Carignanin prinssin arvonimi on italialaisen principe di Carignano -tittelin ranskankielinen muoto. Titteli esiintyy usein ranskalaisessa muodossaan, koska Carignano-suvulla oli vahvat yhteydet Ranskan kuninkaallisiin ja ranskalaiseen hoviin. Arvonimi juontaa juurensa Savoijin herttuan Kaarle Emanuele I:n nuorempaan poikaan ja muodosti Savoijien talon nuoremman sivulinjan. Savoijienentiseen herttuasukuun liittyvien siteiden vuoksi Carignanon prinssillä oli Savoijin hovissa korkea asema ja perimysoikeus: jos hallitseva herttua kuolisi ilman suoria perillisiä, Carignanon prinssillä olisi ollut oikeus periä herttuuden valtaistuin. Prinssillä oli Torinossa palatsi, Palazzo Carignano, joka toimi suvun asuntona ja myöhemmin merkittävänä julkisena rakennuksena.
Perustaminen ja asema Euroopassa
Carignanon sivulinjan perusti Savoijin prinssi Thomas Fransiskus (ital. Tommaso Francesco di Savoia, 21. joulukuuta 1596 – 22. tammikuuta 1656), joka oli sotilas ja poliittinen toimija 1600-luvulla. Hänen jälkeläisensä hyväksyttiin Ranskan hovissa niin kutsutuiksi vieraiksi princeiksi (princes étrangers), mikä antoi heille erityisaseman ranskalaisten suurten aatelissukujen joukossa ja etuoikeuksia seremonioissa ja muodollisuuksissa.
Suvun nousu valtaistuimelle
Carignanon linja nousi Euroopan valtakuntien eturiviin 1800-luvulla, kun linjan jäsenistä tuli Sardinian kuninkaita ja myöhemmin Italian kuninkaita. Carignanon perheen jäsenet tulivat Sardinian kuninkaiksi vuosina 1831–1861 (esimerkiksi Kaarle Albert) ja sen jälkeen Italian kuninkaiksi vuodesta 1861 aina dynastian syrjäyttämiseen vuonna 1946 saakka (esimerkiksi Vittorio Emanuele II oli ensimmäinen yhdistyneen Italian kuningas). Tämän seurauksena Carignanon sivulinja lopulta yhdistyi hallitsevaan Savoijin päälinjaan, eikä alkuperäistä prinssin titteliä käytetty enää samalla tavalla.
Palazzo Carignano ja kulttuuriperintö
Torinossa sijaitseva Palazzo Carignano on yksi kaupungin tunnetuimmista barokkirakennuksista. Sen suunnitteli arkkitehti Guarino Guarini 1600-luvulla. Rakennus on historiallisesti merkittävä: se on ollut suvun residenssi, mutta 1800-luvulla siellä kokoontuivat myös poliittiset elimet (mm. Subalpinen parlamentti), ja nykyisin palatsi tunnetaan osin Museo del Risorgimentosta ja paikkana, jossa italian yhdistymiseen liittyviä tapahtumia muistellaan.
Sukupolvet, liitot ja tunnetut henkilöt
Carignanon suku solmi avioliittoja monien eurooppalaisten kuningassukujen kanssa, ja suvun jäsenet esiintyivät eri maiden hoveissa perustuen niin avioliittoihin kuin diplomaattisiin siteisiin. Useat Carignanon prinsseistä ja prinsessoista saavuttivat merkittäviä poliittisia ja seurallisia asemia. Kuuluisa esimerkki suvusta on savolainen prinsessa Marie Louise, paremmin tunnettu nimellä princesse de Lamballe, joka oli läheinen Marie Antoinetten ystävä ja joka surmattiin Ranskan vallankumouksen aikana.
Carignanon titteliä on usein verrattu muihin eurooppalaisiin suurten aatelissukujen arvonimiin; esimerkiksi se muistuttaa ranskalaista Condén prinssin titteliä Ranskassa siinä, että molemmat edustavat vanhoja sivulinjoja, joilla on erityinen arvo ja etuoikeus hovissa.
Yhteenveto
Carignanin prinssi oli tärkeä arvonimi Savoijin dynastian sivulinjalle, joka vaikutti sekä italialaisessa että laajemmin eurooppalaisessa politiikassa. Titteli ja suku liitettiin läheisesti Torinon kulttuuriperintöön ja Euroopan dynastiseen verkostoon, ja lopulta Carignanon jälkeläiset astuivat maan korkeimpaan valtapaikkaan Sardinian ja myöhemmin Italian kuninkaana.
