Paavillinen tiedeakatemia — Vatikaanin tieteellinen akatemia (per. 1603)
Tutustu Paavilliseen tiedeakatemiaan (per. 1603): Vatikaanin pitkäaikainen tieteellinen instituutio, sen historia, uudelleenjärjestelyt ja vaikutus tieteeseen.
Paavillinen tiedeakatemia on perustettu neljä vuosisataa sitten Accademia dei Lincei -akatemiana vuonna 1603. Paavi Pius IX muutti sen nimen vuonna 1847 paavilliseksi Akatemiaksi uusien linssiläisten akemiaksi osoittaakseen sen uutta asemaa paavillisen valtion virallisena instituutiona. Lähes sata vuotta myöhemmin paavi Pius XI organisoi sen uudelleen Paavilliseksi tiedeakatemiaksi 28. lokakuuta 1936 Motu proprio In multis solaciis (lat. "Monien lohdutusten joukossa") -kirjeessä.
Historia lyhyesti
Alkuperäinen Accademia dei Lincei perustettiin Roomassa vuonna 1603, ja sen perusti aatelissukuun kuuluva tiedonharrastaja Federico Cesi. Akatemian nimi viittasi linceihin (ilvekseen) tiedon terävänä havainnoijana. Useiden vaiheiden kautta toiminta hiipui, mutta paavillinen suojelu ja myöhemmät järjestelyt pitivät perinnettä elossa. Paavi Pius IX:n ja myöhemmin paavi Pius XI:n toimet vakiinnutti akatemian aseman paavin tieteellisenä neuvonantajana ja tutkimusta edistävänä instituutiona.
Toiminnan tarkoitus ja tehtävät
- Edistää luonnontieteiden, matematiikan ja teknisten tieteenalojen tutkimusta.
- Tarjota tieteellistä neuvontaa ja asiantuntija-arvioita Pyhän istuimen käyttöön, erityisesti asioissa, joissa tiede ja etiikka kohtaavat (esim. bioetiikka, ympäristökysymykset, ihmisen alkuperää koskevat tutkimukset).
- Järjestää kansainvälisiä kokouksia, seminaareja ja tutkimushankkeita sekä julkaista tutkimustuloksia ja raportteja.
- Edistää dialogia tieteen ja uskon välillä sekä tukea tieteellistä koulutusta ja nuorten tutkijoiden verkostoitumista.
Sijainti ja organisaatio
Paavillisen tiedeakatemian virallinen kotipaikka on Casina Pio IV, joka sijaitsee Vatikaanin puutarhoissa. Akatemia toimii Pyhän istuimen alaisuudessa, mutta sen jäsenistö on kansainvälistä ja monialainen. Organisaatioon kuuluu täysjäseniä, ulkomaisia jäseniä, kunniajäseniä ja tieteellisiä neuvonantajia eri aloilta. Toiminta perustuu jäsenistön asiantuntemukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön.
Jäsenistö ja vaikuttavuus
Akatemiaan kuuluu maailmanlaajuisesti tunnustettuja tutkijoita ja asiantuntijoita eri tieteenaloilta, mukaan lukien Nobel-palkitut ja muut kansainvälisesti merkittävät tiedehenkilöt. Jäsenet valitaan meriitien perusteella, ja akatemia pyrkii ylläpitämään korkeaa tieteellistä tasoa sekä laajaa kansainvälistä verkostoa. Sen vaikutus näkyy erityisesti tieteellisten arvioiden, asiantuntijalausuntojen ja julkisten seminaarien kautta.
Tapahtumat, julkaisutoiminta ja yhteistyö
Akatemia järjestää säännöllisiä kongresseja, työpajoja ja julkisia luentosarjoja, joissa käsitellään ajankohtaisia tieteellisiä ja eettisiä kysymyksiä. Se julkaisee konferenssien muistioita, tutkimusraportteja ja suosituksia, joita käytetään sekä akateemisessa että päätöksenteon kontekstissa. Akatemia tekee yhteistyötä yliopistojen, tutkimuslaitosten ja muiden akatemioiden kanssa ympäri maailmaa.
Merkitys ja rooli nykypäivänä
Paavillinen tiedeakatemia toimii siltojen rakentajana tieteen ja uskonnon välille tarjoamalla foorumin avoimelle keskustelulle vaikeista ja monitahoisista kysymyksistä. Sen tavoitteena on tukea tieteellistä vapaata tutkimusta ja edistää tieteen vastuullista käyttöä yhteiskunnassa. Akatemian suositukset ja lausunnot voivat vaikuttaa sekä kansainväliseen tutkimusyhteisöön että Pyhän istuimen linjauksiin eri kysymyksissä.
Lisätietoja akatemian nykyisistä projekteista, jäsenistä ja julkaisuista löytyy akatemian omista tiedonlähteistä ja sen järjestämistä seminareista.

Pihapiiri
Tehtävä
Vaikka Akatemia raportoi suoraan paaville, sillä on huomattava vapaus toteuttaa tehtäväänsä, joka on tieteen ja sen mahdollisten seurausten tutkiminen ihmiskunnan kannalta. Kristillinen usko ei ole edellytys Akatemian jäsenyydelle, koska se on ennen kaikkea laillinen tieteellinen elin, joka noudattaa tieteellistä menetelmää. Vuoteen 2003 mennessä yli kaksi tusinaa Nobel-palkinnon voittajaa (mukaan lukien professori Ahmed Zewail, kemia 1999) ja useita Field Medal -mitalin voittajia on laskettu jäseniksi. Täysistunnot ovat joka toinen vuosi järjestettäviä tieteidenvälisiä tilaisuuksia, joissa tarkastellaan uutta kehitystä ja keskustellaan edistymisestä tehtävässään. Yleisiä työryhmiä ovat esimerkiksi tähtitiede ja kosmologia, kognitio- ja aivotiede sekä genetiikka.
Uudelleenjärjestelyt
- In multis solaciis, jonka paavi Pius XI antoi 28. lokakuuta 1936 paavillisen tiedeakatemian aiheesta.
Etsiä