Paavillinen tiedeakatemia
Paavillinen tiedeakatemia on perustettu neljä vuosisataa sitten Accademia dei Lincei -akatemiana vuonna 1603. Paavi Pius IX muutti sen nimen vuonna 1847 paavilliseksi Akatemiaksi uusien linssiläisten akatemiaksi osoittaakseen sen uutta asemaa paavillisen valtion virallisena instituutiona. Lähes sata vuotta myöhemmin paavi Pius XI organisoi sen uudelleen Paavilliseksi tiedeakatemiaksi 28. lokakuuta 1936 Motu proprio In multis solaciis (lat. "Monien lohdutusten joukossa") -kirjeessä.
Pihapiiri
Tehtävä
Vaikka Akatemia raportoi suoraan paaville, sillä on huomattava vapaus toteuttaa tehtäväänsä, joka on tieteen ja sen mahdollisten seurausten tutkiminen ihmiskunnan kannalta. Kristillinen usko ei ole edellytys Akatemian jäsenyydelle, koska se on ennen kaikkea laillinen tieteellinen elin, joka noudattaa tieteellistä menetelmää. Vuoteen 2003 mennessä yli kaksi tusinaa Nobel-palkinnon voittajaa (mukaan lukien professori Ahmed Zewail, kemia 1999) ja useita Field Medal -mitalin voittajia on laskettu jäseniksi. Täysistunnot ovat joka toinen vuosi järjestettäviä tieteidenvälisiä tilaisuuksia, joissa tarkastellaan uutta kehitystä ja keskustellaan edistymisestä tehtävässään. Yleisiä työryhmiä ovat esimerkiksi tähtitiede ja kosmologia, kognitio- ja aivotiede sekä genetiikka.
Uudelleenjärjestelyt
- In multis solaciis, jonka paavi Pius XI antoi 28. lokakuuta 1936 paavillisen tiedeakatemian aiheesta.
