Viivakoodi

Historia

Norman Joseph Woodland ja Bernard Silver kehittivät nykyaikaisen viivakoodin, jolle myönnettiin patentti vuonna 1952. Ajatuksena oli helpottaa tavaroiden kassakäyntiä käyttämällä koodia, joka oli saanut vaikutteita Morseaakkosista. Vuonna 1959 David Collins kehitti junavaunujen seurantajärjestelmän, jossa käytettiin viivakoodeja. Järjestelmä oli epäluotettava, koska viivakoodit likaantuivat. Järjestelmä hylättiin 1970-luvulla, mutta 1980-luvulla otettiin käyttöön vastaava järjestelmä, jossa käytettiin radiotunnisteita.

Suunnittelu

On olemassa erilaisia viivakoodityyppejä, joissa käytetään erilaisia malleja:

• Ensimmäisissä malleissa käytettiin viivojen leveyttä ja riviväliä; nämä tyypit tunnetaan yksiulotteisina viivakoodeina. Esimerkkejä ovat eurooppalainen tuotenumero tai yleinen tuotekoodi.
• Joissakin malleissa käytetään kaksiulotteisia koodeja. Näissä koodeissa käytetään joko valkoisia tai mustia pisteitä. Tällaisiin koodeihin voidaan tallentaa enemmän tietoa kuin yksiulotteisiin koodeihin. Esimerkkejä ovat Secure Quick Response Code, Atsteekkikoodi, BeeTagg tai RMS4CC.

Tavallisessa viivakoodissa käytetään viivojen ja välilyöntien vaihtelua numeroiden tallentamiseen koodiksi, jota tietokoneet voivat lukea. Skanneri lukee viivat ja muuttaa ne numeroiksi. Se on suunniteltu siten, että se voidaan lukea eteen- tai taaksepäin, joten käyttäjän ei tarvitse olla tarkkana, miten tuote asetetaan lukijan eteen. Muutosten skannaamiseen (lukemiseen) voidaan käyttää laserviivaa. Laserskannereita kutsutaan myös viivakoodinlukijoiksi. Koska tämä laserviiva skannaa yhteen suuntaan (vasemmalle tai oikealle), sitä kutsutaan 1D-viivakoodiksi.

Uudemmissa 2D-järjestelmissä käytetään muita symboleja kuin viivoja, ja niihin voidaan tallentaa enemmän tietoa, mutta niitä kutsutaan myös viivakoodeiksi. Ne on skannattava vasemmalle tai oikealle ja ylös tai alas (kahteen suuntaan). QR-koodit keksittiin vuonna 1994 käytettäväksi tehtaissa osien ja tuotteiden jäljittämiseen. Ihmiset käyttävät niitä moniin tarkoituksiin 2000-luvulla. Erikoisohjelmisto voi lukea QR-koodin kuvasta. Älypuhelimissa voi olla sovellus, joka näyttää ja lukee niitä. Tästä on tulossa yhä suositumpaa, koska yhä useammat sovellukset pystyvät käyttämään tällaisia ominaisuuksia, joiden avulla käyttäjä pääsee verkkosivustoille ja erityisresursseihin, joita käytetään esimerkiksi Bordeaux'n kaltaisissa "digitaalisissa kaupungeissa". Monissa lipputyypeissä, myös liikenteessä käytettävissä lipuissa, on QR-koodi.

Käyttää

Viivakoodeista - erityisesti yleisestä tuotekoodista (Universal Product Code, UPC) - on vähitellen tullut tärkeä osa nykyaikaista elämää. Niitä käytetään monissa paikoissa, ja tekniikka kehittyy jatkuvasti. Joitakin viivakoodien nykyaikaisia käyttötapoja ovat mm:

• Lähes kaikessa kaupasta ostettavassa tavarassa on UPC-viivakoodia käyttävä Stock-Keeping Unit. Tämä auttaa suuresti myymälässä olevien suurten tuotemäärien seurannassa.
• Niitä käytetään potilaiden tunnistamiseen sairaalassa, ja ne auttavat lääkäreitä ja hoitajia seuraamaan potilaita ja heidän sairaushistoriaansa.
• Liikkuvien tavaroiden, kuten vuokra-autojen, lentokoneiden matkatavaroiden, junavaunujen, ydinjätteen ja postin seuranta.
• Vuodesta 2005 lähtien lentoyhtiöt ovat käyttäneet boarding passissa 2D-viivakoodia.
• Viihdelipuissa voi olla viivakoodit, joilla pääsee sisään urheiluareenoille, elokuvateattereihin, teattereihin, tivoleille jne.

Edut

Myynnissä viivakoodien käyttö voi tarjota ajantasaista tietoa, joka auttaa liiketoimintaa. Esimerkiksi:

• Myytyjä tavaroita voi tilata ennen kuin ne loppuvat kaupasta.
• Hintamuutokset voidaan päivittää kerran tietokoneeseen, joten kassan ei tarvitse katsoa niitä tai muistaa, mitä on myynnissä.
• Tuotteita voidaan seurata ajan mittaan, jotta voidaan ennustaa kysynnän kausittaisia muutoksia.
• Kun korttia käytetään ostajien käyttämällä yrityskortilla, yritys voi seurata ostajien ostokäyttäytymistä.
• viivakoodeja voidaan käyttää myös koneiden tietojen tallentamiseen.

Esimerkkikuvat

·         Viivakoodinäytteet