Katodisädeputki
Katodisädeputken eli CRT:n keksi Karl Ferdinand Braun. Se oli yleisin näyttötyyppi monien vuosien ajan. Sitä käytettiin lähes kaikissa tietokonenäytöissä ja televisioissa, kunnes LCD- ja plasmanäytöt alkoivat yleistyä.
Katodisädeputkessa on elektronitykki. Katodi on elektrodi (metalli, joka voi lähettää elektroneja, kun sitä kuumennetaan). Katodi on lasiputken sisällä. Lasiputken sisällä on myös anodi, joka vetää puoleensa elektroneja. Tätä käytetään vetämään elektroneja kohti lasiputken etuosaa, jolloin elektronit ampuvat ulos yhteen suuntaan ja muodostavat katodisäteen. Jotta säteen suuntaa voitaisiin hallita paremmin, putkesta poistetaan ilma, jolloin muodostuu tyhjiö.
Elektronit osuvat putken etuosaan, jossa on fosforiruutu. Elektronit saavat fosforin syttymään. Elektronit voidaan suunnata luomalla magneettikenttä. Ohjaamalla huolellisesti sitä, mitkä fosforin osat syttyvät, voidaan tyhjiöputken etupuolelle saada kirkas kuva. Kun tätä kuvaa vaihdetaan 30 kertaa sekunnissa, se näyttää siltä, että kuva liikkuu. Koska putken sisällä on tyhjiö (jonka on oltava riittävän vahva pitämään ilman poissa) ja koska putken on oltava lasia, jotta fosfori näkyisi, putken on oltava paksua lasia. Suuressa televisiossa tämä tyhjiöputki voi olla melko raskas.
Katodisädeputki keksittiin vuonna 1897, ja sitä käytettiin oskilloskooppina (aaltoja näyttävä laite). Myöhemmin Philo T. Farnsworth käytti sitä muiden keksintöjen ja parannusten ohella ensimmäisessä nykyaikaisessa elektronisessa televisiossa 1920-luvulla. Kuvaputki oli televisioruudun päätyyppi, kunnes nestekidenäyttö tuli suosituksi 2000-luvun alussa.
Katodisädeputki, jossa käytetään sähkömagneettista fokusointia ja poikkeutusta
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka keksi katodisädeputken?
A: Karl Ferdinand Braun keksi katodisädeputken.
K: Mikä on katodisädeputki?
A: Katodisädeputki on näyttötyyppi, jossa käytetään elektronitykkiä, metallielektrodia (katodi) ja anodia tyhjiön luomiseksi lasiputkeen. Elektronit osuvat sitten putken etuosaan, jossa on fosforiruutu, joka syttyy, kun elektronit osuvat siihen.
K: Miten se toimii?
V: Elektronit vetävät puoleensa anodia ja ampuvat ulos yhteen suuntaan, jolloin syntyy katodisäde. Jotta tämän säteen suuntaa voitaisiin hallita paremmin, lasiputkesta poistetaan ilma tyhjiön luomiseksi. Elektronit osuvat sitten lasiputken etuosassa olevaan fosforiruutuun, jolloin se syttyy. Ohjaamalla huolellisesti sitä, mitkä fosforin osat syttyvät, voidaan luoda kuvia tyhjiöputken etuosaan. Kuvien vaihtaminen 30 kertaa sekunnissa saa ne näyttämään siltä kuin ne liikkuisivat.
K: Milloin televisiota käytettiin ensimmäisen kerran?
V: CRT-putkea käytti nykyaikaisessa elektronisessa televisiossa ensimmäisen kerran Philo T Farnsworth 1920-luvulla.
K: Milloin LCD- ja plasmanäyttöjä alettiin käyttää niiden sijaan?
V: LCD- ja plasmanäyttöjä alettiin käyttää niiden sijaan 2000-luvun alussa.
K: Mikä tekee kuvaputkista raskaita?
V: Kuvaputket on valmistettu paksusta lasista, jonka sisällä on riittävän vahva tyhjiö pitämään ilmaa, mikä tekee niistä melko raskaita suuriksi televisioiksi tai näytöiksi.
