Suhteellinen ajoitus
Suhteellinen ajoitus on geokronologiaa, jossa määritetään menneisyyden tapahtumien suhteellinen järjestys. Ajatuksena on löytää esineen tai tapahtuman ikä vertaamalla sitä toiseen esineeseen tai tapahtumaan tai käyttämällä johtolankoja ympäristöstä tai olosuhteista, joissa esine tai tapahtuma on löydetty. Suhteellisessa ajoituksessa ei ole kyse absoluuttisen iän määrittämisestä. Geologiassa kivi- tai pintakerrostumia, fossiileja ja litologioita voidaan käyttää yhden kerrostumapylvään ja toisen kerrostumapylvään suhteuttamiseen. Ennen radiometrisen ajoituksen keksimistä 1900-luvun alussa arkeologit ja geologit käyttivät suhteellista ajoitusta materiaalien iän määrittämiseen.
Radiometrinen ajoitus taas on absoluuttinen ajoitusmenetelmä. Suhteellisella ajoituksella voidaan määrittää vain tapahtumasarjan tapahtumajärjestys, ei sitä, milloin ne tapahtuivat. Siitä huolimatta se on edelleen hyödyllinen tekniikka. Suhteellinen ajoitus biostratigrafian avulla on paleontologiassa suositeltavin menetelmä, ja se on joissakin suhteissa tarkempi. Superpositiolain mukaan vanhemmat kerrokset ovat syvemmällä kuin uudemmat kerrokset. Tämä laki oli geologiassa valittu "suhteellisen ajoituksen" menetelmä 1600-luvulta 1900-luvun alkuun.
Kaivaukset Hampurissa: Eri kerrokset (tai kerrostumat) ovat erivärisiä.
Superpositioiden periaate: Kerrokset, jotka ovat kauempana alapuolella, ovat vanhempia kuin yläpuolella olevat. Tämä tarkoittaa, että kerros 1 on vanhempi kuin kerrokset 2 ja 3.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on suhteellinen deitti?
V: Suhteellinen ajoitus on geokronologinen menetelmä, jota käytetään menneisyyden tapahtumien suhteellisen järjestyksen määrittämiseen vertaamalla niitä muihin tapahtumiin tai käyttämällä ympäristö- ja olosuhdevihjeitä.
K: Mitä eroa on suhteellisella ja radiometrisellä ajoituksella?
V: Suhteellisen ajoituksen ja radiometrisen ajoituksen ero on siinä, että ensin mainitulla menetelmällä voidaan määrittää vain tapahtumien järjestys, kun taas jälkimmäisellä voidaan määrittää kohteen tai tapahtuman absoluuttinen ikä.
K: Mitä geologiassa voidaan käyttää yhden kerrostumapylvään korreloimiseksi toiseen?
V: Kallio- tai pintakerrostumia, fossiileja ja litologioita voidaan käyttää yhden stratigrafisen pylvään ja toisen pylvään korreloimiseksi.
K: Mitä arkeologit ja geologit käyttivät materiaalien iän määrittämiseen ennen radiometrisen ajoituksen keksimistä?
V: Ennen radiometrisen ajoituksen löytämistä arkeologit ja geologit käyttivät suhteellista ajoitusta materiaalien iän määrittämiseen.
K: Mikä on Stenon superpositiolaki?
V: Stenon superpositiolain mukaan vanhemmat kerrokset ovat syvemmällä kohteessa kuin uudemmat kerrokset.
K: Mikä on paleontologiassa suosituin suhteellisen ajoituksen menetelmä ja miksi?
V: Paleontologian suosituin suhteellinen ajoitusmenetelmä on biostratigrafia, koska sitä pidetään muita menetelmiä tarkempana.
K: Voiko suhteellisella ajoituksella määrittää kohteen tai tapahtuman absoluuttisen iän?
V: Ei, suhteellisella ajoituksella voidaan määrittää vain tapahtumasarjan tapahtumajärjestys, ei sitä, milloin ne tapahtuivat.
