Scream 2 on Wes Cravenin ohjaama ja Kevin Williamsonin käsikirjoittama yhdysvaltalainen slasher-elokuva vuodelta 1997. Sen pääosissa nähdään David Arquette, Neve Campbell, Matthew Lillard, Dax Shepard, Courteney Cox, Sarah Michelle Gellar, Laurie Metcalf, Jamie Kennedy, Jerry O'Connell, Jada Pinkett ja Liev Schreiber.

Dimension Films julkaisi elokuvan 12. joulukuuta 1997 Scream-elokuvasarjan toisena osana. Scream 2 sijoittuu vuosi Screamin jälkeen ja seuraa jälleen Sidney Prescottin (Campbell) ja hänen veljensä Jerryn (Lillard) hahmoa, jotka ovat nykyään opiskelijoita kuvitteellisessa Windsor Collegessa ja jotka joutuvat Ghostfacea käyttävän kopiomurhaajan kohteeksi. Sidneyn ja Jerryn mukana ovat elokuvanörtti Randy Meeks (Kennedy), Jerryn ystävä Tom Scott (Shepard), eläkkeellä oleva apulaissheriffi Dewey Riley (Arquette) ja uutistoimittaja Gale Weathers (Cox). Scream 2 yhdistää edeltäjänsä tavoin slasher-genren väkivaltaisuutta komediaan ja mysteeriin ja satiirisoi samalla elokuvien jatko-osien kliseisyyttä. Elokuvaa seurasi kaksi jatko-osaa, Scream 3 (2000) ja Scream 4 (2011).

Williamson toimitti viiden sivun hahmotelman Screamin jatko-osasta huutokaupatessaan alkuperäistä käsikirjoitustaan, toivoen houkuttelevansa tarjoajia ostamaan franchisingin. Screamin onnistuneen testinäytöksen ja elokuvan taloudellisen ja kriittisen menestyksen jälkeen Dimension ryhtyi toteuttamaan jatko-osaa Screamin ollessa vielä elokuvateattereissa, ja kaikki pääosan esittäjät palasivat näyttelemään, Craven ohjasi ja Beltrami vastasi musiikista.

Elokuva kärsi kiistoista sen jälkeen, kun sen juonitiedot vuotivat internetiin ja paljastivat tappajien henkilöllisyyden. Yhdessä elokuvan kiireisen aikataulun kanssa käsikirjoitusta kirjoitettiin usein uudelleen; joskus sivuja saatiin valmiiksi kuvauspäivänä. Näistä ongelmista huolimatta Scream 2 tienasi 172 miljoonaa dollaria, sai useita palkintoja ja ehdokkuuksia. Elokuva sai myös positiivisia arvosteluja, ja jotkut kriitikot väittivät, että jatko-osa ylitti alkuperäisen elokuvan laadultaan.

Beltrami sai myönteisen vastaanoton kriitikoilta, koska hän kehitti Screamin hahmojen musiikillisia teemoja, vaikka jotkut kriitikot väittivät, että elokuvan mieleenpainuvimmat kappaleet olivat säveltäjien Danny Elfmanin ja Hans Zimmerin luomia. Elfmanin osuus oli sävelletty erityisesti elokuvaa varten, mutta Zimmerin Broken Arrow -elokuvaan säveltämää musiikkia käytettiin kiistanalaisesti elokuvassa Beltramin oman teoksen sijasta. Soundtrack sai negatiivista palautetta arvostelijoilta, mutta saavutti kohtalaisen hyvän myyntimenestyksen ja nousi Billboard200 -listalla sijalle 50.

Tiivistetty juoni

Elokuva alkaa teatterissa tapahtuvalla murhalla, joka yhdistetään suoraan ensimmäisen elokuvan tapahtumiin. Sidney Prescott ja hänen lähipiirinsä yrittävät jatkaa elämäänsä, mutta koulu- ja julkisuuspaineet seuraavat heitä Windsor Collegessa. Pian uusi sarja murhia paljastaa, että joku on ottanut käyttöön saman Ghostface-maskin ja -metodit kuin aiemmin – mutta tekijänä saattaa olla joko jäljittelijä tai joku, joka hyödyntää alkuperäisen sarjan tapahtumia tehdäkseen itsestään kuuluisan. Elokuvan keskiössä on sekä sisäinen selviytymistaistelu että mediakriitikkojen, opiskelutovereiden ja poliisien väliset dynamiikat, jotka paljastavat epäilyksiä, petoksia ja trauman jatkumon.

Näyttelijät ja roolit

  • Neve Campbell – Sidney Prescott
  • Matthew Lillard – Jerry Prescott
  • Jamie Kennedy – Randy Meeks
  • David Arquette – Dewey Riley
  • Courteney Cox – Gale Weathers
  • Dax Shepard – Tom Scott
  • Jerry O'Connell – (sivuosa)
  • Sarah Michelle Gellar – (sivuosa)
  • Jada Pinkett – (sivuosa)
  • Liev Schreiber – (sivuosa)
  • Laurie Metcalf – (sivuosa)

Tuotanto ja kuvaus

Tuotannon aikana studiossa ja kuvauspaikoilla vallitsi kiireinen ja suojattu ilmapiiri, koska käsikirjoitusvuodot olivat herättäneet laajaa huomiota. Käsikirjoitusta muokattiin usein viime hetkillä, ja kuvausryhmä joutui tekemään muutoksia lennosta useiden vaihtoehtoisten loppujen ja vihjeiden vuoksi. Tämän vuoksi kuvauksissa käytettiin myös turvatoimia ja yllättäviä muutoksia estämään lisävuotoja. Ohjaaja Wes Craven pyrki säilyttämään alkuperäisen elokuvan itseironian ja nopean rytmin, mutta laajensi samalla tarinaa kouluympäristöön ja median vaikutuksen kommentointiin.

Teemat ja tyyli

Scream 2 jatkaa ensimmäisen elokuvan meta-keskustelua kauhuelokuvista: teos kommentoi sitä, miten julkisuus, fandom ja mediapalvonta voivat ruokkia väkivaltaa ja luoda uusia kopioitsijoita. Elokuva käsittelee myös trauman pitkäkestoisuutta ja kuinka yhteiskunta – erityisesti viihdeteollisuus ja uutismedia – hyödyntää tragedioita. Genre-satiiri ja musta huumori pysyvät keskeisinä työkaluina, mutta mukana on myös perinteisempiä jännityselementtejä ja murhamysteeri.

Vastaanotto ja taloudellinen menestys

Vaikka tuotantoon liittyneet vuodot ja aikatauluongelmat herättivät keskustelua, Scream 2 saavutti kaupallisen menestyksen ja keräsi maailmalla yhteensä noin 172 miljoonaa dollaria. Kriitikoiden arvioissa elokuva sai pääosin myönteisiä arvioita: moni arvosteli jatko-osan toimivaa rytmiä, näyttelijöiden suorituksia ja meta-huumorin säilyttämistä. Toisaalta osa kriitikoista piti jatko-osaa vähemmän yllätyksellisenä kuin alkuperäistä ja kritisoi juonenkäänteiden paljastumista etukäteen.

Musiikki ja soundtrack-kiista

Marco Beltrami jatkoi teemoja, joita hän oli luonut ensimmäisessä elokuvassa, ja sai tunnustusta siitä, miten hän laajensi hahmojen musiikillisia motiiveja. Kuitenkin soundtrack-kokonaisuus herätti keskustelua: osa elokuvassa kuultavasta musiikista oli peräisin muualta (mm. Hans Zimmerin Broken Arrow -sävellyksestä), mikä herätti kritiikkiä siitä, miksi Beltramin omaa materiaalia ei käytetty kattavammin. Soundtrack-albumi myi kohtuullisesti ja sijoittui myös Billboard200 -listalle, vaikka arvostelijat eivät olleet yksimielisiä sen ansioista.

Kiistat ja vaikutus

Elokuvan ympärillä käyty julkinen keskustelu keskittyi erityisesti käsikirjoitusvuotoihin ja siihen, miten internet voi pilata yllätyksiä elokuvissa. Vuotojen seurauksena tuotanto käytti erilaisia turvatoimia ja vaihtoehtoisia kohtauksia säilyttääkseen jännityksen ensi-iltaan saakka. Lisäksi keskustelua herättivät kysymykset median vastuusta ja siitä, miten raadollisesti uutismedia käsittelee väkivaltatapauksia – teemoja, joita elokuva itse käsittelee satiirisesti.

Perintö

Scream 2 on yksi 1990-luvun tunnetuimmista slasher-jatko-osista ja esimerkki siitä, miten jatko-osa voi laajentaa alkuperäisen idean teemallisesti samalla, kun se pysyy genren tunnuspiirteissä. Elokuva vaikutti siihen, miten elokuvat alkoivat käsitellä internetin ja median roolia väkivaltaisuuksien leviämisessä ja harrastajakulttuurin vaikutuksesta myytinrakennukseen. Se myös piti yllä Scream-franchisen suosiota ja loi pohjaa seuraaville jatko-osille.

Huom.: Tässä artikkelissa on pyritty säilyttämään alkuperäiset linkit ja lähdeviittaukset sellaisinaan.