Adanan verilöyry 1909: armenialaisten joukkomurha Osmanien valtakunnassa

Adanan verilöyly tapahtui Adanan maakunnassa Osmanien valtakunnassa huhtikuussa 1909. Adanan kaupungin uskonnollis-etninen yhteenotto hallituksen mullistusten keskellä johti armenialaisten vastaisten pogromien sarjaan eri puolilla Adanan aluetta. Raporttien mukaan Adanan maakunnan joukkomurhissa kuoli arviolta 20 000–30 000 ihmistä, joista valtaosa oli armenialaisia; myös osa paikallisista muslimeista menetti henkensä väkivallassa ja vastaiskuissa.

Tausta ja jännitteet

Verilöylyä edelsi epävakaa poliittinen tilanne Osmanien valtakunnassa: perustuslaillisen järjestelmän palauttanut vallankumous vuonna 1908 ja sitä seurannut vastavallankaappaus keväällä 1909 synnyttivät valtakamppailun, huhuja ja epäluuloa eri yhteisöjen välillä. Taloudelliset ja sosiaaliset jännitteet olivat Adanan tasangolla jo ennestään tuntuvia: kilpailu maasta ja elinkeinosta, aseiden laaja leviäminen sekä pelot mahdollisista poliittisista muutoksista ruokkivat epäluuloja.

Armenialaiset olivat Adanan kaupungissa ja maaseudulla huomattava yhteisö, jolla oli kirkkoja, kouluja ja vilkasta kauppaa. Osa heistä tukeutui perustuslaillisiin uudistuksiin, mikä herätti konservatiivisten piirien vastareaktion. Huhut ”aseistetusta kapinasta” levisivät, vaikka luotettavaa näyttöä suunnitellusta armenialaisesta kansannoususta ei esitetty. Tällaiset väitteet toimivat kuitenkin väkivallan sytykkeenä.

Tapahtumien kulku

Väkivalta leimahti Adanan kaupungissa huhtikuun puolivälissä 1909 ja eteni nopeasti lähikortteleihin. Aseistautuneet joukot, joihin kuului paikallisia riehujia ja osin myös turvallisuusjoukkoja, hyökkäsivät armenialaisten asuinalueille, yrityksiin, kirkkoihin ja kouluihin. Osa asukkaista asetti barrikadeja ja puolusti kortteleitaan, mikä johti tulitaisteluihin ja lisäsi kuolonuhreja.

Väkivallan ensimmäistä aaltoa seurasi lyhyt hengähdys, mutta uuden joukkojen liikehdinnän ja huhujen saattelemana toinen, vielä tuhoisampi aalto pyyhkäisi alueen yli loppukuusta. Tällöin tappamiset ja ryöstely laajenivat kaupungista maakunnan muihin keskuksiin ja kyliin, ja tulipalot tuhosivat kokonaisia kortteleita. Yhteisöjen väliset vastatoimet lisäsivät kaaosta, ja siviilit jäivät usein puolustuskyvyttömiksi.

Uhrimäärät ja tuho

Arviot uhrien lukumäärästä vaihtelevat, mutta yleisesti raportoidaan 20 000–30 000 surmattua, enimmäkseen armenialaisia. Uhrien lisäksi kymmenet tuhannet menettivät kotinsa. Laajalle levinneet tulipalot polttivat asuinrakennuksia, kauppahuoneita, kirkkoja ja kouluja, ja alueen talouselämä, erityisesti maatalous ja kauppa, kärsi pitkäkestoisista vaurioista.

Kansainvälinen ja kotimainen reaktio

Uutiset Adanan ja sen ympäristön tuhoista levisivät nopeasti lähetystyöntekijöiden, ulkomaisten konsulien ja toimittajien raporttien välityksellä. Välimeren satamiin saapui ulkomaisia sota-aluksia suojaamaan omien valtioidensa kansalaisia ja avustamaan evakuointeja. Tapahtumat herättivät laajaa paheksuntaa ja vaatimuksia tutkinnasta sekä uhrien auttamisesta.

Tutkinnat, oikeudenkäynnit ja politiikka

Viranomaiset käynnistivät tutkinnan ja pitivät oikeudenkäyntejä, joissa tuomittiin joukkomurhiin osallistuneita. Joitakin viranhaltijoita syrjäytettiin toimettomuuden tai osallisuuden vuoksi. Keskushallinto pyrki palauttamaan järjestyksen ja rakentamaan uudelleen uskottavuuttaan, mutta kiista syyllisyydestä – oliko kyse valvonnan pettämisestä, paikallisesta yllytyksestä vai laajemmasta poliittisesta juonesta – jäi pitkäksi aikaa kipeäksi kysymykseksi.

Muistot ja merkitys

Adanan verilöyly on jäänyt armenialaisyhteisöjen kollektiiviseen muistiin massiivisena traumana ja varoituksena siitä, mihin poliittinen epävakaus, vihapuhe ja huhut voivat johtaa. Tapahtumia on myöhemmin pidetty synkkänä ennusmerkkinä koko valtakuntaa kohdanneista väkivallan vuosista 1909 jälkeen. Väkivallan syitä tarkastellessa nousevat esiin erityisesti seuraavat tekijät:

• Poliittinen kriisi ja vallansiirto: epävarmuus ja hajautunut komentoketju loivat tilaa laittomuudelle.
• Sosioekonomiset jännitteet: kilpailu maasta, elinkeinosta ja vaikutusvallasta kärjistyi nopeasti väkivallaksi.
• Propaganda ja huhut: pelot ”kapinasta” ja vastatoimet lietsoivat paniikkia ja kostokierteitä.
• Turvallisuuskoneiston epäonnistuminen: osin passiivisuus, osin suora osallisuus mahdollistivat tuhon laajuuden.

Tapahtumien seurauksena tuhannet selviytyneet jäivät kodittomiksi ja turvautuivat paikalliseen ja kansainväliseen apuun. Vaikka oikeudellisia toimia toteutettiin, monet kokivat, ettei oikeus täysin toteutunut eikä vahinkoja korvattu riittävästi. Adanan verilöyly on sittemmin ollut laajaa historiantutkimusta, muistamista ja keskustelua herättänyt luku Osmanien valtakunnassa koetusta väkivallan perinteestä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Milloin Adanan verilöyly tapahtui?

K: Mitä Adanan verilöylyn aikana tapahtui?

Kysymys: Kuinka monta kuolonuhria Adanan verilöylyssä arvioitiin kuolleen?

K: Mikä oli Adanan uskonnollis-etnisen yhteenoton syy?

K: Keitä olivat armenianvastaisten pogromien uhrit Adanan verilöylyn aikana?

K: Millainen oli raporttien arvio Adanan verilöylyn kuolonuhrien määrästä?

K: Missä Adanan verilöyly tapahtui?

Hae kirjaimella