Azorina vidalii (Azorien kellokukka) on Campanulaceae-heimon (kellokukkakasvit) ainoa Azorina-suvun laji. Tätä Azorien endeemistä lajia käytetään koristekasvina Azorien lisäksi myös muissa maissa.

Hewett Cottrell Watson antoi sille ensimmäisen kerran nimen Campanula vidalii Hookerin teoksessa Icones Plantarum, taulukko DCLXXXIV (684); Watson antoi sille nimen vidalii alkuperäisen kasvin keränneen kapteeni Vidalin (Capt. Vidal, R.N.) mukaan. Heinrich Feer muutti nimen Azorina vidalii:ksi ja loi uuden suvun Azorina, Botanische Jahrbücher für Systematik, Pflanzengeschichte und Pflanzengeographie, 12, S. 611.

Kuvaus

Azorina vidalii on erect-tyyppinen, monivuotinen kasvi, joka muodostaa usein pystyjä, harvakseltaan haarautuvia varsia. Lehdet ovat tyypillisesti kapeanpuikeita ja hieman lihaksikkaita, mikä auttaa kestämään merisuihkun ja suolapitoisen ilman. Kukat ovat kellomaisia tai pitkän putkimaisia, väriltään vaaleanpunaisia tai valkohtavia, ja ne avautuvat yksittäin tai pieninä terttuina varren latvassa. Kukat vetävät puoleensa erilaisia hyönteispölyttäjiä.

Levinneisyys ja elinympäristö

Laji on endeeminen Azorien saaristolle ja kasvaa luonnonvaraisena pääasiassa rannikkoalueilla: kalliorannoilla, rantakallioilla, klifien reunoilla ja paikoissa, joissa altistuu merituulelle ja suolapölylle. Se on sopeutunut karuihin, hyvin läpäiseviin kasvupaikkoihin ja kestää suolapitoisuutta sekä voimakasta tuulta.

Käyttö ja viljely

Azorina vidaliia käytetään koristekasvina etenkin rannikko- ja kivikkotarhoissa sekä pienimuotoisissa yhteisistutuksissa. Sen etuja viljelyssä ovat kestävyys merisuihkulle, siro kukinta ja suhteellisen vähäinen hoidon tarve. Kasvatusvinkkejä:

  • Sijoita aurinkoiseen tai puolivarjoiseen paikkaan, suojaiselle mutta ilmavalle kasvupaikalle.
  • Käytä läpäisevää, hiekkapitoista tai kevyesti multavuudeltaan rikastettua kasvualustaa.
  • Vältä seisovaa vettä; laji tarvitsee hyvän kuivatuksen talvella.
  • Lisäämiseen sopivat siemenet ja pistokkaat; pistokkaista saa yleensä nopeammin kukkivia taimia.
  • Soveltuu ruukkukasvatukseen sekä rannikon viheralueille, joissa muut lajit voivat kärsiä suolasta ja tuulesta.

Säilyminen ja uhanalaisuus

Koska laji on endeeminen rajatulle alueelle, sen säilyminen riippuu rannikkoekosysteemien suojelusta. Elinympäristöjä uhkaavat muun muassa maankäytön muutos, vieraslajit ja rannikon kehittäminen. Paikallisten suojelutoimien ja elinympäristöjen säilyttämisen merkitys on suuri, jotta lajin kantakoot pysyvät elinvoimaisina.

Muut tiedot

Nimensä vidalii laji sai kasvin keränneen kapteeni Vidalin mukaan, ja sen taksonominen historia osoittaa, miten nimitykset voivat muuttua systematiikan kehittyessä: alkuperäinen sijoitus Campanula-sukuun muutettiin myöhemmin uudelle suvulle Azorina. Kasvia arvostetaan sekä sen tieteellisen historian että esteettisten ominaisuuksiensa vuoksi.

Huom. Tässä esitellyt tiedot on tarkoitettu yleisluontoisiksi ja viljelyvinkit yleisiksi suosituksiksi. Erityisohjeet paikalliseen ilmastoon ja maaperään kannattaa varmistaa paikallisilta puutarha-asiantuntijoilta.