Ranska | maa

Maantiede ja ilmasto

Ranska on Länsi-Euroopassa. Ranska on rajanaapuri Belgian, Luxemburgin, Saksan, Sveitsin, Italian, Monacon, Andorran ja Espanjan kanssa. Ranskan rajojen läheisyydessä on kaksi vuoristoa: Alpit idässä ja Pyreneet etelässä. Etelä-Ranskan ilmasto on samanlainen kuin Kreikassa, jossa molemmissa on Välimeren ilmasto. Ranskassa on monia jokia, kuten Seine ja Loire. Ranskan pohjois- ja länsiosissa on matalia kukkuloita ja jokilaaksoja.

Ranskassa on monia erilaisia ilmastoja. Atlantin valtameren vaikutus pohjoisen ja lännen säähän on suuri. Tämä tarkoittaa, että lämpötila on suurin osa vuodesta suunnilleen sama. Se kuuluu merelliseen länsirannikon ilmastoalueeseen. Idässä talvet ovat kylmiä ja sää on hyvä. Kesät ovat kuumia ja myrskyisiä. Etelässä talvet ovat viileitä ja märkiä. Kesät ovat kuumia ja kuivia. Pohjoisessa on lauhkea ilmasto, joka muistuttaa Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden Pohjois-Euroopan maiden ilmastoa.

Ranskalla on maailman toiseksi suurin talousvyöhyke. Sen pinta-ala on 11 035 000 km² (4 260 637 sq mi). Vain Yhdysvalloilla on suurempi.

 

Historia

Nimi "Ranska" tulee latinankielisestä sanasta Francia ', joka tarkoittaa "frankkien maata".

Nykyisen Ranskan rajat ovat suunnilleen samat kuin muinaisen Gallian rajat. Muinaisessa Galliassa asui kelttiläisiä gallialaisia. Julius Caesar valloitti Gallian Roomalle 1. vuosisadalla eaa. Lopulta gallialaiset omaksuivat roomalaisen kielen (latinan, josta ranskan kieli kehittyi) ja roomalaisen kulttuurin. Kristinusko ilmestyi ensimmäisen kerran 2. ja 3. vuosisadalla jKr. Se vakiinnutti asemansa neljännellä ja viidennellä vuosisadalla.

4. vuosisadalla jKr. germaaniset heimot, pääasiassa frankit, hyökkäsivät gallialaisten alueelle. Näin syntyi nimi Francie. Nykyaikainen nimi "Ranska" tulee Pariisin ympärillä asuneiden Ranskan kapeettikuninkaiden nimestä. Fransit olivat Rooman valtakunnan tuhon jälkeen Euroopan ensimmäinen heimo, joka kääntyi kristinuskoon arianismin sijasta. Ranskalaiset kutsuivat itseään "Ranskan kristillisimmäksi kuningaskunnaksi".

Verdunin sopimus (843) jakoi Kaarle Suuren valtakunnan kolmeen osaan. Suurin alue oli Länsi-Frankia. Se muistuttaa nykyistä Ranskaa.

Karoliininen dynastia hallitsi Ranskaa vuoteen 987 asti, jolloin Hugh Capet'sta tuli Ranskan kuningas. Hänen jälkeläisensä, suorat Capetien, Valois'n ja Bourbonin suku, yhtenäistivät maata monien sotien ja dynastisten perintöjen avulla. Monarkia oli voimakkaimmillaan 1600-luvulla ja Ranskan Ludvig XIV:n valtakaudella. Tuohon aikaan Ranskassa oli Euroopan suurin väestömäärä. Maalla oli suuri vaikutus Euroopan politiikkaan, talouteen ja kulttuuriin. Ranskasta tuli diplomatian yhteinen kieli kansainvälisissä asioissa. Suuri osa valistuksesta tapahtui Ranskassa. Ranskalaiset tiedemiehet tekivät suuria tieteellisiä löytöjä 1700-luvulla. Ranska valloitti myös monia merentakaisia alueita Amerikassa ja Aasiassa.

Ranskassa vallitsi monarkia aina Ranskan vallankumoukseen asti vuonna 1789. Kuningas Ludvig XVI ja hänen vaimonsa Marie Antoinette teloitettiin vuonna 1793. Tuhansia muita Ranskan kansalaisia tapettiin. Napoleon Bonaparte otti tasavallan vallan vuonna 1799. Myöhemmin hän teki itsestään ensimmäisen keisarikunnan keisarin (1804-1814). Hänen armeijansa valloittivat suurimman osan Manner-Euroopasta. Ranskalaiset tiedemiehet keksivät metrijärjestelmän Ranskan vallankumouksen aikana. Tuolloin kehitettiin 3 maata.

Napoleonin hävittyä lopullisesti Waterloon taistelussa vuonna 1815 syntyi uusi monarkia. Myöhemmin Louis-Napoléon Bonaparte loi toisen imperiumin vuonna 1852. Louis-Napoléon syrjäytettiin Ranskan ja Preussin sodan häviön jälkeen vuonna 1870. Kolmas tasavalta korvasi hänen hallintonsa.

Ranskan 1800-luvun laajaan siirtomaaimperiumiin kuului osia Länsi-Afrikasta ja Kaakkois-Aasiasta. Ranska vaikutti näiden alueiden kulttuuriin ja politiikkaan. Monet entiset siirtomaat puhuvat virallisesti ranskan kieltä.

Maa osallistui aktiivisesti sekä ensimmäiseen että toiseen maailmansotaan, ja sen maaperällä käytiin taisteluita. Ensimmäisen maailmansodan aikana miljoonia ihmisiä kuoli juoksuhaudoissa, joista yli miljoona Sommen taistelussa. Olosuhteet olivat rintamalla olleille sotilaille äärimmäisen vaikeat. Viimeinen elossa oleva veteraani oli Pierre Picault, joka kuoli 20. marraskuuta 2008 109-vuotiaana.

Toisen maailmansodan aikana natsit miehittivät Ranskan. Liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa 6. kesäkuuta 1944 ja aloittivat Normandian taistelun. Saksan joukot menettivät Ranskan vain muutamassa kuukaudessa.

 
Ranska vuonna 1477. Punainen viiva: Vaaleansininen: kuninkaallinen alue.  

Divisioonat

Korsika kuuluu Ranskan 13 alueeseen ja 96 departementtiin. Ranska on jaettu (hallinnollisiin) alueisiin:

• Auvergne-Rhône-Alpes
• Bourgogne-Franche-Comté
• Bretagne (Bretagne)
• Centre-Val de Loire
• Korsika (Corse)
• Grand Est
• Hauts-de-France
• Île-de-France
• Normandia (Normandie)
• Nouvelle-Aquitaine
• Occitanie
• Pays de la Loire
• Provence-Alpes-Côte d'Azur

Korsikalla on erilainen asema kuin muilla 12 suurkaupunkialueella. Sitä kutsutaan collectivité territorialeksi.

Ranskassa on myös viisi merentakaista aluetta:

• Ranskan Guayana (Etelä-Amerikassa)
• Guadeloupe (Karibialla)
• Martinique (Karibialla)
• Mayotte (Intian valtameressä)
• Réunion (Intian valtameressä)

Näillä neljällä merentakaisella alueella on sama asema kuin suurkaupunkialueilla. Ne ovat kuin Amerikan merentakaiset osavaltiot Alaska ja Havaiji.

Ranska on jaettu 101 departementtiin. Departementit on jaettu 342 arrondissementtiin. Arrondissementit jaetaan edelleen 4 032 kantoniin. Pienin aluejako on kunta (36 699 kuntaa). Tammikuun 1. päivänä 2008 INSEE laski Ranskassa olevan 36 781 kuntaa. Niistä 36 569 sijaitsee Ranskan pääkaupunkiseudulla ja 212 Ranskan merentakaisissa departementeissa.

 

Hallitus

Ranskan hallitus on puolipresidentillinen järjestelmä, joka perustuu Ranskan viidennen tasavallan perustuslakiin. Perustuslaissa julistetaan kansakunnan olevan "jakamaton, maallinen, demokraattinen ja sosiaalinen tasavalta". Siinä säädetään vallanjaosta.

 

Sotilaallinen

Ranskan asevoimissa on neljä haaraa:

• Armée de Terre (armeija)
• Marine Nationale (merivoimat)
• Armée de l'Air (ilmavoimat)
• Gendarmerie Nationale (sotilasjoukot, jotka toimivat kansallisena maaseutupoliisina).

Ranskassa on noin 359 000 sotilasta. Ranska käyttää 2,6 prosenttia bruttokansantuotteestaan (BKT) puolustukseen. Tämä on Euroopan unionin korkein osuus. Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta käyttävät 40 prosenttia EU:n puolustusbudjetista. Noin 10 prosenttia Ranskan puolustusbudjetista käytetään sen ydinasevoimiin.

 
Ydinlentotukialus Charles de Gaulle  


Ranskan tasavaltalaiskaarti  

Ulkosuhteet

Ranska on Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen. Se on Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ja sillä on veto-oikeus. Se on myös Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsen. Se on OECD:n, Unescon ja Interpolin päämaja. Vuonna 1953 Yhdistyneet Kansakunnat pyysi Ranskaa valitsemaan vaakunan, joka edustaisi niitä kansainvälisesti. Ranskan vaakuna on nykyään niiden passeissa.

Ranska oli Euroopan unionin perustajajäsen. Ranska halusi 1960-luvulla sulkea Yhdistyneen kuningaskunnan järjestön ulkopuolelle. Se halusi rakentaa omaa taloudellista valtaansa Manner-Euroopassa. Ranska ja Saksa lähentyivät toisiaan toisen maailmansodan jälkeen. Näin pyrittiin nousemaan EU:n vaikutusvaltaisimmaksi maaksi. Se rajoitti uusien itäeurooppalaisten jäsenten vaikutusvaltaa. Ranska on Pohjois-Atlantin liiton (Nato) jäsen. Presidentti de Gaullen aikana se kuitenkin erosi yhteisestä sotilasjohdosta. 1990-luvun alussa Ranska sai kritiikkiä maanalaisista ydinkokeistaan Ranskan Polynesiassa. Ranska vastusti voimakkaasti vuoden 2003 hyökkäystä Irakiin. Ranskalla on edelleen vahva poliittinen ja taloudellinen vaikutusvalta entisissä Afrikan siirtomaissaan. Se on esimerkiksi toimittanut taloudellista apua ja joukkoja rauhanturvatehtäviin Norsunluurannikolle ja Tšadiin.

 

Talous

Ranska on johtavien teollisuusmaiden G8-ryhmän jäsen. Ranskan talous on maailman kahdeksanneksi suurin bruttokansantuotteella (BKT) mitattuna (jossa otetaan huomioon elämisen kustannukset eri maissa ja inflaatio). Ranska ja 11 muuta Euroopan unionin jäsenvaltiota ottivat yhdessä käyttöön euron 1. tammikuuta 1999 ja alkoivat käyttää sitä vuonna 2002.

Ranskan taloudessa on lähes 2,9 miljoonaa rekisteröityä yritystä. Valtiolla on huomattava vaikutusvalta rautatie-, sähkö-, lentokone- ja televiestintäyrityksissä (koska se omistaa suuria yrityksiä, kuten SNCF ja EDF (Ranskan sähkö)). Ranskassa on merkittävä ilmailu- ja avaruusteollisuus (lentokoneiden ja avaruusalusten suunnittelu), jota johtaa Airbus. Se voi myös laukaista raketteja Ranskan Guayanasta.

Ranska on investoinut paljon ydinvoimaan. Tämän ansiosta Ranska on maailman seitsemän teollistuneimman maan pienin hiilidioksidin tuottaja. Tämän seurauksena 59 ydinvoimalaa tuottaa suurimman osan maan sähköntuotannosta (78 prosenttia vuonna 2006, kun se vuonna 1973 oli vain 8 prosenttia, vuonna 1980 24 prosenttia ja vuonna 1990 75 prosenttia).

Ranska on Euroopan johtava maataloustuotteiden tuottaja ja viejä. Ranska vie vehnää, siipikarjaa, maitotuotteita, naudan- ja sianlihaa. Se on myös kuuluisa viiniteollisuudestaan. Ranska sai vuonna 2006 Euroopan yhteisöltä 10 miljardia euroa tukia maanviljelijöilleen.

Vuoden 1833 tehdaslaki rajoitti aikoinaan naisten ja lasten työpäivän 11 tuntiin päivässä.

 
Ensimmäinen valmistunut Airbus A380 Toulousessa 18. tammikuuta 2005. Airbus on Ranskan ja Euroopan talouden globalisaation symboli.  


Château de Montsoreau on Ranskan ainoa Loire-joen uomaan rakennettu linna.  

Demografiset tiedot

Tammikuun 1. päivänä 2008 arvioitiin, että Ranskassa asuu 63,8 miljoonaa ihmistä, Ranskan merentakaiset alueet mukaan luettuina. Heistä 61 875 000 asuu Ranskan suurkaupunkialueella, joka on maan osa Euroopassa.

Etniset ryhmät

Nykyisin Ranskassa asuvat suurimmat etniset ryhmät polveutuvat kelttiläisistä ja roomalaisista. Merkittäviä Ranskassa asuvia vähemmistöryhmiä ovat:

• Teutoniset, eli germaaniset kansat
• Slaavilainen
• Pohjois-Afrikan ihmiset
• Saharan eteläpuolinen Afrikka - Saharan autiomaan eteläpuolella asuvat afrikkalaiset.
• Indokiinasta kotoisin olevat ihmiset
• Lounais-Euroopan Baskimaasta kotoisin olevat ihmiset.

 

Kulttuuri

Kieli

Ranska on Ranskan virallinen kieli. Se kuuluu romaaniseen kieliryhmään, johon kuuluvat myös italia ja espanja. Ranskassa käytetään myös monia alueellisia murteita. Saksan murretta alsacia puhutaan Elsassissa ja osissa Lorrainea Itä-Ranskassa. Ranska oli 1600-1900-luvuilla Euroopan diplomatian ja kulttuurin kieli, ja sitä käytetään edelleen laajalti.

Jotkut ranskalaiset puhuvat myös baskia, bretonia, katalaania, korsikalaista, saksaa, flaamia ja oksiittia.

Uskonto

Ranska on maallinen maa, ja perustuslaki takaa uskonnonvapauden. Väestöstä noin 51 prosenttia on roomalaiskatolisia, ja 31 prosenttia ihmisistä on agnostikkoja tai ateisteja. Viisi prosenttia on muslimeja, kolme prosenttia protestantteja ja yksi prosentti juutalaisia. 10 prosenttia kuuluu muihin uskontoihin tai heillä ei ole mielipidettä uskonnosta. On myös zarathustralaisia, unitaarisia universalisteja, jainilaisia ja wicca-yhteisöjä. Ranskassa perustettuihin uskontoihin kuuluu raelismi.

Vuonna 2007 tehdyn mielipidetutkimuksen mukaan:

• 34 prosenttia Ranskan kansalaisista vastasi, että "he uskovat Jumalan olemassaoloon".
• 27 prosenttia vastasi, että "he uskovat, että on olemassa jonkinlainen henki tai elämänvoima".
• 33 prosenttia vastasi, että "he eivät usko, että on olemassa minkäänlaista henkeä, Jumalaa tai elämänvoimaa".

Kirjallisuus

Ranskalainen kirjallisuus alkoi keskiajalla. Ranskan kieli jakautui tuolloin useisiin murteisiin. Jotkut kirjailijat kirjoittivat sanat eri tavalla kuin toiset.

1600-luvulla Pierre Corneille, Jean Racine, Molière, Blaise Pascal ja René Descartes olivat tärkeimmät kirjailijat.

1700- ja 1800-luvuilla ranskalainen kirjallisuus ja runous saavutti huippunsa. 1700-luvulla kirjoittivat Voltairen ja Jean-Jacques Rousseaun kaltaiset kirjailijat, esseistit ja moralistit. Ranskalaisesta lastenkirjallisuudesta Charles Perrault kirjoitti tuohon aikaan tarinoita, kuten "Punahilkka", "Kaunotar ja hirviö", "Ruusunen" ja "Saapasjalkakissa".

Monet kuuluisat ranskalaiset romaanit on kirjoitettu 1800-luvulla, ja niitä ovat kirjoittaneet muun muassa Victor Hugo, Alexandre Dumas ja Jules Verne. He kirjoittivat suosittuja romaaneja, kuten Kolme muskettisoturia, Monte-Criston kreivi, Kaksikymmentätuhatta liigaa meren alla, Notre Damen kyttyräselkä ja Les Misérables. Muita 1800-luvun kaunokirjailijoita ovat Emile Zola, Guy de Maupassant, Théophile Gautier ja Stendhal.

Kuuluisia romaaneja ovat 1900-luvulla kirjoittaneet Marcel Proust, Antoine de Saint-Exupéry, Albert Camus, Jean-Paul Sartre ja Michel Houellebecq.

Urheilu

Heinäkuussa järjestettävä Tour de France -pyöräilykilpailu on yksi tunnetuimmista urheilutapahtumista. Kyseessä on noin 3 500 kilometrin pituinen kolmen viikon mittainen kilpailu, joka kattaa suurimman osan Ranskaa ja päättyy Pariisin keskustaan, Champs-Elysées-kadulle. Jalkapallo on toinen suosittu urheilulaji Ranskassa. Ranskan joukkue voitti jalkapallon maailmanmestaruuden vuosina 1998 ja 2018. Se voitti myös UEFA:n jalkapallon Euroopan-mestaruuden vuosina 1984 ja 2000. Ranskassa järjestetään myös Le Mansin 24 tunnin autokilpailu. Ranska isännöi myös rugbyn maailmanmestaruuskilpailuja vuonna 2007 ja sijoittui neljänneksi. Ranska liittyy läheisesti nykyaikaisiin olympialaisiin. Paroni Pierre de Coubertin ehdotti 1800-luvun lopulla olympialaisten järjestämistä uudelleen. Ranska isännöi kesäolympialaisia kahdesti, vuosina 1900 ja 1924, Pariisissa. Ranska järjestää kesäolympialaiset vuonna 2024 Pariisissa. Ranska isännöi talviolympialaisia myös kolme kertaa: vuonna 1924 Chamonix'ssa, vuonna 1968 Grenoblessa ja vuonna 1992 Albertvillessä.

Keittiö

Ranskalainen keittiö on vaikuttanut ruoanlaittoon kaikkialla Euroopassa, ja sen kokit työskentelevät ravintoloissa kaikkialla maailmassa.

Nykyaikaisen haute cuisine -keittiön juuret ovat La Varennen (1615-1678) ja Napoleonin merkittävän keittiömestarin Marie-Antoine Carêmen (1784-1833) kaltaisissa keittiömestareissa. Nämä kokit kehittivät kevyemmän ruokatyylin verrattuna keskiajan ruokiin. He käyttivät vähemmän mausteita ja enemmän yrttejä ja kermaisia ainesosia.

Tyypilliset ainesosat, kuten roux ja kalaliemi, sekä tekniikat, kuten marinointi, ja ruokalajit, kuten ragut, keksittiin. Carême oli taitava pâtissier (leivonnaisvalmistaja), ja tämä on edelleen ranskalaisen keittiön tunnusmerkki. Hän kehitti peruskastikkeet, "emokastikkeet", joita hänellä oli repertuaarissaan yli sata ja jotka perustuivat puoleen tusinaan emokastikkeeseen.

Ranskalaisen keittiön otti 1900-luvulla käyttöön Georges Auguste Escoffier (1846-1935). Hän oli organisoinnin nero. Hän keksi, miten suuria ravintoloita, kuten suuria hotelleja tai palatseja, pitäisi johtaa, miten henkilökunta pitäisi organisoida ja miten ruokalista valmistetaan. Hänellä oli menetelmiä kaikkeen. Escoffierin suurin saavutus oli Le Guide Culinaire -oppaan julkaiseminen vuonna 1903, jossa vahvistettiin ranskalaisen ruoanlaiton perusteet. Escoffier johti ravintoloita ja keittiötä Savoy-hotellissa ja Carlton-hotellissa Lontoossa, Hôtel Ritzissä Pariisissa ja joissakin suurimmista risteilyaluksista.

Escoffier jätti kuitenkin pois suuren osan Ranskan alueiden kulinaristisesta luonteesta.

Gastroturismi ja Michelin-opas auttoivat tutustuttamaan ihmiset Ranskan maaseudun rikkaaseen porvarilliseen ja talonpoikaiskeittiöön 1900-luvulla. Gasconin keittiöllä on ollut suuri vaikutus myös Lounais-Ranskan keittiöön. Monista aikoinaan alueellisista ruokalajeista on tullut yleisiä koko maassa. Juusto ja viini ovat tärkeä osa ruokakulttuuria, ja niillä on eri roolit alueellisesti ja kansallisesti. Pohjois-Ranskassa käytetään ruoanlaitossa usein mieluiten voita. Etelässä suositaan oliiviöljyä ja valkosipulia. Ranskassa jokaisella alueella on oma erikoisruokansa: choucroute Elsassissa, quiche Lorrainessa, cassoulet Languedoc-Roussillonissa ja tapenade Provence-Alpes-Côte d'Azurissa.

Unesco lisäsi marraskuussa 2010 ranskalaisen gastronomian maailman aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Matkailu

Ranska on maailman suosituin matkailukohde. Vuonna 2007 Ranskassa vieraili 81,9 miljoonaa ulkomaista turistia. Toiseksi eniten matkailijoita oli Espanjassa (58,5 miljoonaa vuonna 2006) ja kolmanneksi eniten Yhdysvalloissa (51,1 miljoonaa vuonna 2006). Pariisin tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Eiffel-torni ja Riemukaari. Toinen on Normandiassa sijaitseva Mont Saint Michel.

Eurooppalainen Disneyland sijaitsee esikaupunkialueella Pariisin itäpuolella. Lomakeskus avattiin vuonna 1992, ja se on myös suosittu matkailukohde Euroopassa.

 
Versaillesin palatsi on yksi Ranskan suosituimmista matkailukohteista.  


Basilika-lohiterriini  


Ranskan ympäriajon peloton (ranskaksi "lauma").  


Alexandre Dumas'n kirjoittama Kolme muskettisoturia.  


Claude Monet, impressionistisen liikkeen perustaja  


Eiffel-torni  

Aiheeseen liittyvät sivut

• Ranska olympialaisissa
• Ranskan jalkapallomaajoukkue
• Luettelo Ranskan joista