Preeria on luontotyyppi, jossa kasvaa pääasiassa ruohoja, mutta myös kukkivia kasveja ja satunnaisesti pensaita tai yksittäisiä puita. Tällaista luontotyyppiä esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta sillä on eri nimiä, kuten aroja Aasiassa. Pohjois-Amerikassa sana preeria tarkoittaa yleensä nurmialueita. Preerialla on usein monia eläimiä, jotka joko suosivat preeriaa tai voivat elää vain preerialla. Tunnettuja eläimiä ovat esimerkiksi amerikanbiisoni (jota kutsutaan myös puhveliksi) ja pronssiantilooppi. Lintuja ovat esimerkiksi bobolink ja niittykirvinen.
Määritelmä ja levinneisyys
Preeria on laajojen, ruoho- ja niittyvaltaisten alueiden muodostama ekosysteemi, joka esiintyy pääasiassa lauhkeilla tai puolikuivilla leveysasteilla. Saman tyyppisiä alueita kutsutaan eri puolilla maailmaa muun muassa aroiksi, steppeiksi, pampaksiksi ja veldiksi. Preerian rakenne ja lajit vaihtelevat paikallisen ilmaston, kasvukauden pituuden ja pohjamaalajin mukaan.
Preerian tyypit
- Korkeakasvuiset preeriat (tallgrass prairie) – runsaasti korkeita ruohokasveja, kastelun määrästä riippuen. Tyypillisiä Keski‑itään Pohjois‑Amerikassa ja soveltuvat hyvin karjatalouteen ja viljelyyn.
- Sekakasvuiset preeriat (mixed‑grass prairie) – sekoitus korkeampia ja matalampia ruohokasveja, esiintyy yleensä siirtymävyöhykkeissä.
- Matalakasvuiset preeriat (shortgrass prairie) – kuivempia alueita, joissa ruohot ovat lyhyempiä ja kuiva‑resistenttejä.
Kasvillisuus ja maaperä
Preerian kasvillisuus muodostuu pääasiassa erilaisista ruohoista (täysikasvuisista ruokoista ja heinäkasveista) ja monista kukkivista yrteistä (forb‑lajit), jotka kukkivat eri aikoina tarjoten ravintoa pölyttäjille. Tyypillisiä piirteitä ovat:
- Syvät ja laajat juurijärjestelmät, jotka sitovat maata, varastoivat vettä ja hiiltä sekä parantavat maaperän hedelmällisyyttä.
- Runsas eloperäisen aineksen kerrostuma, usein ravinteikas pintamaa (esim. mollisol‑tyyppiset maat Pohjois‑Amerikassa).
- Pensaita ja puita esiintyy yleensä vain suojaisissa painanteissa tai vesistöjen varsilla; laajoilla alueilla puuston määrä on vähäinen tai yksittäinen.
Eläimistö
Preerialla elää monipuolinen eläimistö, joka on sopeutunut avoimen maiseman haasteisiin. Tyypillisiä eläimiä ovat:
- Suurpedot ja pienpedot: koyote (susi‑sukulainen), susi, kettu sekä erilaiset kärppä‑ ja mäyrätyyppiset pienpedot.
- Suureläimet: amerikanbiisoni on yksi tunnetuimmista preerian suurista kasvinsyöjistä. Pohjois‑Amerikassa elää myös pronghorn‑antilooppi ja eri alueilla villihevosia ja domaaneja laiduntavia eläimiä.
- Pienet jyrsijät: preeriamajor (preeriakoira), erilaiset myyrät ja maapähkinäjyrsijät sekä maapääskyn kaltaiset lajit, jotka kaivautuvat käytäviin ja pesii maahan.
- Linnut: niittylinnut kuten bobolink ja niittykirvinen, eri petolinnut sekä muuttolinnut, jotka käyttävät preeriaa lisääntymisalueinaan.
Ekologia: tuli, laidunnus ja dynamiikka
Preerian ekologiaa muokkaavat luonnolliset häiriötekijät, erityisesti tulipalot ja laidunnus. Tulipalot poistavat vanhaa kasvustoa, edistävät uusien ruohojen kasvua ja pitävät pensaikon leviämistä kurissa. Laidunnus suurilla kasvinsyöjillä edistää lajiston monimuotoisuutta ja luo erilaisia kasvillisuusrakenteita.
Näiden häiriöiden puuttuminen voi johtaa pensaiden ja puiden leviämiseen, mikä muuttaa avoimen preerian puustoisemmaksi maisemaksi ja vähentää alkuperäistä lajistoa.
Ihisen vaikutus ja suojelu
Ihminen on muokannut valtavia määriä preeriaa viljelyksiksi ja laidunmaiksi. Erityisesti Pohjois‑Amerikan korkeakasvuiset preeriat ovat suurelta osin korvautuneet maatalousmaalla ja asutuksella. Tämä on vähentänyt alkuperäistä elinympäristöä, pirstonut populaatioita ja uhannut useita lajeja.
Suojelutoimet ja ennallistaminen (prairien restorointi) tähtäävät alkuperäisten kasviyhdyskuntien palauttamiseen, luonnontilaisten palo‑ ja laidunrytmien jäljittelemiseen sekä uhanalaisten lajien suojeluun. Preerian maaperä ja syvät juuret tekevät siitä myös tärkeän hiilivaraston, joten sen säilyttäminen ja ennallistaminen edistävät ilmastonmuutoksen hillintää.
Yhteenveto
Preeria on elinvoimainen, ruohojen hallitsema tasanko, jonka lajisto ja toiminta perustuvat avoimeen maisemaan, tulipaloon ja laidunnukseen. Vaikka ihmistoimet ovat vähentäneet alkuperäisiä preerioita voimakkaasti, suojelu‑ ja kunnostushankkeet pyrkivät palauttamaan näiden ekosysteemien monimuotoisuuden ja toiminnallisuuden.


