Anglosaksit – Englannin kansa, kieli ja historia (5.–11. vuosisata)
Tutustu anglosaksien historiaan (5.–11. vuosisata): Englannin kansat, vanha englanti, kulttuuri ja vaikutus — selkeä katsaus kieleen, yhteiskuntaan ja vallankäyttöön.
Anglosaksit olivat Englantia hallitseva kansa, joka asui Englannissa viidennen vuosisadan puolivälistä jKr. aina normannien valloitukseen vuonna 1066 asti. He puhuivat germaanisia kieliä, ja Bede nimeää heidät kolmen voimakkaan heimon jälkeläisiksi. Nämä olivat englantilaiset, saksit ja juutit. Heidän kielensä, anglosaksinen eli vanhan englannin kieli, oli peräisin länsigermaanisista murteista. Se muuttui keski-englanniksi noin 1100-luvulta lähtien. Vanha englanti jakautui neljään päämurteeseen: Länsisaksi, mercian, northumbrian ja kentin.
Anglosaksinen kulttuuri korvasi kelttiläisen kulttuurin alueella, joka on nykyään Englanti. Nykyhistorioitsijat eivät usko, että anglosaksit ajoivat keltit pois, vaan että heistä tuli Englannin kelttien yläluokka, ja keltit tulivat sitten osaksi anglosaksista kulttuuria. He eivät koskaan valloittaneet Walesia, mutta anglosaksiset kuninkaat vaativat aika ajoin itselleen yliherruutta. Jotkut anglosaksit tulivat Britanniaan sotureina, mutta toiset tulivat rauhanomaisesti maanviljelijöiksi tai perustamaan perheitä.
Alkuperä ja muutto Britanniaan
Anglosaksien saapumista Britanniaan pidetään laajana siirtymänä germaanisista väestöistä mantereen länsirannikolta. Perinteisesti mainitaan kolme pääryhmää: anglit (Angles), saksit (Saxons) ja juutit (Jutes). He asettuivat varsinkin etelä- ja itä-Englantiin, muuttaen paikallista väestörakennetta ja kieltä. Muutto tapahtui pitkällä aikavälillä, ja siinä oli sekä väkivaltaisia että rauhanomaisia vaiheita: soturiylivaltaa, siirtokuntia ja perheiden perustamista.
Poliittinen rakenne: kuningaskunnat ja Heptarkhia
Anglosaksien ajalla Englanti ei ollut yhdenmukainen valtio, vaan alue jakautui useisiin kuningaskuntiin, joita historiankirjoituksessa kutsutaan usein Heptarkhiaksi. Tärkeimpiä olivat muun muassa Kent, Essex, Sussex, Wessex, East Anglia, Mercia ja Northumbria. Näiden valtioiden suhteet vaihtelivat liitoista sotaan; jonkinasteinen yliherruus saattoi vaihtua nopeasti. 800–900-luvuilla syntyi myös käsitteitä kuten kuningas Alfredin (Wessex) puolustusjärjestelyt ja myöhemmin Danelawin raja pohjois- ja itäosissa.
Uskonto ja kirkko
Alkuvaiheessa monet anglosaksit olivat pakanoita ja heidän uskontoonsa kuului germaanisia jumalia ja hautauskäytäntöjä. 600-luvulta lähtien tapahtui asteittainen kristillistyminen: lähetystyö, luostareiden perustaminen ja kirkollinen organisaatio vahvistuivat. Kirkko oli tärkeä oppimisen ja kirjallisuuden keskus — uskonnolliset kirjoitukset ja kronikat, kuten Beden teos, ovat keskeisiä lähteitä anglosaksien historiasta.
Kieli ja kirjallisuus
Anglosaksinen eli vanha englanti (vanhaenglannin nimi usein "Englisc") oli länsigermaaninen kieli, joka jakautui useisiin murteisiin (mm. west saxon / länsisaksi, mercian, northumbrian ja kenttiläinen murre). Kirjoituskieleksi vakiintui pitkälti yksi länsisen Wessexin muoto mutta alueellisia eroja säilyi. Kirjallisuus kattaa runoutta (esim. eeppinen Beowulf), kirkollisia tekstejä, lakikokoelmia ja teologisia teoksia. Alkuun käytettiin myös riimittelyä ja suullista perinnettä, myöhemmin latinalaista kirjaimistoa ja käsikirjoituskulttuuria.
Yhteiskunta, laki ja talous
Anglosaksinen yhteiskunta oli hierarkkinen: kuninkaat, jarlit ja paikallinen vapaa talonpoikaisväestö muodostivat rakenteen. Paikallisia hallinnollisia yksiköitä olivat tällaisten lisäksi pitäjät ja tapulin ympärille muodostuvat yhteisöt. Lakit, kuten kuningaskohtaisten lakikirjojen ja tapakäytäntöjen kokoelmat, sääntelivät omaisuusjärjestelyjä, rikosoikeutta ja sosiaalisia suhteita. Taloudessa maatila ja maatalous olivat selvässä pääosassa: viljely, karjanhoito ja paikallinen markkinatoiminta. Myöhemmin syntyivät myös kaupunkimaiset keskukset ja rahatalous, kolikoiden käyttö yleistyi.
Arkeologia: esineet ja hautaukset
Arkeologiset löydöt valottavat anglosaksista elämää: asumukset, kalusteet, keramiikka, aseet ja korut kertovat sekä arkisesta että juhlallisesta elämästä. Erityisen tunnettu on Sutton Hoon laivahautaus, joka osoittaa anglosaksisen eliitin yhteyksiä laajempaan pohjoiseurooppalaiseen kulttuuriin ja loistokkaaseen hautauksiin. Hautaustavat vaihtelivat ajanjakson ja sosiaalisen aseman mukaan.
Viikingit ja myöhäisajanjakso
8.–11. vuosisadan välillä viikinkien hyökkäykset muovasivat anglosaksista Englannin historiaa: rannikkohyökkäykset johtivat puolustusjärjestelyihin ja osassa maata syntyi viikinkivallan alaisuus, Danelaw. Tämä toi mukanaan sekä väkivaltaa että kaupankäyntiä ja kulttuurien sekoittumista. Lopulta 1000-luvulla normannien voitto vuonna 1066 toi aikakauden päätökseen: omaisuus- ja hallintorakenne muuttui, ranskankielinen vaikutus kasvoi ja anglosaksinen ylimystö syrjäytettiin suuressa osassa maata.
Perintö ja vaikutus
Anglosaksien vaikutus näkyy edelleen Englannin kielessä, paikannimissä, lakiperinteessä ja kulttuurisissa kerrostumissa. Vaikka kieli muuttui ja uusi hallintoluokka tuli vallanvaihdoksissa, monet paikalliset tavat, maatilajärjestelyt ja oikeusajatukset muovautuivat anglosaksisen ajan pohjalta.
Tärkeimmät anglosaksiset kuningaskunnat noin 600 jKr.
Beowulfin ensimmäinen sivu
Sutton Hoo'sta löydetty kuuluisa kypärä kuului todennäköisesti Itä-Anglian kuningas Raedwaldille noin vuonna 625 jKr. Se perustuu roomalaiseen paraatikypärämalliin, ja siinä on samankaltaisia koristeita kuin Vanhasta Uppsalasta löydetyissä ruotsalaisissa kypärissä (British Museumista).
Anglosaksinen siirtolaisuus
Ei tiedetä, kuinka monta anglosaksia todella saapui Britanniaan 4. ja 6. vuosisadan välisenä aikana jKr. Monien lähteiden mukaan anglosaksisia siirtolaisia saapui suuri määrä. Tämän vuoksi osa alkuperäisistä briteistä muutti länteen, kohti Walesia ja Cornwallia. Toiset lähtivät Armoricaan, ja heistä tuli bretoneja. Anglosaksien kielestä, vanhan englannin kielestä, tuli eteläisen Britannian pääkieli. Vanhaan englantiin lainattiin muutamia kelttiläisiä ja latinalaisia sanoja.
Kentin, Sussexin, Essexin, Suffolkin ja Norfolkin kaltaisilta alueilta monet alkuperäiset britit saatettiin ajaa pois. Muilla alueilla osa briteistä todennäköisesti jäi ja sulautui anglosaksiseen yhteiskuntaan. Vuonna 2011 eräs historioitsija esitti, että Englantiin tuli noin 1-2 anglosaksia jokaista siellä jo asunutta kelttiä kohti.
Angles, Saxons ja Jutes
Bede tunnisti hyökkääjät angeleiksi, sakseiksi ja juuteiksi. Hän kuitenkin käytti joskus samasta kansasta nimityksiä angliitit ja saksit eri kohdissa kirjoituksiaan. Kirjan I luvussa 15 hän sanoi, että kuningas Vortigernin kutsusta "englantilaiset tai saksilaiset" tulivat Britanniaan kolmella pitkälaivalla. Nykyaikaiset viranomaiset vahvistavat, että englantilaisia, saksilaisia, friisiläisiä ja joitakin juutteja tuli Englantiin tämän muuttoliikkeen aikana. Englantiin muuttaneiden heimojen väliset erot eivät olleet merkittäviä. Kentin kulttuuri erosi Englannin muista osista lähinnä siksi, että se oli läheisessä yhteydessä Euroopan osiin, kuten Galliaan.
Arkeologit pitävät tiettyjä korutyylejä tyypillisinä Pohjois-Euroopan anglialaisille, saksilaisille ja juutalaisille alueille. Ei ole kuitenkaan selvää, miksi maasta alettiin käyttää nimeä Englanti ja kielestä englantia. Vanhassa englanninkielessä ihmiset kutsuivat itseään Engleiksi ja latinassa heitä kutsuttiin Angliiksi, mutta mikään ei viittaa siihen, että englantilaiset muodostivat suurimman osan Britannian germaanisista kansoista. Englanninmaa-nimitystä, josta tuli "Englanti", käytettiin säännöllisesti 1100-luvulla.
Kelttiläiset sanat anglosaksisille...
Alkuperäisbrittiläiset, jotka kirjoittivat sekä latinaksi että walesiksi (kelttiläinen kieli), kutsuivat näitä tunkeutujia saksoneiksi tai saesoneiksi. Jälkimmäistä nimeä käytetään yhä nykyäänkin walesilaisessa sanassa englantilaisista, Saeson, englannin kielessä, Saesneg, ja Englantiin liittyvissä asioissa, Seisnig. Skotlannin gaelin kielessä englantilaisen henkilön sana on sasannach ja iirin kielessä sasanach.
Art
Anglosaksinen taide ennen Alfredin aikaa (joka hallitsi vuosina 871-899) on sekoitus anglosaksisia ja kelttiläisiä tekniikoita ja tyylejä. Sutton Hoon aarre on erinomainen esimerkki hyvin varhaisista anglosaksisista metallitöistä ja koruista. Se on peräisin kuninkaallisesta haudasta 7. vuosisadan alkupuolelta. Alfredin ja normannien valloituksen välisenä aikana taide kehittyi selvästi anglosaksiseen tyyliin. Tämä johtui osittain siitä, että Englannin talous ja kulttuuri elpyivät viikinkiryöstöretkien päätyttyä. Tämä myöhempi tyyli näyttää olleen yhteydessä Länsi-Euroopan suuntauksiin.
Anglosaksinen taide tunnetaan nykyään lähinnä valaistujen käsikirjoitusten kautta. Käsikirjoitukset eivät olleet ainoa anglosaksinen taidemuoto, mutta niitä on säilynyt paljon enemmän kuin muita esineitä. Euroopassa pidettiin tuolloin anglosaksista kultasepäntyötä ja kirjontaa erityisen hienoina. Yleisimpiä esimerkkejä anglosaksisesta taiteesta ovat kolikot. Anglosaksiset taiteilijat tekivät myös freskoja, norsunluuta, kiviveistoksia, metallitöitä ja emalointia, mutta näistä teoksista on säilynyt vain vähän.
Anglosaksiset korut
Pentneyn löytöaineisto: 9. vuosisadan alun hopeiset rintakorut.
Kirjallisuus
Vanhaenglannin kirjallisiin teoksiin kuuluu eeppistä runoutta, elämäkertoja, saarnoja, raamatunkäännöksiä, lakitekstejä, aikakirjoja, arvoituksia ja muita. Kaiken kaikkiaan tuolta ajalta on säilynyt noin 400 käsikirjoitusta.
Erittäin kuuluisa teos tältä ajanjaksolta on runo Beowulf. Se on saavuttanut kansallisen eepoksen aseman Britanniassa. Anglosaksinen kronikka on kokoelma tärkeää Englannin varhaishistoriaa. Cædmon's Hymn (Cædmonin virsi), joka on peräisin 7. vuosisadalta, on varhaisin (vanhan) englannin kielinen kirjallinen teksti. Yksi arvokkaimmista ja tärkeimmistä anglosaksista historiaa käsittelevistä lähteistä on Bede's Ecclesiastical History of the English Nation.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Keitä olivat anglosaksit?
V: Anglosaksit olivat Englannissa asunut hallitseva kansa, joka asui 5. vuosisadan puolivälistä jKr. aina normannien valloitukseen vuonna 1066 saakka. He puhuivat germaanisia kieliä, ja Bede määrittelee heidät kolmen voimakkaan heimon - anglien, saksien ja juuttien - jälkeläisiksi.
Kysymys: Mitä kieltä he puhuivat?
V: Anglosaksit puhuivat länsigermaanista murretta, jota kutsutaan vanhaksi englanniksi tai anglosaksiksi. Se muuttui keski-englanniksi noin 1100-luvulla. Vanha englanti jakautui neljään päämurteeseen - länsisaksilaiseen, merciaaniseen, northumbrialaismurteeseen ja kentinmurteeseen.
K: Miten ne syrjäyttivät kelttiläisen kulttuurin Englannissa?
V: Nykyaikaiset historioitsijat eivät usko, että anglosaksit ajoivat keltit pois, vaan pikemminkin siitä, että heistä tuli heille yläluokka Englannissa, ja keltit tulivat sitten osaksi anglosaksista kulttuuria.
K: Valloittivatko he Walesin?
V: Ei, jotkut anglosaksit tulivat Britanniaan sotureina, mutta toiset tulivat rauhanomaisesti ryhtyäkseen maanviljelijöiksi tai perustamaan perheitä. Kuninkaat vaativat aika ajoin yliherruutta, mutta eivät koskaan valloittaneet Walesia.
K: Mistä heidän kielensä tuli?
V: Heidän kielensä, vanha englanti tai anglosaksinen kieli, tuli länsigermaanisista murteista. Se muuttui keski-englanniksi noin 1100-luvulta alkaen ja jakautui neljään päämurteeseen - länsisaksalaiseen, merciaaniseen, northumbrialaiseen ja kentinmurteeseen.
K: Kuka tunnisti heidät kolmen mahtavan heimon jälkeläisiksi?
V: Bede määritteli heidät kolmen voimakkaan heimon - englantilaisten, saksilaisten ja juuttien - jälkeläisiksi.
Etsiä