Siouxsie and the Banshees oli englantilainen post-punk- ja rock-yhtye, joka toimi vuosina 1976–1996 ja kokoontui lyhyesti uudelleen vuonna 2002 kiertueeksi. Yhtyeen perusti vuonna 1976 Siouxsie Sioux (s. Susan Janet Ballion) ja Steven Severin Bromleyssä lähellä Bromleyssä Lontoossa. He tapasivat Roxy Musicin konsertissa vuotta aiemmin ja nousivat nopeasti osaksi 1970-luvun lopun punk- ja post-punk-skenettä. Yhtye julkaisi 11 studioalbumia vuosien 1978 ja 1995 välillä ja vaikutti merkittävästi myöhempään vaihtoehtorockiin ja goottimusiikin kehitykseen.

Varhaiset vuodet ja kokoonpanot

Ryhmä soitti ensimmäisen konserttinsa 100 Club Punk Festivalilla vuonna 1976. Sid Vicious soitti rumpuja ja Marco Pirroni kitaraa; ilman etukäteisharjoitusta he esittivät parinkymmenen minuutin improvisoidun version Isä meidän -rukouksesta (Isä meidän). Alunperin yhtyeellä ei ollut nimeä ja sen oli tarkoitus hajota konsertin jälkeen, mutta yleisön kiinnostus sai heidät jatkamaan esiintymistä.

Kaksi kuukautta myöhemmin rumpaliksi liittyi Kenny Morris ja kitaristiksi Peter Fenton. Pian Fentonin tilalle astui John McKay, ja tämä varhaiskokoonpano teki vaikutuksen intensiivisellä soundillaan ja epätavallisilla soitinvalinnoillaan.

Ura levy-yhtiön kanssa ja nousu

Vuonna 1978 yhtye solmi sopimuksen Polydor Recordsin kanssa ja julkaisi debyyttisinglensä "Hong Kong Garden", joka nousi Britannian singlelistalla sijalle 7. Marraskuussa 1978 ilmestynyt ensimmäinen albumi The Scream sijoittui Yhdistyneen kuningaskunnan albumilistalla sijalle 12 ja sai laajasti myönteisiä arvioita; muun muassa Sounds kutsui sitä "vuoden parhaaksi debyyttialbumiksi". Albumi auttoi määrittelemään post-punkin varhaista ilmettä: terävä, kylmä kitarasoundi, voimakas basso ja Siouxsien tunnistettava lauluääni.

Keskeiset jäsenmuutokset

Vuonna 1979 yhtyeessä soitti vierailijana kitaristina Robert Smith ja hän palasi myöhemmin pysyvämmäksi jäseneksi vuonna 1982 John McGeochin tilalle. Smith jätti bändin vuonna 1984 mainiten aikapaineet oman yhtyeensä The Curen vuoksi; hänen tilalleen tuli John "Valentine" Carruthers. Myöhemmin Carruthers korvattiin Jon Kleinilla, ja Martin McCarrickista tuli yhtyeen vakituinen kosketinsoittaja. Peter Edward "Budgie" Clark liittyi Join Hands -kiertueella ja pysyi bändissä sen hajoamiseen asti, tuoden rytmiikkaansa vaikutteita improvisaatiosta ja tribaalisista lyönneistä.

Keskeiset levyt ja singlet

Yhtyeen tuotanto kehittyi vuosien varrella: varhaisista post-punk-julkaisuista kuten The Scream (1978) ja Join Hands (1979) he siirtyivät 1980-luvun alussa monipuolisempaan ja melodisempaan ilmaisuun (Kaleidoscope, Juju, A Kiss in the Dreamhouse). Vuonna 1987 julkaistu Through the Looking Glass oli cover-albumi, joka sisältää bändin omia tulkintoja muiden artistien kappaleista. Myöhemmin julkaistu Peepshow (1988) kuulosti popimaisemmalta ja sai erinomaiset arvostelut; esimerkiksi Q antoi sille viisi tähteä. Vuonna 1991 julkaistu Superstition sisälsi singlen "Kiss Them for Me", joka oli yhtyeen suurin Yhdysvaltain hitti, nousten BillboardHot 100-listalla sijalle 23. Viimeinen studioalbumi The Rapture ilmestyi vuonna 1995.

Yhtyeen tunnetuimpiin singleihin kuuluvat muun muassa "Hong Kong Garden", "Spellbound", "Happy House" ja Beatles-cover "Dear Prudence", joka oli heidän suurin singlemenestyksensä Isossa-Britanniassa sijoittuen listalla kolmanneksi. Yhtye oli myös osa ensimmäistä Lollapalooza-festivaalia ja esiintyi laajalti sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa.

Viimeiset vuodet ja perintö

Polydor jätti bändin levy-yhtiönsä ulkopuolelle pian The Rapture-albumin jälkeen vuonna 1995, ja yhtye hajosi virallisesti vuonna 1996. Bändi kuitenkin kokoontui uudelleen lyhyelle kiertueelle vuonna 2002, jolloin he esiintyivät vanhoilla klassikoillaan. Viimeisissä kiertueissa kitaristi Jon Klein korvattiin Knox Chandlerilla.

Siouxsie and the Banshees tunnetaan innovatiivisesta lähestymistavastaan lauluun, kitaraan, basso- ja rummutukseen sekä vahvasta visuaalisesta ilmeestä. Heidän soundinsa vaikutti moniin myöhempiin artisteihin ja bändeihin sekä vaihtoehto- että goottirockin kentällä. Yhtyeen laaja ura ja jatkuvasti muuttuva kokoonpano tekivät heistä yhden brittiläisen post-punkin merkittävimmistä ja pitkäikäisimmistä nimistä.