Fossiili | muinaisen elävän olennon jäännökset tai jäljet

Fossiili on muinaisen elävän olennon jäänne tai jälki.

Eläinten, kasvien tai alkueläinten fossiileja esiintyy sedimenttikivessä.

Tyypillisessä fossiilissa ruumiin muoto on säilynyt, mutta alkuperäiset molekyylit, jotka muodostivat ruumiin, on korvattu jollakin epäorgaanisella aineella, kuten kalsiumkarbonaatilla (CaCO₃ ) tai piidioksidilla (SiO₂ ). Fossiili tuntuu ja on tehty kivestä. Se on mineralisoitunut tai kivettynyt (kirjaimellisesti muuttunut kiveksi).

Fossiili voi olla myös elävän olennon jälki tai painauma, joka on jäljellä kauan sitten menneen aikakauden fossiilisessa mudassa.

Jotkut organismit fossiilisoituvat hyvin, toiset eivät. Yleisimpiä fossiileja ovat kovaa materiaalia tuottavien organismien jättämät fossiilit. Esimerkkeinä tästä ovat nilviäisten (kuten simpukoiden ja etanoiden) ja nykyisin harvinaisten brachiopodien (joita kutsutaan myös lampunkuoriksi) kovat, kalkkipitoiset kuoret. Nämä meressä elävät simpukat ovat tuottaneet maahan monia fossiilisia (eli fossiileja sisältäviä) kalkkikivikerroksia.

Pehmeärunkoiset eliöt voivat fossiilisoitua erityisolosuhteissa: ediakaran eliöstö on hyvä esimerkki tästä.

Suurelle yleisölle tunnetuimpia fossiileja ovat jättimäiset esihistorialliset dinosaurukset. Näiden valtavien, muinaisten matelijoiden fossiiliset luut ja jäljet ovat nähtävissä monissa luonnontieteellisissä ja geotieteellisissä museoissa.

Geologien ja biologien suorittamaa fossiilien tutkimusta kutsutaan paleontologiaksi. Jos tutkimus asettaa elävät olennot niiden ekologiseen kontekstiin, sitä kutsutaan paleobiologiaksi.

Esimerkkejä fossiileista ovat luut, kuoret, luuranko, eläinten tai mikrobien kivijäljet, meripihkaan säilyneitä esineitä, hiukset, kivettynyt puu, öljy, hiili ja DNA-jäänteet.

Fossiilinen heinäsirkka varhaisimmalta yläliitukaudelta, ~95 miljoonaa vuotta sitten, Santana muodostuma, Brasilia.

Kolme pientä ammoniittifossiilia, kukin noin 1,5 cm:n levyinen.

Noin 444 miljoonaa vuotta sitten eläneen trilobiitin fossiili.

Alemman proterotsooisen kauden stromatoliitteja Boliviasta, Etelä-Amerikasta. Ne ovat syanobakteerien tuottamia. Kiillotettu pystysuora viilto kiven läpi

Hyttynen ja kärpänen meripihkaan vangittuina

Ihmisten käyttötarkoitukset

Ihmiset ovat löytäneet fossiileille monia käyttötarkoituksia. Joitakin fossiileja löydetään ja myydään rahasta, esimerkiksi Marokossa ammoniittien, dinosaurusten ja haiden fossiileja. Toisia fossiileja, kuten Tamiami-muodostuman fossiileja, käytetään teiden rakentamiseen. Joissakin paikoissa fossiileja käytetään mullan peittämiseen. Joitakin fossiileja käytetään merkkinä muodostuman määrittämiseksi.

Joitakin fossiileja käytetään polttoaineen lähteenä, ja näitä fossiileja kutsutaan fossiilisiksi polttoaineiksi.

Erityissuojelukohteet

Joistakin paikoista on löydetty fossiileja, joissa on huomattavia yksityiskohtia tai joita on löydetty suuria määriä. Paleontologit kutsuvat näitä paikkoja saksankielisellä termillä Lagerstätten. Los Angelesissa sijaitsevat La Brean tervahaudat ovat tällaisia paikkoja. Samoin Solnhofenin kalkkikivilouhokset Baijerissa.

Erittäin tärkeä paikka on Burgessin liuske, joka tunnetaan monista tärkeistä löydöistään.

Fossiilien tyypit

Mikroskooppisia tai hyvin pieniä fossiileja kutsutaan "mikrofossiileiksi", kun taas suurempia, makroskooppisia fossiileja - kuten simpukoiden ja nisäkkäiden fossiileja - kutsutaan "makrofossiileiksi". Luonnonkiviä, jotka näyttävät fossiilisoituneilta eliöiltä, mutta eivät ole fossiileja, kutsutaan "pseudofossiileiksi".

Vaikka suurin osa fossiileista muodostuu eliöiden kovista osista, on olemassa myös epäsuoria merkkejä esihistoriallisesta elämästä. Esimerkkejä, kuten madon jälki tai eläimen jalanjälki, ovat varsin yleisiä. Niitä kutsutaan jälkifossiileiksi. Fossiloituneita ulosteita, ulosteita tai lantoja kutsutaan koproliiteiksi. Esihistoriallisten eliöiden kemiallisia jälkiä kutsutaan kemofossiiliksi. Esihistoriallisten ihmisten tekemiä esineitä kutsutaan esineiksi.

Jopa silloin, kun pehmyteläinten jäännökset ovat hävinneet, voi jäljelle jäädä jälkiä, homeitiöitä tai hiilijälkiä, jotka jäävät pysyvästi. Erikoistapauksissa meillä on siis fossiileja jopa pienistä, pehmeistä selkärangattomista eläimistä.

Joskus fossiili syntyy kuivumisen (kuivumisen), jäätymisen tai mäntyhartsin seurauksena. Mumioituneet eläimet, jääpeitteiset villamammutit ja hyönteisten täyttämä meripihka ovat esimerkkejä tällaisista fossiileista.

Elävät fossiilit eivät kuitenkaan ole fossiileja. Sen sijaan ne ovat nykyajan organismeja, jotka muistuttavat hyvin paljon miljoonia vuosia sitten eläneitä esi-isiään. Ginkgopuu, kelikantti ja hevosenkenkärapu ovat hyviä esimerkkejä.

Varhainen huomio fossiileista

Monet esitieteelliset kansat huomasivat fossiileja, mutta kaikki eivät pitäneet niitä elävien olentojen jäänteinä. Ehkä ensimmäinen, joka jätti ajatuksistaan muistiinpanoja, oli antiikin kreikkalainen filosofi Ksenofanes (noin 570 eaa. - 470 eaa.).^p387 Myöhemmät kirjoittajat ovat raportoineet hänen ajatuksistaan:

"Simpukoita [löytyy] keskeltä maata ja vuorilta. Syrakusan louhoksista on löydetty kalan ja merilevän painaumia; Paroksella on löydetty lahdenlehden painauma kiven syvyydessä, ja Maltalla [on löydetty] meriolentojen litteitä muotoja. Nämä ovat hänen mukaansa syntyneet, kun kaikki oli kauan sitten mudan peitossa, ja jälki kuivui mudassa". Guthrie s. 387

Nämä ajatukset löydettiin uudelleen 1600-luvulla Euroopassa. Nicolas Steno Alankomaissa ja Robert Hooke Lontoon kuninkaallisessa seurassa kirjoittivat ja pitivät luentoja fossiileista. 1700-luvulla fossiilien keräily alkoi, ja vakavasti otettava geologinen ajattelu alkoi edistyä. 1800-luvulla geologiasta tuli moderni tiede, ja fossiileilla oli osansa evoluutioteoriassa.

Aiheeseen liittyvät sivut

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on fossiili?

A: Fossiili on muinaisen elävän olennon jäänne tai jälki, joka on mineralisoitunut tai kivettynyt (kirjaimellisesti muuttunut kiveksi). Se voi olla luita, simpukankuoria, ulkoluurankoja, eläinten tai mikrobien kivijälkiä, meripihkaan säilyneitä esineitä, hiuksia, kivettynyttä puuta, öljyä, hiiltä ja DNA-jäänteitä.

K: Miten fossiilit muodostuvat?

V: Fossiileja syntyy, kun muinaisen elävän olennon ruumiinmuoto on säilynyt, mutta sen muodostaneet alkuperäiset molekyylit on korvattu jollakin epäorgaanisella aineella, kuten kalsiumkarbonaatilla (CaCO3) tai piidioksidilla (SiO2).

Kysymys: Minkä tyyppisiä organismeja tavallisimmin esiintyy fossiileina?

V: Yleisimpiä fossiileja ovat kovaa materiaalia tuottavien organismien, kuten nilviäisten (simpukat ja etanat) ja brakiapodien (lampunkuoret), jättämät fossiilit.

K: Onko olemassa esimerkkejä pehmeärunkoisista organismeista, joita on löydetty fossiileina?

V: Kyllä. Pehmeärunkoiset organismit voivat fossiilisoitua erityisolosuhteissa - esimerkiksi ediacaran biota.

K: Mitä ihmiset tutkivat, kun he tutkivat fossiileja?

V: Fossiileja tutkivia ihmisiä kutsutaan paleontologeiksi. Jos he asettavat elävät olennot ekologiseen kontekstiinsa, sitä kutsutaan paleobiologiaksi.

K: Onko fossiileista olemassa kuuluisia esimerkkejä?

V: Kyllä. Suurelle yleisölle tunnetuimpia fossiileja ovat jättiläismäiset esihistorialliset dinosaurukset - niiden fossiiliset luut ja jäljet ovat nähtävissä monissa museoissa ympäri maailmaa.