Anglosaksit olivat Englantia hallitseva kansa, joka asui Englannissa viidennen vuosisadan puolivälistä jKr. aina normannien valloitukseen vuonna 1066 asti. He puhuivat germaanisia kieliä, ja Bede nimeää heidät kolmen voimakkaan heimon jälkeläisiksi. Nämä olivat englantilaiset, saksit ja juutit. Heidän kielensä, anglosaksinen eli vanhan englannin kieli, oli peräisin länsigermaanisista murteista. Se muuttui keski-englanniksi noin 1100-luvulta lähtien. Vanha englanti jakautui neljään päämurteeseen: Länsisaksi, mercian, northumbrian ja kentin.

Anglosaksinen kulttuuri korvasi kelttiläisen kulttuurin alueella, joka on nykyään Englanti. Nykyhistorioitsijat eivät usko, että anglosaksit ajoivat keltit pois, vaan että heistä tuli Englannin kelttien yläluokka, ja keltit tulivat sitten osaksi anglosaksista kulttuuria. He eivät koskaan valloittaneet Walesia, mutta anglosaksiset kuninkaat vaativat aika ajoin itselleen yliherruutta. Jotkut anglosaksit tulivat Britanniaan sotureina, mutta toiset tulivat rauhanomaisesti maanviljelijöiksi tai perustamaan perheitä.

Alkuperä ja muutto Britanniaan

Anglosaksien saapumista Britanniaan pidetään laajana siirtymänä germaanisista väestöistä mantereen länsirannikolta. Perinteisesti mainitaan kolme pääryhmää: anglit (Angles), saksit (Saxons) ja juutit (Jutes). He asettuivat varsinkin etelä- ja itä-Englantiin, muuttaen paikallista väestörakennetta ja kieltä. Muutto tapahtui pitkällä aikavälillä, ja siinä oli sekä väkivaltaisia että rauhanomaisia vaiheita: soturiylivaltaa, siirtokuntia ja perheiden perustamista.

Poliittinen rakenne: kuningaskunnat ja Heptarkhia

Anglosaksien ajalla Englanti ei ollut yhdenmukainen valtio, vaan alue jakautui useisiin kuningaskuntiin, joita historiankirjoituksessa kutsutaan usein Heptarkhiaksi. Tärkeimpiä olivat muun muassa Kent, Essex, Sussex, Wessex, East Anglia, Mercia ja Northumbria. Näiden valtioiden suhteet vaihtelivat liitoista sotaan; jonkinasteinen yliherruus saattoi vaihtua nopeasti. 800–900-luvuilla syntyi myös käsitteitä kuten kuningas Alfredin (Wessex) puolustusjärjestelyt ja myöhemmin Danelawin raja pohjois- ja itäosissa.

Uskonto ja kirkko

Alkuvaiheessa monet anglosaksit olivat pakanoita ja heidän uskontoonsa kuului germaanisia jumalia ja hautauskäytäntöjä. 600-luvulta lähtien tapahtui asteittainen kristillistyminen: lähetystyö, luostareiden perustaminen ja kirkollinen organisaatio vahvistuivat. Kirkko oli tärkeä oppimisen ja kirjallisuuden keskus — uskonnolliset kirjoitukset ja kronikat, kuten Beden teos, ovat keskeisiä lähteitä anglosaksien historiasta.

Kieli ja kirjallisuus

Anglosaksinen eli vanha englanti (vanhaenglannin nimi usein "Englisc") oli länsigermaaninen kieli, joka jakautui useisiin murteisiin (mm. west saxon / länsisaksi, mercian, northumbrian ja kenttiläinen murre). Kirjoituskieleksi vakiintui pitkälti yksi länsisen Wessexin muoto mutta alueellisia eroja säilyi. Kirjallisuus kattaa runoutta (esim. eeppinen Beowulf), kirkollisia tekstejä, lakikokoelmia ja teologisia teoksia. Alkuun käytettiin myös riimittelyä ja suullista perinnettä, myöhemmin latinalaista kirjaimistoa ja käsikirjoituskulttuuria.

Yhteiskunta, laki ja talous

Anglosaksinen yhteiskunta oli hierarkkinen: kuninkaat, jarlit ja paikallinen vapaa talonpoikaisväestö muodostivat rakenteen. Paikallisia hallinnollisia yksiköitä olivat tällaisten lisäksi pitäjät ja tapulin ympärille muodostuvat yhteisöt. Lakit, kuten kuningaskohtaisten lakikirjojen ja tapakäytäntöjen kokoelmat, sääntelivät omaisuusjärjestelyjä, rikosoikeutta ja sosiaalisia suhteita. Taloudessa maatila ja maatalous olivat selvässä pääosassa: viljely, karjanhoito ja paikallinen markkinatoiminta. Myöhemmin syntyivät myös kaupunkimaiset keskukset ja rahatalous, kolikoiden käyttö yleistyi.

Arkeologia: esineet ja hautaukset

Arkeologiset löydöt valottavat anglosaksista elämää: asumukset, kalusteet, keramiikka, aseet ja korut kertovat sekä arkisesta että juhlallisesta elämästä. Erityisen tunnettu on Sutton Hoon laivahautaus, joka osoittaa anglosaksisen eliitin yhteyksiä laajempaan pohjoiseurooppalaiseen kulttuuriin ja loistokkaaseen hautauksiin. Hautaustavat vaihtelivat ajanjakson ja sosiaalisen aseman mukaan.

Viikingit ja myöhäisajanjakso

8.–11. vuosisadan välillä viikinkien hyökkäykset muovasivat anglosaksista Englannin historiaa: rannikkohyökkäykset johtivat puolustusjärjestelyihin ja osassa maata syntyi viikinkivallan alaisuus, Danelaw. Tämä toi mukanaan sekä väkivaltaa että kaupankäyntiä ja kulttuurien sekoittumista. Lopulta 1000-luvulla normannien voitto vuonna 1066 toi aikakauden päätökseen: omaisuus- ja hallintorakenne muuttui, ranskankielinen vaikutus kasvoi ja anglosaksinen ylimystö syrjäytettiin suuressa osassa maata.

Perintö ja vaikutus

Anglosaksien vaikutus näkyy edelleen Englannin kielessä, paikannimissä, lakiperinteessä ja kulttuurisissa kerrostumissa. Vaikka kieli muuttui ja uusi hallintoluokka tuli vallanvaihdoksissa, monet paikalliset tavat, maatilajärjestelyt ja oikeusajatukset muovautuivat anglosaksisen ajan pohjalta.