Pyhä Walpurga (Walburga) – elämä, kanonisointi ja Walpurgis-yö

Tutustu Pyhän Walpurgan elämään, kanonisointiin ja mystiseen Walpurgis-yöhön — tarina lähetyssaarnaajasta, keskiajan perinteistä ja juhlan synnystä.

Pyhä Walpurga tai Walburga (vanha englanninkielinen Wealdburg; n. 710 – 25. helmikuuta 777 tai 779), myös Valderburg tai Guibor, oli englantilainen lähetyssaarnaaja frankkien valtakunnassa. Hänen elämänvaiheitaan tunnetaan sekä kirjallisista elämäkerroista että keskiaikaisesta perimästä. Perimätiedon mukaan Walpurga kuului aatelissukuun ja hän oli saman suvun jäsenenä lähetyskentälle lähtevien veljiensä, piispa Willibaldin ja munkki Winibaldin, kanssa.

Elämä ja työ

Walpurga sai uskonnollisen kasvatuksen Englannissa, ja hänestä tuli nunna. Nuoruudessaan hän opiskeli todennäköisesti luostarissa, jossa hän sai latinan kieltä ja luostarielämän oppeja. Myöhemmin hän seurasi veljiään mannermaalle, jossa he työskentelivät kristinuskon levittämiseksi Saksassa ja Frankkien alueilla. Walpurgasta tuli luostarin johtaja: hän toimi useiden lähteiden mukaan abbessana ja oli mukana luostarityön organisoimisessa ja hengellisessä kasvatuksessa. Hänen tehtäviinsä kuului hengellinen neuvonta, kirjoitustyö sekä luostarin käytännön järjestelyt.

Kanonisointi ja reliikit

Paavi Adrianus II kanonisoi (teki hänestä pyhimyksen) Walpurgan muistopäiväksi 1. toukokuuta noin vuodesta 870 alkaen. Samanaikaisesti hänen reliikkejään käsiteltiin erityisen arvokkaasti ja reliikkien siirrot (translatio) lisäsivät hänen palvontansa suosiota. Pyhimykseksi julistamisen ajankohta yhtyi luonnollisesti kevään juhla-aikaan, ja tämän myötä 1. toukokuu vakiintui myös hänen juhlakseen monissa saksalaisissa paikallisprosessioissa.

Juhlapäivät ja kansanperinne

Walpurgan juhlapäivä on 25. helmikuuta, joka merkitsee hänen kuolinpäiväänsä. Hänen pyhimykseksi julistamisensa päivä, 1. toukokuuta, vakiintui keskiajalla laajempaan kansanjuhlintaan ja apotropaeiseen (pahaa torjuvaan) toimintaan. Erityisesti 11. vuosisadalla arkkipiispa Anno II:n ajan myötä hänen muistopäivänsä ja reliikkikunnioituksensa saivat uutta huomiota alueilla, joissa hänet tunnettiin.

Walpurgis-yö on toukokuun aatto, jota juhlitaan kansanperinteessä Euroopassa monin eri tavoin. Walpurgis-yöhön liittyvät kevään vastaanottoon, pahojen henkien karkottamiseen ja sadon turvaamiseen liittyvät rituaalit: kokkojen sytyttäminen, laulut, tanssit ja erilaiset ajankohtaan liittyvät menot. Myöhemmin näistä tavoista kehittyivät paikalliset, usein maatalousyhteisöihin sidotut kevätjuhlat, ja Saksassa, Pohjoismaissa sekä muualla Keski-Euroopassa Walpurgis-yö tunnetaan edelleen erityisenä kevään juhlana.

Perintö ja kulttuurivaikutus

Pyhä Walpurga muistetaan erityisesti lähetyshiippakuntansa ja luostarityönsä edistäjänä. Keskiajalla hänestä tuli myös kansanpyhimys, jolle uskottiin apua muun muassa eläinten ja ihmisten sairauksia vastaan sekä pahoilta voimilta suojautumisessa. Walpurgasta käytettiin usein apotropaista rukousta, ja hänen kuvauksissaan esiintyy joskus symboleja, jotka viittaavat hänen opetustyöhönsä ja hengelliseen johtajuuteensa.

Walpurga ja hänen juhlansa ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisiin kevätperinteisiin. Esimerkiksi Pohjoismaissa ja Suomessa vappujuhla (suomenkielinen Vappu) on osa laajempaa toukokuun juhlaperinnettä, jonka juuret kytkeytyvät historiallisesti mm. Walpurgiksen ja muiden kevätjuhlien tapoihin, vaikka nykyinen Vappu on saanut muotonsa pääosin työväenliikkeen ja opiskelijaperinteen kautta.

Aikajana (tiivistelmä)

• n. 710 – syntymä Wessexissä (Englanti)
• mukana lähetystyössä mannermaalla, merkittävä rooli luostarityössä
• 25. helmikuuta 777/779 – kuolinpäivä (juhlapäivä)
• noin 870 – kanonisointi ja reliikkien siirrot; 1. toukokuu vakiintui pyhimyksen muistopäiväksi
• keskiajalta lähtien – Walpurgis-yön ja siihen liittyvien kevätperinteiden vahva kansanomainen merkitys

Walpurga on siis esimerkki pyhimyksestä, jonka elämän ja kuolemankin vakiinnutettua muistopäivää seuraava kansanperinne on yhdistänyt kirkolliseen juhlaan ja yhteisölliseen kevätjuhlintaan, ja jonka perintö näkyy edelleen Euroopan monissa kevätperinteissä.

Life

Yhdessä veljiensä, pyhän Willibaldin ja pyhän Winibaldin, kanssa hän matkusti Ranskaan (nykyiset Württemberg ja Franken) auttaakseen setäänsä, pyhää Bonifatiusta, evankelioimaan saksalaisten keskuudessa. Hän sai opetusta Winbornen luostarin nunnilta Dorsetissa, jossa hän vietti kaksikymmentäkuusi vuotta. Tiukan koulutuksensa ansiosta hän pystyi myöhemmin kirjoittamaan pyhän Winibaldin elämäkerran ja latinankielisen kertomuksen pyhän Willibaldin matkoista Palestiinassa. Häntä pidetään usein sekä Englannin että Saksan ensimmäisenä naiskirjailijana.

Hänestä tuli nunna ja hän asui Eichstättin lähellä sijaitsevassa Heidenheim am Hahnenkammin kaksoisluostarissa, jonka hänen veljensä Willibald oli perustanut. Hänen kuoltuaan vuonna 751 hänestä tuli abbedissa. Walburga kuoli 25. helmikuuta 777 tai 779, ja hänet haudattiin Heidenheimiin. Hänen jäännöksensä tuotiin 870-luvulla Eichstättiin.

Eichstättissä hänen luunsa sijoitettiin seinässä olevaan kivireikään. Luut alkoivat tuottaa, sanottiin, ihmeellisesti terapeuttista öljyä. Tämä sai ihmiset tulemaan hänen pyhäkköönsä.

Varhaisin kuva Walpurgasta on 1100-luvun alkupuolelta. Se on peräisin Kölnissä laaditusta Hitda-koodeksista. Siinä hänellä on kädessään tyyliteltyjä viljavarret. Viljaa voidaan pitää esimerkkinä siitä, miten kristillinen pyhimys (Walpurga) otti haltuunsa vanhemman pakanallisen käsitteen, tässä tapauksessa vilja-äidin.

Walpurga on Eichstättin, Antwerpenin, Oudenaarden, Veurnen, Groningenin, Zutphenin ja muiden Alankomaiden kaupunkien suojelija.

Sint-Walburgakerk, rakennettu 1641, oli Bruggen jesuiittakirkko.

Hae kirjaimella