Espanja on jaettu 17 itsehallintoalueeseen, joita kutsutaan autonomisiksi yhteisöiksi. Termi autonominen tarkoittaa sitä, että jokaisella näistä yhteisöistä on oma hallintonsa: toimeenpanovaltaa, osittaista lainsäädäntövaltaa ja tietyissä asioissa omaa oikeudellista toimivaltaa (esim. alueelliset korkeimmat tuomioistuimet). Tämä alueellinen itsehallinto perustuu Espanjan perustuslakiin ja kunkin yhteisön omaan autonomia-astatukseen (estatuto de autonomía).

Espanja on lisäksi jaettu 50 pienempään yksikköön, joita kutsutaan maakunniksi. Nämä maakunnat (provincias) ovat itsehallintoalueiden alayksiköitä. Nykyinen järjestelmä muotoutui pääosin vuoden 1978 perustuslain ja sitä seuranneiden autonomia-astatusten myötä. Osa alueista tunnetaan myös historiallisina yhteisöinä; tällaisia pidetään yleensä Katalonia, Baskimaa, Galicia ja Andalusia — näillä on pitkä historiallinen, kielellinen ja kulttuurinen itsenäisyydentunne.

Espanjan kieli on virallinen kieli koko maassa. Lisäksi kuudessa itsehallintoalueessa espanja on virallinen kieli yhdessä alueellisten kielten kanssa. Näillä alueilla paikallisilla kielillä on usein laaja asema koulutuksessa, hallinnossa ja julkisessa elämässä:

  • Katalonia: Katalaani ja oksitan
  • Valencian yhteisö: Valencian kieli: katalaani (siellä myös Valencian kieli).
  • Baleaarit: Katalaani
  • Galicia: Galician
  • Baskimaa: Baskimaa
  • Navarra: baskia (vain pohjoisessa ja lähellä Baskimaan rajaa).

On myös muita alueellisia kieliä ja murteita, joilla on suojeltu asema, mutta jotka eivät ole virallisia koko itsehallintoalueella. Esimerkiksi aragonese Aragonissa ja astur-leonese (asturiano, myös bable) Asturiassa ja Leónin alueella ovat kielellisesti tunnustettuja ja suojeltuja, mutta niiden asema eroaa co-ofccioalisesta asemasta, jonka kuusi yllämainittua aluetta myöntävät omille kielilleen.

Luettelo itsehallintoalueista ja niiden pääkaupungeista (paikka, jossa aluehallituksen päätoimipaikka sijaitsee):

  • Andalusia (sen pääkaupunki on Sevilla)
  • Aragonia (sen pääkaupunki on Zaragoza).
  • Asturias (sen pääkaupunki on Oviedo).
  • Baleaarit (pääkaupunki on Palma de Mallorca).
  • Baskimaa (sen pääkaupunki on Vitoria).
  • Kanariansaaret (Kanariansaarilla on kaksi pääkaupunkia: Las Palmas de Gran Canaria ja Santa Cruz de Tenerife).
  • Cantabria (sen pääkaupunki on Santander).
  • Kastilia-La Mancha (sen pääkaupunki on Toledo).
  • Kastilia ja León (sen pääkaupunki on Valladolid).
  • Katalonia (sen pääkaupunki on Barcelona)
  • Extremadura (sen pääkaupunki on Mérida).
  • Galicia (sen pääkaupunki on Santiago de Compostela).
  • La Rioja (sen pääkaupunki on Logroño).
  • Madridin yhteisö (sen pääkaupunki on Madrid)
  • Murcian alue (sen pääkaupunki on Murcia).
  • Navarra (sen pääkaupunki on Pamplona).
  • Valencian yhteisö (sen pääkaupunki on Valencia).

Espanjassa on myös kaksi kaupunkia Afrikan pohjoisrannikolla: Ceuta ja Melilla. Niitä kutsutaan "autonomisiksi kaupungeiksi" (ciudades autónomas), ja niillä on erikoinen asema: ne yhdistävät autonomisen yhteisön, maakunnan ja kunnan tehtäviä paikallisessa hallinnossaan.

Yhteenvetona: Espanjan itsehallintojärjestelmä tarjoaa alueellisille yhteisöille laajaa itsehallintoa, mutta yhtenäinen valtiovalta hoitaa muun muassa ulko- ja puolustuspolitiikan sekä koko maan lainsäädännön perusrakenteet. Eri alueiden historiallisuus, kielellinen monimuotoisuus ja hallinnollinen rakenne tekevät Espanjasta monipuolisen ja alueellisesti eriytyneen valtion.