä joka päivä seuraavien 5 vuoden ajan. Kun televisiosi on vaihdettava, saatavilla on jo korkeamman resoluution malleja.
Rahan arvoinen?
Ensimmäiset kotikäyttöön tarkoitetut plasmatelevisiot olivat kalliita, jopa 5000 Yhdysvaltain dollaria pienestä perusmallista. Tekniikan kehittyessä ja tuotannon lisääntyessä hinnat laskivat. 2000-luvulla joitakin 37-tuumaisia malleja myytiin 1000 dollarilla tai jopa alle. Kuvaputkitelevision ostamisesta tuli harvinaista LCD-television yleistyessä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Miten plasmanäytöt valmistetaan?
V: Plasmanäytöt on valmistettu kahdesta lasilevystä, joiden väliin on varastoitu kaksi kaasua (ksenon ja neon), jotka täyttävät tuhansia pieniä kammioita tai tiloja.
K: Mitä punaiset, siniset ja vihreät fosforit tekevät plasmanäytössä?
V: Plasmanäytön jokaisen tilan takana on punaisia, sinisiä ja vihreitä fosforeita, jotka säteilevät valoa, kun niihin osuu säteilyä. Kun plasmakammioihin kytketään sähköä, värilliset fosforit tuottavat oikean värin näytölle.
K: Kuinka kauan plasmanäyttöjä on käytetty?
V: Plasmanäyttöjä on käytetty vuodesta 1964 lähtien.
K: Miten plasmanäytöt ovat kehittyneet ajan myötä?
V: Plasmanäyttöjen alkuaikoina voitiin tuottaa vain kaksi väriä. Nyt meillä on kuitenkin teräväpiirtoplasmanäyttöjä, joiden koko voi olla jopa 150 tuumaa.
K: Miksi plasmanäyttöjä valmistettiin vähemmän 2000-luvun alussa?
V: Plasmanäyttöjä valmistettiin vähemmän 2000-luvun alussa, kun ihmiset alkoivat ostaa enemmän nestekidenäyttöjä.
K: Mitä etuja plasmanäytöillä on katodisädeputkiin verrattuna?
V: Plasmanäytöt ovat paljon ohuempia kuin katodisädeputket, ja niiden tarkkuus on yleensä korkeampi.
K: Mitä kaasuja plasmanäytön kahden lasilevyn väliin varastoidaan?
V: Plasmanäytön kahden lasilevyn väliin varastoituvat kaasut ovat ksenonia ja neonia.
Etsiä