Isä meidän -rukous on kristinuskon tunnetuin rukous ja tärkeä osa monien kirkkokuntien henkilökohtaista ja yhteistä hartauselämää. Rukousta kutsutaan myös yksinkertaisesti Isä meidän (rukouksen kaksi ensimmäistä sanaa) ja latinankielisellä nimellään Pater noster. Nykyisen nimensä Isä meidän -rukous se sai laajempaan käyttöön erityisesti vasta protestanttisen uskonpuhdistuksen aikana.

Rukous esiintyy kahdessa kohdassa Raamatun Uuden testamentin kirjoituksissa (Matt. 6:9-13 ja Luuk. 11:1-4). Molemmissa kertomuksissa Jeesuksen opetuslapset pyytävät häntä näyttämään, miten rukoilla, ja Jeesus vastaa antamalla mallirukouksen. Matthean kertomuksessa rukous on pidempi ja sijoittuu Osaksi Vuorisaarnaa, kun taas Luukaksen versio on tiiviimpi; tästä seuraa myös pieniä eroavaisuuksia eri kirkkoperinteissä.

Rukouksen rakenne ja merkitys

Isä meidän -rukous sisältää selkeän rakenteen, joka on toiminut esimerkkinä kristilliselle rukouselämälle:

  • Ylistys ja puhuttelu: "Isä meidän" – rukouksen aloittaa Jumalan läheinen, yhteisöllinen puhuttelu.
  • Jumalan tahdon ja valtakunnan toivominen: "Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi." Tämä ilmaisee rukouksen maailmanlaajuisen ja eskatologisen ulottuvuuden.
  • Elämän välittömät tarpeet: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme" – huolenpito sekä ruumiista että elämän perusedellytyksistä.
  • Synnin ja anteeksiannon teema: "Anna meille anteeksi meidän syntimme, niin kuin mekin annamme anteeksi..." – yhteisöllinen anteeksiannon vaatimus ja lahja.
  • Kiusaukseen ja pahuuteen varautuminen: "Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta." – rukouksen eettinen ja hengellinen suojaus.

Tekstivariaatiot ja käännökset

Rukouksesta on olemassa useita käännöksiä ja tekstivariaatioita. Eräitä huomionarvoisia seikkoja:

  • Matthean ja Luukaksen versioissa on pieniä sanamuotoeroja ja eri painotuksia.
  • Monissa käännöksissä perinteinen loppudoksologia ("Sillä sinun on valtakunta...") esiintyy: se löytyy esimerkiksi useista anglikaanisista ja protestanttisista liturgioista. Tämä doxologia esiintyy joissakin varhaisissa käsikirjoituksissa ja on osa useiden kirkkojen rukouselämää, vaikka se ei lukeudukaan kaikkiin käsikirjoitusteksteihin.
  • Yksi käännöskohtia koskeva vaikea sana on kreikan epiousios (τὸν ἄρτον ἡμῶν τὸν ἐπιούσιον), joka on tulkittu eri tavoin: "jokapäiväinen leipä", "tarpeellinen leipä", tai myös hengellisemmin "tuleva/ylimaallinen leipä". Tulkinta vaikuttaa siihen, korostetaanko arkipäiväistä huolenpitoa vai hengellistä yhteyttä.

Esimerkkejä eri kielillä

Rukous on käännetty lukemattomiin kieliin. Seuraavassa joitakin tunnettuja muotoja.

Book of Common Prayer (1662):

Our Father, which art in heaven, Hallowed be thy Name. Thy kingdom come. Thy will be done in earth, as it is in heaven. Give us this day our daily bread. And forgive us our trespasses, as we forgive them that trespass against us. And lead us not into temptation; but deliver us from evil. For thine is the kingdom, the power, and the glory, for ever. Amen.

Suomenkielinen yleiskäännös (yleinen kirkollinen muoto):

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän