Latinan kieli: historia, kehitys ja käyttö Vatikaanissa
Latinan kieli: historia, kehitys ja Vatikaanin käyttö — klassinen & vulgäärilatina, kirkolliset messut sekä nykyrooli kirkossa ja akateemisessa tutkimuksessa.
Latina on italialainen kieli, jota käytettiin muinaisessa Roomassa. Lyhyitä latinankielisiä tekstejä on löydetty noin 5. vuosisadalta eaa. ja pidempiä tekstejä noin 3. vuosisadalta eaa. alkaen. Kielen varhaiset muodot tunnetaan yleisesti nimellä vanha latina (lat. Old Latin), josta kehittyivät myöhemmin klassinen ja kansankielinen muoto.
Latinan kehitys ja päämuodot
Klassista latinaa käytettiin 1. vuosisadalla eaa. ja se oli Rooman valtakunnan virallinen kieli. Klassinen latina näkyy osoituksena korkeasta kirjallisesta tasosta: sen tekstit ovat säilyttäneet asemansa esikuvina oikean kielen ja tyylin oppimisessa. Sitä käytettiin laajalti Välimeren länsiosassa.
Kansankielinen, puhutumpi muoto tunnetaan nimellä vulgäärilatina. Romanikieliksi kutsutut kielet — kuten italia, espanja, ranska, portugali ja romania — kehittyivät pitkälti tästä epävirallisesta latinasta. Lisäksi latinasta syntyi keskiajan ja uuden ajan alun aikana oma kirjoitettu muotonsa, jota kutsutaan usein neo‑latinaksi ja jota käytettiin tieteessä, filosofiaa ja luonnontieteissä vielä satoja vuosia.
Latinan asema kristinuskossa ja Euroopassa
Latinankieli oli kristinuskolle hyvin tärkeää monien vuosisatojen ajan. Katolinen kirkko käytti latinaa liturgiassa, teologiassa ja kansainvälisessä hallinnossaan, mikä auttoi kielen säilymistä elinvoimaisena myös keskiajalla. Luostarit ja kirkolliset koulut levittivät latinankielistä kirjoituskulttuuria ja säilyttivät antiikin klassikoiden tekstejä kopioimalla niitä käsin.
Latina Vatikaanissa ja nykyaikainen käyttö
Sitä puhutaan yhä nykyäänkin joissakin uskonnollisissa tilaisuuksissa. Se on virallinen kieli Vatikaanissa, jossa paavi johtaa roomalaiskatolista kirkkoa. Vatikaanissa ihmiset puhuvat joskus keskenään latinaa (jos heillä on eri äidinkieli), ja Kirkon virallisia dokumentteja voidaan julkaista latinaksi.
Katolisen kirkon messu saatetaan toimittaa kokonaan latinaksi. Tämä on roomalaisen riitin messu (ns. ylimääräinen tai "tridentiininen" muoto), mutta myös nykyisessä messun muunnelmassa on latinankielisiä vaihtoehtoja. Latinan käyttö liturgiassa vaihtelee paikallisten tapojen ja kirkollisten päätösten mukaan.
Latinankielen erityispiirteitä ja tilankäyttö nykypäivänä
- Kirjakieli ja ääntämys: Kansan- ja kirjallinen latina eroavat ääntämystavoiltaan; nykyään tutkijat puhuvat usein erikseen »klassista ääntämystä» ja »kirkollis‑/italialaista ääntämystä».
- Tieteellinen ja oikeudellinen perintö: Latinan sanastoa käytetään yhä tieteellisissä nimissä (biologia), oikeudellisissa termeissä ja monissa akateemisissa mottoissa.
- Kansainvälinen merkitys: Latinalle oli vuosisatojen ajan rooli yliopistojen ja kansainvälisen tiedeyhteisön työkaluna.
- Opetus ja harrastus: Latinan opiskelu on edelleen osa humanistista koulutusta monissa maissa. On myös elävää "eläviä latina" ‑liikkeitä, joissa pyritään puhumaan latinaa arkipäivän tilanteissa.
Latinankielisen perinnön vaikutus
Latina on jättänyt syvät jäljet Euroopan kieliin, lainoihin, paikannimiin ja kulttuuriseen sanastoon. Monet modernit sanat polveutuvat latinan alkuperäisistä muodoista, ja latinankieliset fraasit elävät edelleen akateemisissa ja juridisissa yhteyksissä.
Yhteenvetona: latina ei ole ainoastaan muinaiskielenä merkittävä, vaan sen vaikutus näkyy yhä uskonnossa, tieteessä, lainsäädännössä ja kansanperinteessä. Vatikaanin ja kirkon yhteyksien ansiosta latinalla on poikkeuksellisen pitkäkestoinen ja elävä asema verrattuna moniin muihin kuolleiksi kutsuttuihin kieliin.
Nykyinen käyttö
Latinaa kutsutaan kuolleeksi kieleksi, koska kukaan ei enää puhu latinaa äidinkielenään. Vaikka se on kuollut kieli, se ei ole sukupuuttoon kuollut kieli, koska jotkut ihmiset käyttävät sitä edelleen jokapäiväisessä elämässä. Itse asiassa monet opiskelevat sitä edelleen koulussa. Latina on edelleen hyödyllistä, koska se osoittaa, miten yhteiskunta toimii. Latinan osaaminen helpottaa romanikielten oppimista.
Ihmiset lukevat edelleen latinankielisiä klassikoita, kuten Vergiliuksen runoja, Caesarin muistelmia ja Ciceron puheita. Latinaa käytetään myös laajalti kansainvälisenä apukielenä, erityisesti katolisessa kirkossa, ja biologit käyttävät sitä kuvaillessaan ja nimetessään uusia lajeja.
Latinaa käytetään edelleen taksonomiassa tieteellisten nimien antamiseen eliölajeille ja lajiryhmille. Jotkut lääketieteessä käytettävät termit, joilla nimetään ruumiinosia (kuten luita) ja joidenkin sairauksien nimiä, kirjoitetaan myös latinaksi.
Lajikkeet
Latinaa on kolmenlaista: klassista latinaa, vulgäärilatinaa ja kirkollista latinaa. Klassista latinaa käyttivät sivistyneet roomalaiset, ja sitä opiskellaan edelleen kaikkialla maailmassa. Vulgäärilatina oli tavallisten roomalaisten käyttämä yleisempi puhuttu laji, ja roomalaisten valloittamat kansat oppivat sitä. Kirkollinen latina on yleistä Italian kouluissa, ja roomalaiskatolinen kirkko käyttää sitä edelleen.
Latinankieli oli aikoinaan tärkein kieli suurimmassa osassa Eurooppaa keskiajalla. Sitä opetettiin monissa eurooppalaisissa kouluissa, ja kaikissa yliopistoissa käytettiin latinaa opetuskielenä. Latina alkoi menettää merkitystään uskonpuhdistuksen myötä, mutta tieteellisten kirjojen ja tietosanakirjojen kirjoittajat käyttivät sitä edelleen usein. Noin vuoteen 1900 asti monet yliopistot hyväksyivät latinaksi kirjoitetut väitöskirjat.
Kun ihmiset muilta Euroopan alueilta oppivat vulgäärilatinaa roomalaisten valloitusten aikana, kukin alue kehitti oman kielensä, joka oli latinan yksinkertaistettu muoto. Näitä kieliä kutsutaan romaanisiksi kieliksi, ja niitä puhutaan yhä nykyäänkin. Viisi romanikielistä kieltä, joilla on eniten puhujia, ovat espanja, ranska, portugali, italia ja romania. Romanikielet ovat hyvin samankaltaisia keskenään, ja yhden romanikielen puhujat ymmärtävät monia toisen romanikielen sanoja ja lauseita (sekä teksteissä että puhutuissa keskusteluissa). Esimerkiksi portugalin kielen puhujat ymmärtävät usein espanjaa. Romanikielten voidaan sanoa olevan latinan nykyaikaisia murteita.
Kielioppi
Latinassa on samanlainen taivutusrakenne kuin muinaiskreikassa, mutta eri aakkoset.
Latinan kielessä on seitsemän erilaista substantiivin sijamuotoa: nominatiivi, vokatiivi, akkusatiivi, genetiivi, datiivi, ablatiivi ja lokatiivi. Vokaatiivi on lähes aina sama kuin nominatiivi, mutta jos nominatiivi päättyy -us:iin, se muuttuu -e:ksi, ja jos nominatiivi päättyy -ius:iin, se muuttuu -i:ksi. Lokaatiossa käytetään datiivin muotoa. Latinankieliset substantiivit deklinaatioon eli muuttuvat sen mukaan, miten niitä käytetään lauseessa. Substantiivi voidaan dekladioida viidellä eri tavalla. Näitä tapoja kutsutaan deklinaatioiksi. Deklinaatiot on numeroitu 1-5 (ensimmäinen deklinaatio, toinen deklinaatio jne.), ja jokaisella on eri päätteet, jotka yksilöivät substantiivin deklinaation. Kun substantiivi deklinaatioidaan, muodostetaan kaksitoista muotoa, kaksi kutakin substantiivin tapausta varten (paikallissija jätetään pois).
Verbeille tehdään samanlainen asia, jota kutsutaan konjugaatioksi. Kun verbi konjugoidaan, siitä muodostuu kuusi muotoa. Viisi tekijää voi muuttaa verbiä: persoona, numero, aikamuoto, äänne ja mieliala. Kaiken kaikkiaan on 120 mahdollista muotoa latinan verbejä.
Laatan latinankielinen teksti kuuluu: "Vuonna 1883 keskipäivän jälkeen toisen ja kolmannen tunnin aikana keisari Frans Joosef kunnioitti läsnäolollaan tätä kirjastoa."
Latinan kirjoittaminen
Latinaa kirjoitettiin ennen vahalevyille. Tilaa oli vähän, joten sanat juoksivat yhteen, eikä sanojen välissä ollut välilyöntejä. Joskus käytettiin papyrusta, mutta se oli kallista. Välimerkit olivat antiikin ajatus, mutta ne tulivat latinaan myöhemmin. Pienet kirjaimet (pienet kirjaimet) ovat suhteellisen uudenaikaisia keksintöjä. Roomalaiset aakkoset ovat peräisin etruskien kielestä.
Seuraavassa on johdanto Ovidiuksen teokseen Metamorphoses (kirja 1, rivit 89-100); siinä kuvataan kultaista aikaa.
| Vanha kirjoitus | Nykyaikainen kirjoittaminen |
| AVREA-PRIMA-SATA-EST-ÆTAS-QVAE-VINDICE-NVLLO SPONTE-SVA-SINE-LEGE-FIDEM-RECTVMQVE-COLEBAT | Aurea prima sata est aetas, quae vindice nullo, sponte sua, sine lege fidem rectumque colebat. |
| Englanninkielinen käännös | |
| Tämä oli kultainen aikakausi, joka ilman pakkoa ja lakeja ruokki spontaanisti hyvää ja totta. Ei ollut pelkoa eikä rangaistusta: ei ollut uhkaavia sanoja, jotka olisi luettu ja jotka oli kiinnitetty pronssiin, ei ollut joukko anojia, jotka pelkäsivät tuomarin kasvoja, vaan he elivät turvallisesti ilman suojelua. Yksikään vuorilta kaadettu mänty ei ollut vielä saavuttanut virtaavia aaltoja matkatakseen muihin maihin: ihmiset tunsivat vain omat rannikkonsa. Kaupunkeja ei ympäröineet jyrkät ojat, ei suorat sotatrumpetit, ei kierretyt sarvet, ei miekat ja kypärät. Ilman sotajoukkoja ihmiset viettivät elämäänsä lempeässä rauhassa ja turvassa. | |
Lapis Niger on 6. tai 5. vuosisadalta eaa. peräisin oleva stele. Siinä on yksi vanhimmista tunnetuista latinankielisistä kirjoituksista.
Rooman valtakunnan kaatumisen jälkeen
Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen monet ihmiset käyttivät edelleen latinaa. Akvinolaisen Tuomaksen, Petrarcan, Erasmuksen, Lutherin, Kopernikuksen, Descartesin ja Newtonin kaltaiset oppineet kirjoittivat latinaksi. Esimerkiksi Hugo Grotius julkaisi vuonna 1625 teoksensa De jure belli ac pacis (Sodan ja rauhan oikeudesta), joka on yksi kansainvälisen oikeuden perusteista.
Carolus Linnaeuksen vuonna 1798 julkaistun pääteoksen nimiölehti. Tämä teos on modernin taksonomian perusta. Se on kirjoitettu latinaksi
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä kieltä käytettiin muinaisessa Roomassa?
A: Antiikin Roomassa käytettiin latinaa.
K: Milloin lyhyet latinankieliset tekstit ilmestyivät ensimmäisen kerran?
A: Lyhyitä latinankielisiä tekstejä ilmestyi ensimmäisen kerran noin 5. vuosisadalla eaa.
Q: Minkälaista latinaa käytettiin 1. vuosisadalla eaa.?
V: Klassista latinaa käytettiin 1. vuosisadalla eaa.
K: Missä latinaa puhuttiin laajalti?
V: Latinaa puhuttiin laajalti Välimeren länsiosassa.
K: Miten romanikielet kehittyivät latinasta?
V: Romanikielet kehittyivät vulgäärilatinasta, joka on epävirallinen versio puhutusta latinasta.
K: Miksi latina on yhä nykyäänkin tärkeää kristinuskolle? V: Latinankieli on edelleen tärkeää kristinuskolle, koska sitä puhutaan edelleen joissakin uskonnollisissa tilaisuuksissa ja se on virallinen kieli Vatikaanissa, jossa paavi johtaa roomalaiskatolista kirkkoa. Katolisen kirkon messu voidaan myös toimittaa kokonaan latinaksi (roomalaisen riitin messu).
Etsiä