Ávilan maakunta – Kastilia ja Leónin maakunta, pääkaupunki Ávila Espanjassa
Ávilan maakunta (espanjaksi Provincia de Ávila) on Espanjan keskilänsiosassa sijaitseva maakunta Kastilian ja Leónin autonomisen alueen eteläosassa. Se rajoittuu etelässä Toledon ja Cáceresin maakuntiin, lännessä Salamancaan, pohjoisessa Valladolidiin ja idässä Segoviaan ja Madridiin. Ávilan väkiluku on 165 138 (2002). Sen pääkaupunki on Ávila.
2000-luvulla väestö on vähentynyt ja ikääntynyt, ja maakunnassa on nykyisin alle 160 000 asukasta. Asutuskeskittymät sijaitsevat etenkin pääkaupungin ympärillä sekä pohjoisen tasankoalueella.
Sijainti ja maantiede
Ávila sijaitsee Keski-Espanjan ylängöllä kahden suuren valuma-alueen rajalla. Pohjois- ja keskiosat laskevat kohti Dueroa, kun taas etelärinteet viettävät Tajo-joen suuntaan. Maakunnan maisemaa hallitsee Sistema Central -vuorijono, erityisesti Sierra de Gredos, jonka korkein huippu on Almanzor (n. 2 592 m). Tärkeimpiä jokia ovat Adaja, Tormes, Alberche ja Tiétar, jotka muovaavat syviä laaksoja ja kasteltuja vyöhykkeitä.
Maantieteellisesti maakunta jakautuu karkeasti kolmeen alueeseen: pohjoiseen La Morañaan (laaja viljelytasanko), keskiseen ylänköön, jossa sijaitsee pääkaupunki, sekä etelän lämpimiin Tiétarin ja Alberchen laaksoihin, joissa ilmasto on selvästi leudompi ja kasvillisuus välimerellinen.
Ilmasto ja luonto
Ilmasto on mantereinen välimerellinen: talvet ovat kylmiä ja pakkasöitä esiintyy paljon, kesät kuumia ja kuivia. Vuorilla talvi on pitkä ja luminen, ja korkeuserot aiheuttavat suuria paikallisia vaihteluita. Luonto tunnetaan rikkaasta eläimistöstä; Gredosin jyrkillä rinteillä elää esimerkiksi iberiankeihäsvuohi (Capra pyrenaica), ja taivaalla voi nähdä munkkikorppikotkia ja espanjansinikotkia.
Eteläiset vuoristoalueet kuuluvat Sierra de Gredosin aluepuistoon, jossa on jäätiköiden muovaamia rotkoja ja järviä, kuten Laguna Grande. Myös Iruelasin laakso on arvokas luonnonsuojelualue tummamäntymetsineen ja pesivine petolintuineen.
Historia
Alueen varhaisimpia tunnettuja asukkaita olivat vettoonit, joista muistuttavat lukuisat graniittiset härkä- ja sika-aiheiset kiviveistokset (verracos). Roomalaisajan jälkeen keskiaikainen uudelleenasutus vilkastui 1000–1100-luvuilla. Pääkaupungin kuuluisat, hyvin säilyneet muurit ovat tältä ajalta ja ne ovat nykyisin UNESCO:n maailmanperintökohde. Ávilan maakunta syntyi nykyisissä rajoissaan Espanjan hallinnollisessa uudistuksessa vuonna 1833. 1900-luvun jälkipuoliskolla maaseudun autioituminen kiihtyi, mikä näkyy yhä väestörakenteessa.
Hallinto ja kuntajako
Maakuntaa hallinnoi Diputación Provincial de Ávila. Kuntia on paljon ja ne ovat kooltaan pieniä – yli 240–, mikä havainnollistaa väestön hajautumista. Perinteisiä aluekokonaisuuksia ovat mm. La Moraña, Barco de Ávila–Piedrahítan seutu, Alberchen ja Tiétarin laaksot sekä Gredos.
Väestö
Väestöntiheys on alhainen, ja suurin osa asukkaista asuu pääkaupungissa ja sen vaikutusalueella sekä pohjoisen tasangoilla. Etelässä Tiétarin laaksossa on runsaasti vapaa-ajan asutusta, erityisesti Madridin läheisyyden vuoksi. Väestö on keskimäärin iäkästä, ja muuttotappio on pitkään vaivannut pienempiä kyliä.
- Tärkeimpiä kaupunkeja ja kuntakeskuksia: Ávila (pääkaupunki), Arévalo, Arenas de San Pedro, El Barco de Ávila, Candeleda, Las Navas del Marqués, Sotillo de la Adrada, El Tiemblo, Piedrahíta.
Talous
Talouden perusta on perinteisesti ollut maatalous ja karjatalous. Viljelykasveja ovat mm. viljat ja palkokasvit, ja karjataloudessa tunnetuin on Carne de Ávila -nimisuojattu naudanliha, jota tuottaa Avileña–Negra Ibérica -rotu. Gredosin ja Barco de Ávilan seudulla viljellään suojattuja judías del Barco -papuja. Eteläisissä laaksoissa menestyvät hedelmäkasvit ja vihannekset, ja metsätalous täydentää elinkeinoja.
Palvelut ja julkinen sektori työllistävät yhä suuremman osan väestöstä, ja matkailu on tärkeä tulonlähde erityisesti Gredosin vuoristossa ja pääkaupungin historiallisessa keskuksessa. Pienimuotoista teollisuutta on pääkaupungissa ja Arévalon seudulla, ja uusiutuvan energian tuotanto (tuuli- ja aurinkovoima) on kasvanut.
Viineistä tunnetaan etenkin DO Cebreros, jonka rinteillä viljellään mm. garnachaa ja albilloa.
Liikenne
Maakunnan läpi kulkee useita tärkeitä maanteitä: A-50 yhdistää Ávilan Salamancaan, ja AP-51 liittää maakunnan AP-6-moottoritiehen kohti Madridia. Valtateitä ovat mm. N-110 (Segoviasta kohti Plasenciaa) ja N-403 (Ávila–Toledo). Rautatieyhteydet yhdistävät Ávilan Madridiin ja Salamancaan lähijuna- ja aluejunaliikenteellä, ja linja-autot palvelevat kuntakeskuksia.
Kulttuuri, nähtävyydet ja matkailu
Pääkaupunki on kuuluisa keskiaikaisista muureistaan ja pyhistä paikoistaan, mutta koko maakunta tarjoaa runsaasti nähtävää: Arévalon linna, Valdecornejan linna El Barco de Ávilassa sekä Mombeltránin ja Arenas de San Pedron historialliskulttuuriset kohteet. Luonnossa vetonauloja ovat Gredosin jäätikkölaaksot, vuoristojärvet ja näköalat sekä lintujen tarkkailualueet.
Suosittuja aktiviteetteja ovat vaellus (esim. reitit Laguna Grandelle ja Circo de Gredosiin), kalliokiipeily, maastopyöräily, ratsastus sekä astroturismi pimeän tähtitaivaan ansiosta. Maaseutumatkailu ja kyläjuhlat (romeriat, feriat) elävöittävät kalenteria ympäri vuoden.
Gastronomia
Ávilan keittiö on ruokaisa ja maaseutumainen. Tunnettuja ovat chuletón de Ávila (naudan pihvi), patatas revolconas (paprikalla ja pekonilla maustetut muusiperunat), judías del Barco -papupadat sekä makeisista yemas de Santa Teresa. Alueen juustot ja riistaherkut täydentävät tarjontaa, ja paikalliset viinit ja liköörit sopivat pöytään.
