Savanni – trooppinen ruohikkoalue: määritelmä, ilmasto ja eliöt

Sana savanni tulee panamankielisestä sanasta, joka tarkoittaa preeriaa tai tasankoa. Savannit ovat yleensä laajoja alueita, jotka ovat pääosin korkeiden ruohojen peitossa. Niillä voi esiintyä hajanaisesti pensaita ja puita, mutta puustoa ei ole riittävästi muodostamaan yhtenäistä metsää. Yleisin määritelmä savannille on trooppinen ruohikkoalue, kuten monet Afrikan alueet, mutta savanneja on myös muiden ilmastovyöhykkeiden reuna-alueilla.

Määritelmä ja rakenteellinen ominaisuus

Savanneille on tyypillistä selkeästi jaksottunut rakenne: laaja matala kasvillisuuskerros (ruohoja ja matalia yrttejä) sekä hajanaiset puut ja pensaat. Monet määritelmät korostavat, että puuston määrä ja korkeus eivät riitä estämään ruohojen valon saantia tai muodostamaan pysyvää metsää. Usein savannin syntyyn vaikuttavat sekä ilmasto että erilaiset häiriöt, kuten laidunnus ja tulipalot, jotka estävät puiden vallan kasvun.

Ilmasto ja sadanta

Savanneilla on tyypillisesti selkeät vuodenaikaiset vaihtelut: kostea sadekauden jakso ja pitkä kuiva kausi. Trooppisilla savanneilla lämpötilat pysyvät usein korkeina ympäri vuoden, mutta sadannassa on suuria kausivaihteluita. Sadanta vaihtelee alueittain, mutta usein puhutaan väliltä noin 500–1500 mm vuodessa; määrän ja jakautumisen perusteella kasvilajisto ja puuston peittävyys vaihtelevat suuresti.

Kasvillisuus ja sopeutumat

Savannien kasvit ovat sopeutuneet toistuviin kuivuusjaksoihin ja palohäiriöihin. Monet ruohot kuuluvat C4-fotosynteesin omaaviin lajeihin, jotka käyttävät vettä tehokkaammin korkeassa lämpötilassa ja suoriutuvat hyvin intensiivisessä auringonvalossa. Puut ja pensaat ovat usein hitaasti kasvavia tai niillä on paksut kuoret ja kyky työntää uusia versoja palon jälkeen.

• Ruohot: monivuotiset juuristoista uudelleen kasvavat lajit, jotka sietävät toistuvia polttoja.
• Puut ja pensaat: usein lajit, jotka kestävät laidunnusta tai pystyvät resprouttaamaan (esim. akasiatyyppiset lajit).
• Maaperä: savanniin liittyvät maaperät voivat olla ravinteikkaita tai köyhiä; sadannan kausiluontoisuus vaikuttaa ravinteiden kiertoon.

Eliöstö ja ekologia

Savannit tukevat usein runsasta ja monimuotoista eläimistöä. Suuret laiduntaajat muokkaavat kasvillisuutta ja voivat edistää avoimen ruohikkoalueen säilymistä, kun taas petoeläimet seuraavat näitä populaatioita.

• Suuret nisäkkäät: norsut, puhvelit, gasellit, zebrat, antiloopit ja suuret laumat, jotka vaikuttavat kasvillisuuteen.
• Petopyynti: leijonat, gepardit, hyeenat ja muut petoeläimet seuraavat saaliseläimiä.
• Linnut ja hyönteiset: monia erikoistuneita lajeja, mm. maassa pesiviä lintuja ja pölyttäjiä.

Ekologisesti savanni on dynaaminen järjestelmä, jossa tulipalot, laidunnus ja sääolosuhteet yhdessä määrittävät, pysyykö alue avoimena ruohoalueena vai kehittyykö se vähitellen puustoisemmaksi.

Savannin suhde metsään ja muihin biotooppeihin

Monilla alueilla savanni rajautuu metsiin tai aavikoihin; sen sijainti riippuu sademäärästä, maaperästä ja häiriöiden voimakkuudesta. Useimmiten metsää voisi teoriassa syntyä savannin paikalle, jos häiriötekijät (esim. toistuvat tulipalot tai voimakas laidunnus) poistuisivat. Siksi savannit erottuvat selvästi metsistä, vaikka sademäärä joskus riittäisikin metsän ylläpitämiseen.

Ihmisen vaikutus ja suojelu

Ihmistoiminta on muuttanut monia savannialueita: laidunnus, karjatalous, maanviljely ja metsien hakkuut voivat muuttaa savannin rakennetta ja johtaa esimerkiksi eroosioon tai häiriöiden lisääntymiseen. Toisaalta ihmisen aiheuttamat palot ja liikalaidunnus voivat aiheuttaa puuston vähenemistä ja ekosysteemin köyhtymistä.

Suojelu pyrkii säilyttämään luonnollisen palorytmin, säätämään laidunnusta ja ehkäisemään liiallista maa- ja vesivarojen käyttöä. Monilla savannoilla on myös tärkeä kulttuurinen ja taloudellinen merkitys paikallisille yhteisöille.

Erilaisia savannityyppejä ja esimerkkejä

• Tropiikin savannit: laajat alueet Afrikassa (esim. Serengeti), Etelä-Amerikassa ja Australiassa.
• Reuna- ja lämpimän vyöhykkeen savannit: paikoin subtrooppisilla alueilla, joissa ilmasto on kuivempi tai satunnaisempi.

Yhteenvetona: savanni on monimuotoinen ekosysteemi, jossa ruohojen ja hajanaisen puuston välisen tasapainon ylläpitoon vaikuttavat ilmasto, maaperä ja erityisesti toistuvat häiriöt kuten eläinten laidunnus ja tulipalot. Monet lajit ovat sopeutuneet näihin olosuhteisiin, ja ihmisen toiminta voi joko tukea luonnollista dynamiikkaa tai uhata savannien monimuotoisuutta ja tuotantokykyä.

Alkuperäinen kuvaus: Ne ovat korkeiden ruohojen peitossa. Niillä voi olla hajanaisesti pensaita ja puita, mutta niitä ei ole tarpeeksi estämään ruohojen kasvua. Yleisin määritelmä savannille on trooppinen ruohikkoalue, kuten Afrikassa. Niillä on kausittaisia sateita ja kuivia kausia. Kaikki savannikasvit ja -puut voivat selviytyä kuivuusjaksoista. Useimmilla savanneilla sataa riittävästi metsän ylläpitämiseen, mutta metsää ei koskaan synny, koska jokin estää puita kasvamasta. Tämä voi olla eläimiä, jotka laiduntavat ja kaatavat puita (kuten norsut Afrikassa), tai tulipaloja, jotka tappavat useimmat puulajit. Sen sijaan on paljon ruohoja ja muita kasveja, jotka voivat kasvaa uudelleen juurista.

Pohjois-Amerikka

Pohjois-Amerikassa sanaa savanni käytetään myös kuvaamaan korkearavinteisia preerioita, joilla on hajallaan puita, yleensä tammia. Kyseessä on lauhkea ilmasto (kylmempi kuin tropiikissa). Sitä kutsutaan tammisavanniksi, koska tammi on pääpuu. Vähintään puolet näkymästä taivaalle on oltava avoin. Jos puita on enemmän, sitä kutsutaan metsiköksi tai metsiköksi. Jos puita on vähemmän, kyseessä on preeria. (Jos puita ja pensaita on paljon ja ruohoa hyvin vähän, kyseessä on metsä). Tammisavanneja on Kaliforniassa ja Oregonissa länsirannikolla. Lounaassa sitä esiintyy Arizonassa, Uudessa Meksikossa ja Pohjois-Meksikossa. Keskilännessä sitä tavataan korkearavuisella preerialla. Usein metsikkö tai savanni on joen itäpuolella, joka pysäytti tulipalon riittävän usein, jotta puut pääsivät kasvamaan. Suuret tammet selviytyvät ruohikkopaloista. Yhdysvaltojen keskilännen savannit pidetään avoimina säännöllisten tulipalojen ansiosta, ei siksi, että se olisi liian kuivaa monille puille.

Tuli pitää savannin avoimena Pohjois-Amerikassa

Hae kirjaimella